Minulle tämä on vähän vaikea aihe. Olen aina kokenut olevani vanhempi kuin mitä oikeasti olen ja puhuessani "iästäni" tuntuu, etten puhuisi itsestäni. Olen siis 21 ja tunnen ihan täysin että olen joku 25-27 -vuotias. Tunnen siis olevani nuori, mutta en tunne olevani todellakaan niin nuori kuin iältäni oikeasti olen. Jotenkin tuntuu, että tuo 21 ikänä morkkaa minua.
Että se ei oikeasti kerro ollenkaan siitä, mitä kaikkea olen kokenut.
Mutta näillä eväillä mennään...
aika jännä! olen pitänyt sinua vanhempana, vaikutat kirjoituksissasi varsin kypsältä "aikuiselta" ihmiseltä, ja sitä varmasti oletkin
Numerona ikäsi yllätti, mutta toisaalta, eipä numerot meidän "iästämme" paljon lopulta kerro...
Oma ikäni on vanhan sielun ja varhaisteinin välillä keikkuva vaikeasti hahmotettava asia, jota en itsekään osaa pistää luvuksi. Numeroina keski-ikäinen, mutta välillä tunnen olevani kuin murkku ekojen rakkaushuoliensa kanssa ja toisinaan aika montaa elämää kokenut vanhus. Onhan tässäkin elämässä toki tullut jo taaperreltua vaikka missä