seuraava »

[fairytales]

eli minulla on kissa ja ihmettelen kun se välillä vaan tuijottelee samaan kohtaa ja naukuu.Yleensä se naukuu kellarissa,joskus kun asuin täällä samassa talossa vanhempieni kanssa äitini näki unta että tuonne kellarin lattian alle on haudattu joku...tiedä sitten.Mutta sitä lähdin täältä kysymään että näkevätkö kissat henget jota me emme näe?

[meruska]

Kyllähän on kautta aikojen ollut tiedossa että eläimet on herkempiä kuin ihmiset. Varsinkin kissat. Poltettiinhan kissat ja noidat aikoinaan samalla roviolla.

No, mun kissa on kyllä sellainen, kun hänellä on tylsää niin istuu samassa paikassa ja naukuu.... Ja ei millään nätillä äänellä. Ja heti loppuu kun häneen kiinnittää hiukankin huomiota.

Siinä kohdin lattiaa voi olla myös jokin haju mistä kissa ei pidä.

Vaihtoehtoja on monia. Tuskin kannattaa tämän takia kellarin lattiaa rikki repiä. Siunaa paikka, niin ehkä kattia lopettaa välittämisen.

[Rakkauden enkeli]

Mutta sitä lähdin täältä kysymään että näkevätkö kissat henget jota me emme näe?

Kyllä vain. Meidänkin kissamme ovat välillä jääneet tuijottamaan kattoon tai johonkin muuhun kohtaan todella intensiivisesti, missä en itse ole fyysisin silmin nähnyt yhtään mitään. En hämähäkkiä, kärpästä tms. en yhtään mitään... Tuolloin on aina kuitenkin ollut vahvasti sellainen olo, että jokin on läsnä.  :

[Jinx]

Meilläkin vanhempi kissa menee niin kutsutun "ruokailunurkkauksen" nurkkaan ja alkaa siellä kaaputtaa seinää ja naukua.
Sitten se aina välillä mölisee kellarissa. Maukaisu tulee oikein syvältä ja kuulostaa pahalta, mutta ei sillä mitään hätää ole.

Kyllä ne näkevät ja kuulevat sellaista mitä me ei voida nähdä tai kuulla.
Olisiko nuoremman kissan "mielikuvitus ytäväkin" sellainen olento?
Kuka tietää... 

[enkelitär]

Omakohtaisia kokemuksia on minullakin. Vanha kissani joskus jopa sähisi kohti ei mitään, mikä ei ollut minusta kovinkaan mukavaa.. Tämä nuorempi kissa taas vain tuijottelee. Joskus olen katsonut kissan silmiä silloin, kun se on tuijotellut, kerran näin jonkin oudon varjon, jota ei mielestäni olisi pitänyt olla siellä.. kuka tietää, kissansilmä on kuitenkin kaareva ja muutenkin erilainen..

Minusta on aina jotenkin turvallista jos kissa nukkuu samassa huoneessa. Silloin tuntuu, että jos huoneessa olisi jotain kissaa pelottavaa se ei olisi siellä. Se kun minua paremmin aistii henget sun muut.

Kissat on pienestä pitäen olleet mun sydäntä lähellä  . Ne ei ole niin kuin koirat. Kissat katsoo meitä alas päin ja koirat ylös. Kissat valitsee kaverinsa, se ehkä eniten viehättää, kun saa kissan ystäväkseen, tietää olevansa sen arvoinen .

[*Kide*]

Mein kissat taitavat olla sitten ihan maatiaisia  : tosin ne viettävät hyvin paljon aikaa ulkosalla ja sisällä vain syövät ja nukkuvat. Talvipakkasilla viihtyvät enemmän sisällä ja silloin selvästi tylsistyvät... tuo nuorempi rökittää vanhempaansa ja urakalla  yleensä keskellä yötä ja kivan murinan kera!
Hyvin harvoin olen päässyt seuraamaan...

Meidänkin kissamme ovat välillä jääneet tuijottamaan kattoon tai johonkin muuhun kohtaan todella intensiivisesti, missä en itse ole fyysisin silmin nähnyt yhtään mitään. En hämähäkkiä, kärpästä tms. en yhtään mitään... Tuolloin on aina kuitenkin ollut vahvasti sellainen olo, että jokin on läsnä.  :

...mutta aikas vinkee olo tulee itselle ja olenkin heti menny selittään, jotta hiiriä ne kuulostelee 

[puhdistava savu]

Joo meillä on aina ollut kissoja.. ja se on kyllä ihan selviö, että älyä ja ymmärrystä siellä korvien välissä liikkuu enemmän kun mitä "heille" annetaan arvoa. Kun koirani vähän yli vuosi sitten kuoli näin kuinka kissani Velho saatteli Danielin matkaan. Se oli kaunista ja vaivisuttavaa seurattavaa.

[Tess]

Meillä oli vuosia sitten viisaimman oloinen kissa mitä meidän talossa on koskaan asunut. Se jaksoi huolehtia meistä kaikista, ja vahti taloa pienellä pihatiellämme. Koirat eivät päässeet sen ohi karkaamaan kylille, vaan se ohjasi ne aina takaisin. Ja lenkeillä käydessämme, tämä kissa seurasi mukana ja suojeli pikkuisia silloinkin. Siskoni muistaa kuinka ainakin kerran iso koira olisi tullut nuuskimaan meidän omiamme, ja meidän kissa tulikin väliin läpsäyttämään tätä, että eipäs tulla lähemmäs. Oma henkivartija.  Vanhoilla päivillään muutti naapurissa asuvalle isoäidillemme pois kaikesta hälinästä mitä nelilapsisessa kennel-perheessä oli... Niinkuin monet muutkin meidän kissat. Siirtyivät mammalle eläkkeelle.  :