Sivuja: 1 ... 4 5 [6]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: indigolapsia?  (Luettu 51468 kertaa)
0 jäsentä ja 3 vierasta katselee tätä aihetta.
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #75 : 23.01.2012 22:24:56 »

Vähän samaa kuin mulla Maurimourulainen...   Wink
tallennettu
Jaana.a
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 57


Profiili
« Vastaus #76 : 24.01.2012 00:24:19 »

Hmm... Itse en vissii sitten voikaan olla indigolapsi, koska oon pienestä asti ollut tosi rauhallinen ja monesti ihmiset vaan hämmästelly miten voin olla niin hiljaa ja tuijottaa vaan ''lautasen kokoisilla'' silmillä kun kaikki muut pennut riehuu, huutaa ja tekee kaikkensa ollakseen tottelemattomia.
Okei ehkä vähän kärjistetysti sanottu, mutta kuulostaa mielestäni vähän hassulta että kaikki adhd:n omaavat tai muuten vaan vilkkaat lapsukaiset olisivat automaattisesti jotain spesiaaleja indigolapsia... Jos olisivat, niin taitaisi olla kyllä spesiaalisuus aika kaukana tästä jutusta sillä eikö se ole lapsen ihan normaalia käytöstä leikkiä muiden kanssa ja kokeilla rajojaan?

Ja en tässä sitten todellakaan meinannut mitään sellaista, että olisin itse niin spesiaali kun toimin erilailla kuin muut ikäiseni. Olin varmaan jälkeen jäänyt kun vasta myöhemmin aloin uskaltaa esim. sanoa oman mielipiteeni julki mm. vanhemmille, koska piti vuosia kerätä rohkeutta siihen, sillä vanhemmillani on niin erilaiset näkemykset asioista kuin mulla, ja jos satuin oman mielipiteeni kertomaan niin mun mielipide ja myös mut lytättiin täysin.

Sori, alkoi menemään hieman OT mutta oli pakko avauta tästä asiasta  Grin

ei, niin, itselläni on adhd diagnoosi, ja olin lapsena usein kamalan rauhallinen, saatoin olla kaikki päivät ihan muissa maailmoissa ja haaveillä omia juttujani. no, moni varmaan miettii nyt että miksi mun diagnoosi ei sitten oli add, no kun olen kuitenkin hyvin spontaani ja sellainen, se rauhattomuus on mun oman pään sisällä, ei kropassa, se on tytöillä ja naisilla yleistä adhd:ssa ainakin.

jälkeinpäin olen kokenut että olin lapsena jälkeenjäänyt jne, olin myös sairaalloisen ujo, ja söin aina kaiken ruuan viimeistä pisaraa myöten, koska en uskaltanut sanoa jos en halunnut tai tykännyt jne. jne.


Joo niitä pirskatin purppuroita tuntuu välillä ihan pursuavat joka tuutista... Estämässä mun tekemisiä... Grin
tallennettu
Jasmine
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 19



Profiili
« Vastaus #77 : 29.01.2012 03:07:19 »

"Itse koen olevani joskus jopa raivostuttavan läpinäkevä ja tuntuu siltä, että voisi jättää kuuntelematta suurimman osan ihmisten puheista sen takia koska näen  heistä paljon enemmän kuin mitä he antavat alkuunkan ulos. Pystyn katsomalla toista nähdä hänen koko historian jos niin haluan (onneksi tässä on ns.on/off valinta.). Toisinaan koen etten uskalla näkemyksiäni edes alkaa kuvailla koska ne vaikuttavat jo ajatuksen tasolla suurilta ja muille vaikeasti lähestyttäviltä. Löydän tuon tuosta itseni puhumasta asioista (aiheesta kuin aiheesta) täydellä tietämyksellä ilman, että olisin kyseiseen asiaan edes perehtynyt. Tiedän vain "jostain", mistä puhun. Esitän ja olen aina esittänyt mielenilmaukseni ja toiveeni muiden mielestä liiankin suoraan, ja olen joutunutkin sitä kautta monille törmäyskursseille, joista kuitenkin olen selvinnyt vihamiehiä keräämättä. Näen asiota monesti ennalta tai vain "tiedän/tunnen" niin. Tässä vain vuorenhuippua piirteistäni.
Kuulostaako teistä indigomaiselta vai olenko muuten vaan "hullu"..?"


Veit sanat suustani. Täältäkin ilmoittautuu yksi indigo..

Ihmisiä on vain jotenkin niin 'normaalia' lukea. Tai siis silleen tarkoitan, että tuo on minulle ainakin jo melkeimpä arkipäivää. Smiley
tallennettu
Sivuja: 1 ... 4 5 [6]
  Tulostusversio  
 
Siirry: