Hyviä kysymyksiä. Noissa gurukeskusteluissa on myös tullut tätä ego-ongelmaa puitua. Ihmisillä on kautta aikojen ollut tapana alkaa palvoa, "guruttaa" henkilöitä, joiden uskotaan olevan henkisesti muita korkeammalla tasolla. Arjessa tämä näkyy rock-tähtien ja muiden taiteiljijoiden palvontana, mutta uskonnoissa ilmiö on aina esiintynyt. Esim. selvänäköisiä ihmisiä saatetaan pitää jonkinlaisina yli-ihmisinä vaikka he olisivat omalla polullaan vasta aivan alussa ja omien ongelmiensa kanssa aivan solmussa itse. Se että heillä on lahja kanavoida tietoa henkimaailmasta käsitetään siis henkisenä kehittyneisyytenä, vaikka kyse on vain samantyyppisestä "aistista" kuin näkö tai kuulo.
Syy tähän palvontaan löytyy ihmisen kuoleman- ja paranormaalinpelosta, jos jollain ihmisellä uskotaan olevan yliluonnollisia voimia tai hän on muuten "lähempänä Jumalaa", niin tämä tuo ns. tavallisille ihmisille turvallisuuden tunteen, tunteen siitä että elämää on mahdollista hallita. Tai että ainakin JOLLAIN on suora yhteys korkeimpaan.
Jos sitten lapselle toistellaan, että tämä on jotenkin erityinen jo syntyessään, niin ylpeyden ongelma, egon ongelma saattaa tehdä "indigolapsesta" kaikkea muuta kuin nöyrän ja empaattisen ihmisten auttajan.
Siinäpä onkin henkisen kehityksen kaikkein vaikein läksy: Kun kehityt ja viisastut, sinun pitää toki edelleen rakastaa itseäsi, mutta ennen muuta pitäisi oppia LUOPUMAAN egosta, olemaan nöyrä ja tuntea myötätuntoa kaikkia muita kohtaan, tajuta että olemme kaikki yhtä, myös ne ovat kanssamme yhtä joista emme pidä.
Toisaalta: mitä se wanhan sielun elämä on usein todellisuudessa, haasteita haasteiden perään, rankkoja kokemuksia, jotka muuttuvat vain rankemmiksi ja haastavammiksi mitä enemmän opimme. Että kyllä se elämäkin auttaa luopumaan liiasta ylpeydestä
Ongelmallista toki on jos lapselle kerrotaan, että hän on jonkinlainen supersielu ja esikuva, ja hänen elämänsä sitten osoittautuu kaikkea muuta kuin triumphiksi...siinä saattaa koko identiteetti musertua, kuten käy joskus lapsitähdille, jotka eivät aikuisena olekaan yhtäkkiä enää kuuluisia.
Eräässä henkianavointikirjassa on hyvin kuvattu wanhoja sieluja: heidät löytää usein joko korjaamasta vanhoja autoja, hoitamasta puutarhaa tai katuojan pohjalta - eivät kestäneet haasteitaan selvinpäin, päättivät jatkaa taistelua seuraavassa elämässä