Hmm... Itse en vissii sitten voikaan olla indigolapsi, koska oon pienestä asti ollut tosi rauhallinen ja monesti ihmiset vaan hämmästelly miten voin olla niin hiljaa ja tuijottaa vaan ''lautasen kokoisilla'' silmillä kun kaikki muut pennut riehuu, huutaa ja tekee kaikkensa ollakseen tottelemattomia.
Okei ehkä vähän kärjistetysti sanottu, mutta kuulostaa mielestäni vähän hassulta että kaikki adhd:n omaavat tai muuten vaan vilkkaat lapsukaiset olisivat automaattisesti jotain spesiaaleja indigolapsia... Jos olisivat, niin taitaisi olla kyllä spesiaalisuus aika kaukana tästä jutusta sillä eikö se ole lapsen ihan normaalia käytöstä leikkiä muiden kanssa ja kokeilla rajojaan?
Ja en tässä sitten todellakaan meinannut mitään sellaista, että olisin itse niin spesiaali kun toimin erilailla kuin muut ikäiseni. Olin varmaan jälkeen jäänyt kun vasta myöhemmin aloin uskaltaa esim. sanoa oman mielipiteeni julki mm. vanhemmille, koska piti vuosia kerätä rohkeutta siihen, sillä vanhemmillani on niin erilaiset näkemykset asioista kuin mulla, ja jos satuin oman mielipiteeni kertomaan niin mun mielipide ja myös mut lytättiin täysin.
Sori, alkoi menemään hieman OT mutta oli pakko avauta tästä asiasta
ei, niin, itselläni on adhd diagnoosi, ja olin lapsena usein kamalan rauhallinen, saatoin olla kaikki päivät ihan muissa maailmoissa ja haaveillä omia juttujani. no, moni varmaan miettii nyt että miksi mun diagnoosi ei sitten oli add, no kun olen kuitenkin hyvin spontaani ja sellainen, se rauhattomuus on mun oman pään sisällä, ei kropassa, se on tytöillä ja naisilla yleistä adhd:ssa ainakin.
jälkeinpäin olen kokenut että olin lapsena jälkeenjäänyt jne, olin myös sairaalloisen ujo, ja söin aina kaiken ruuan viimeistä pisaraa myöten, koska en uskaltanut sanoa jos en halunnut tai tykännyt jne. jne.
Joo niitä pirskatin purppuroita tuntuu välillä ihan pursuavat joka tuutista... Estämässä mun tekemisiä...