|
Hiisitär
|
 |
« : 26.10.2006 14:19:05 » |
|
Lueskelen tässä parhaillaan ihastuttavaa kirjaa. Tultuani kohtaan, jossa käsiteltiin masennusta, epätoivoa ja toivoa minulle tuli olo, että se pitäisi kirjoittaa osaksi myös tänne Astrolle. En tiedä varsinaisesti miksi, mutta teen nyt niin, kuten sisäinen ääneni sanoo. Ehkä teksti tuo helpotusta jollekulle, ehkä siitä viriää mielenkiintoinen keskustelu. Katsotaan!
Muistutan vielä, että seuraava teksti on vain yhden henkilön näkemys.
MASENNUKSESTA TOIVOON
Masennus on jossain määrin nykyaikainen ilmiö. Nykyisin puhutaan masennuksesta enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen nähnyt arvioita, joiden mukaan 20% kehittyneiden maiden väestöstä kärsii masennuksesta. Masennusta on monenlaista. Vakavin masennuksen muoto on depressio, missä henkilö ei selviydy jokapäiväisestä elämästään ja on itsemurhavaarassa. Melkoinen hirviö tämä depressio!
Masennusta itsessään ei kuitenkaan ole olemassa. Emme voi tuoda masennusta kotiin missään astiassa tutkittavaksi, emmekä siivota sitä pois elämästämme. Masennusta sisäänsä ei ole, on vain ihmisiä, jotka ajattelevat masentavia ajatuksia. Tietenkin on ihmisiä, jotka uskovat varmasti kärsivänsä depressiosta. On kokonainen lääketeollisuuden haara, joka tuottaa kasapäin lääkkeitä depression voittamiseksi. Monissa tapauksissa lääkkeet tuntuvat vähentävän depression tai toivottomuuden oireita, sellaisia kuin ruokahaluttomuus, unettomuus, huono itsetunto ja yleinen saamattomuus. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä masennus on henkinen ilmiö, toiset taas pitävät sitä kehonkemiallisena häiriötilana. Mutta yksi asia on varma:; meidän teollistuneessa läntisessä maailmassamme uskotaan, että masennus on hyvin todellinen ongelma.
Osho kirjoittaa huomattavassa teoksessaan From Medication to Meditation näin: ’ Masennus ei ole ongelma alikehittyneissä maissa – köyhissä maissa ihmiset ovat yhä toiveikkaita – se on sitä vain kehittyneissä maissa, missä ihmisillä on kaikkea mitä he ovat aina kaivannet… He ovat saavuttaneet päämääränsä – ja tämä päämäärän saavuttaminen on masennuksen syy. Nyt toivoa ei enää ole: huominen on synkkä ja ylihuominen vielä synkempi.’
Jos sinut on opetettu uskomaan, että arvosi perustuu ulkoisiin asioihin, silloin käy niin, että kun sinusta tuntuu, ettei mitään saavutettavaa enää ole, kun olet vastannut kaikkiin elämän haasteisiin ja kun huomaat voivasi saada kaiken aineellisen hyvin mitä ikinä haluat, menetät sisäisen elämänkipinän. Ehkä sinulla on jo tuo kaikki hyvä, ehkä ei. Keskeistä on kuitenkin se, että me elämme sellaisessa ajassa ja kulttuurissa, missä ihmisiä yllytetään tavoittelemaan kaikkea yhä enemmän, silloinkin kun siinä ei ole mitään järkeä. Yhteiskunnassa, missä opetetaan juoksemaan rahan perässä, missä on vimmattu rahanhimo – ja kaiken sen himo mitä rahalla saa – ihminen alkaa lykätä muita asioita tuonnemmaksi. Hän ei ehkä edes vilkaise kauneutta ja luonnon suuruutta, muita ihmisiä ja muuta elämää. Mietiskelevä, henkinen elämä, kommunikointi Jumalan kanssa ja omaan korkeampaan minään tutustuminen työnnetään syrjään ja sen sijaan tavoitellaan aina vain lisää rahaa, vaikka raha ei tuo toivottua tyydytystä.
Jos elämämme painopiste on henkisyydessä, sen energioissa – rakkaudessa, rauhassa, iloitsemisessa, riemuitsemisessa, ystävällisyydessä – silloin emme voi tuntea lamauttavaa masennusta. Jos työnnämme henkisyyden syrjään ja vain tavoittelemme rahaa siinä uskossa, että rahalla saa kaikkea, tulemme huomaamaan ettemme sittenkään voi ostaa rahalla sitä mitä eniten tarvitsemme. Jos uhraamme koko elämämme asioille, joiden sisimmässämme tiedämme olevan merkityksettömiä, meissä alkaa henkinen prosessi, jota nimitämme masennukseksi. Illuusiohan se on, mutta jotakin mihin me kuitenkin uskomme.
Vähitellen tämä henkinen tila tarttuu kaikkiin lähipiirissämme, myös lapsiimme. Hekin uskovat tuohon illuusioon. Kaikki reagoivat matalaa energiaa edustaviin ajatuksiin, jotka liittyvät masennukseen ja epätoivoon, jännityksiin, huoliin ja pelkoihin, kaikkien terveys alkaa kärsiä.
Matalan masennusenergian vallassa ollessamme panemme merkille tilan seurauksena syntyvän kemiallisen epätasapainon ja päättelemme, että meidän on saatava kehomme luonnollinen kemiallinen harmonia palautetuksi. Lääkitsemme itseämme kemiallisilla aineilla ja havaitsemmekin jotakin muutoksia. Epätoivo vähenee, harmonia lisääntyy, jännitykset vähenevät, iloisuus lisääntyy. Päättelemme silloin, että masennus hoidetaan lääkkeillä, kemikaaleilla. Ensiksi olisi kuitenkin pitänyt kysyä, miksi tuo kehon ja mielen epätasapaino alun perin syntyi. Masennus, kuten stressikin, on ihmisen sisäisten asenteiden luomus. Olisiko niin, että keskeinen tekijä tämän massiivisen masennusongelman ratkaisussa onkin toivo?
KUINKA MUUTTAA EPÄTOIVO TOIVOKSI – JOITAKIN EHDOTUKSIA
Ala nauttia riippumattomuudesta
Kun tietoisuutemme taso kohoaa, meidän on mahdollista rakastaa ilman riippuvuutta. Riippuvainen rakkaus luo epätoivoa, koska siinä tyydytyksen ja onnen lähteen uskotaan olevan toisessa ihmisessä. Jos toinen kieltäytyy käyttäytymästä meidän toiveittemme mukaisesti, vaivumme epätoivoon.
Säilytä toivosi. Sinä voit rakastaa ketä tahansa ja arvostaa häntä juuri sellaisena kuin hän on, jupisematta itseksesi, että jos hän pettää sinun toiveesi, olet hukassa. Anthony DeMello mainitsee kirjassaan The Way to Love kaksi hyvää lausetta, joita toistamalla voimme opetella rakastamaan riippumattomalla tavalla:
1. Oikeastaan en ole yhtään riippuvainen sinusta. Minä vain uskottelen itselleni, etten voi olla onnellinen ilman sinua.
2. Annan sinulle vapauden olla oma itsesi: ajatella omia ajatuksiasi, noudattaa omia mieltymyksiäsi, seurata omia taipumuksiasi, käyttäytyvä aivan mielesi mukaisella tavalla.
Kun opit kokemaan riippumatonta rakkautta, huomaat että suhtaudut rakastettuusi vähän kuin sateenkaareen tai konserttiin, jotka ovat ihania itsessään. Koet kiehtovan vapauden tunteen. Rakkautesi vain kasvaa. Epätoivo häviää. Olet sydämessäsi toiveikas sen sijaan että tuntisit riippuvuuden tuottamaa tuskaa.
Vahvista toivoa, älä epätoivoa
Älä valmista epätoivolle maaperää surkuttelemalla masentunutta. Päätin kerran terapeuttina, että yrittäisin aina saada asiakkaani kiinnittämään huomiota ennen kaikkea niihin asioihin, joissa he ovat kokeneet onnistumisia, ei niihin jotka ovat herättäneet heissä epätoivoa.
(---) Huomasin, että negatiivisten seikkojen käsittely, syistä keskusteleminen, loukattujen tunteiden vatvominen ja kärsimyksen uudelleen eläminen vain vahvistivat toivottomuuden tunteina tässä ja nyt. Terapeuttina pyrin tuomaan asiakkaalle toivoa ja mikäli mahdollista, pyyhkimään epätoivon kokonaan pois.
Samaa logiikkaa voit sinäkin soveltaa epätoivoon omassa elämässäsi. Muistele hetkiä, jolloin olit toiveikas ja onnistuit selvittämään jonkin ongelmasi, ja yritä sitten palauttaa mieleesi mitä ajattelit ja tunsit noilla hetkillä. Näin piirrät itsellesi ’kartan’ jonka avulla löydät tien ulos epätoivostasi. Vahvistamalla toiveikkaita ajatuksia ja tunteita alat toimia niiden mukaisesti.
Käänny Jumalan puoleen ja jätä epätoivosi hänen haltuunsa
Voit tehdä lopun epätoivon kokemuksesta päättämällä hiljaisen rukouksen myötä luopua siitä, juuri sillä hetkellä. ’En enää selviydy tästä tilanteesta yksin. Tiedän, että olet täällä minun tukenani ja turvanani. Uskon tämän asian sinun haltuusi’. Tällainen yksinkertainen pikku rukous lievittää heti epätoivoa. Se on keino päästä eroon ajatuksesta, että kaikki on toivotonta. Pohjimmiltaan on kysymys siitä, että pyydämme rukouksessamme rakkautta ohjaamaan elämäämme. Luovumme omista kaavailuistamme ja turvaudumme voimaan, joka pitää taivaankappaleet radoillaan ja auringon paikoillaan, saa kukat kasvamaan ja vauvat kehittymään. On paljon parempi voimia näin kuin sanoa ’ Tämän minä hoidan kyllä ihan itse’. Kun pyydät Jumalalta apua, sinä ikään kuin astut syrjään ja tartut hänen käteensä. Tämä neuvo on yhtä vanha kuin pyhät kirjoitukset. Noudata sitä, niin vapaudut elämäsi epätoivoisista draamoista. Muista seuraava lyhyt lause: ’ Anokaa niin teille annetaan’. Se tuo toivoa epätoivon keskellä ja auttaa löytämään henkisen ratkaisun mihin tahansa epätoivoa herättävään ongelmaan.
Käyttäydy ikään kuin toiveesi epätoivon hälvenemisestä olisi jo toteutunut
Reagoimme tavallisesti epätoivoon lamautumalla. Puheestamme kuultaa toivottomuus, valitamme ja syyttelemme, tunnemme itsesääliä ja olemme pessimistisiä. Olisi kuitenkin parempi toimia toisin, nimittäin kuvitella, miten haluaisimme asioiden sujuvan ja tehdä luja päätös toimia ikään kuin oma toive olisi jo toteutunut. Jos haluat elämääsi lisää vaurautta, kuvittele, että olet jo saanut kaipaamasi aineellisen hyvän. Istu autoliikkeessä unelmiesi autoon ja kuvittele itseäsi ajamassa sitä ja pidä sitten tuo mielikuva mielessäsi. Toiveesi toteutuu sitten sinulle osoitetulla tavalla. Kuten olen sanonut kirjassani Vaikuta Kohtaloosi, tehtäväsi ei ole kysyä, miten jokin asia tapahtuu vaan sanoa ’kyllä!’
(----) Epätoivo on oikeastaan pelkkä mielikuva. Todellisuudessa me olemme sitä mitä me päätämme ajatella, olipa tilanne mikä tahansa. Suhtautumalla ongelmaan kuin se olisi jo ratkennut me tuomme epätoivon sijaan toivoa.
Yritä tietoisesti nähdä kärsimykseen sisältyvä siunaus
Tämä on voimallinen keino päästä eroon epätoivosta. Kun olet hyvin masentunut ja kun kaikki tuntuu menevän aina vain huonompaa suuntaan., pysähdy hetkeksi kysymään itseltäsi, olisiko tuossa kokemuksessa jotakin kasvattavaa. Kuuntele sisimpäsi ääntä ja pysy avoimena. Jotakin hyvää voi tulla esiin draaman edetessä. Hiljaisuudesta saat voimaa selviytyä epätoivostasi, kenties entistä viisaampana.. Luopumalla epätoivoisista ajatuksistasi saat korkeampaa/nopeampaa energiaa, joka lopulta hälventää epätoivosi illuusion.
Jos tuntuu mahdottomalta pysähtyä kaiken sekasorron ja kärsimyksen keskellä miettimään tilanteen hyviä puolia, kannattaa muistaa, että hyvinkin traumaattiset tapahtumat voidaan jälkeenpäin nähdä opettavaisina kokemuksina. Jokainen epätoivon hetki auttaa meitä kohoamaan elämässämme korkeammalle, onnellisemmalle tasolle. Sen vuoksi kehotan sinua olemaan vaipumatta epätoivoon minkään elämänkokemuksesi myötä.
Kuvittele miten myöhemmin muistelet tätä tilannetta ja toivot oppivasi jotakin kokemuksestasi. Torju itsesääli. Anna epätoivon vaihtua kiitollisuuteen siitä mahdollisuudesta, jonka tuo tilanne sinulle todellakin tarjoaa.Kun näemme epätoivon hetkellä siihen sisältyvän siunauksen, meissä syntyy toivo ja se on mahtava lääke.
Harjoittele taitoa pysyä optimistina
Ikuista optimistisuutta nimitetään usein jonkinlaiseksi Pollyannaksi, ikään kuin se olisi moite. Minun mielestäni se, että jotakuta nimitetään Pollyannaksi, kuten minua on monta kertaa nimitetty, on kohteliaisuus.
Olipa kerran kaupunki, missä kaikki olivat masentuneita. Ihmiset olivat synkkiä, talouselämä oli rempallaan, kaikki olivat perin tyytymättömiä elämäänsä ja yhteisöönsä. Pessimismi oli vallallaan. Näyttämölle astelee pieni tyttö nimeltä Pollyanna. Muutaman viikon kuluttua kaikki ovat iloisia, ihmiset kohtelevat toisiaan ystävällisesti ja talouselämäkin on elpynyt, kaikki Pollyannan asenteen ansiosta. Salainen Puutarha sekin on ihastuttava kertomus tytön voittoisasta optimismista hemmotellun pojan kuvitellen sairauden aikana. (---)
Tällaiset kertomukset korostavat optimismin tärkeyttä. Kun minua kritisoiden nimitetään toivottomaksi Pollyannaksi, minä kiitän aina kauniisti. Voiko olla parempaa roolimallia kuin henkilö, jonka läsnäolo tuo toivoa sinne missä epätoivo on ennen vallinnut?
Käyttäydy aina siten kuin pitäisit epäonnistumista mahdottomana
Pidän kovasti seuraavista Louis Pasteurin sanoista: ”Minäpä kerron mikä on päämäärääni pääsyn salaisuus. Se on minun sitkeyteni, ainoa vahva puoleni”. Suosittelen, että pidät kiinni toivosta sinnikkäästi kuin terrieri luusta. Älä hellitä toivosta, vaikka kuinka kävisi ja vaikka olisit aikaisemmin elämässäsi kokenut toivottomuutta aiheuttavia vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia. Jos tunnet epätoivon nostavan päätään, siirrä ajatuksesi päättäväisesti pyrkimykseesi ratkaista tilanne onnistuneesti. Minä ajattelen ”Tämäkin menee ohi” ja kieltäydyn antamasta periksi. Tällainen sisäinen sitkeys on tarttuvaa.
Olette ehkä kuulleet Winston Churchillin sanat, joilla hän rohkaisi maanmiehiään puolustamaan vapauden kunniaa valtava, epätoivoa herättävän uhan edessä: ”Älkää koskaan antako periksi. Älkää koskaan, koskaan, koskaan. Älkää’ suuressa älkääkä pienessä, oli asia iso tai vähäpätöinen – älkää koskaan antako periksi muuten kuin kunnian ja järjen vaatimusten edessä”.
Kärsi ja pysy lujana. Kärsimys kääntyy lopulta voitoksesi. Sen takia kannattaa sinnikkäästi tuoda toivoa epätoivon keskelle. Aina kun kohtaat epätoivoa, joka itsessäsi tai muissa, pyrin heti siirtymään hengen korkeammille/nopeimmille taajuuksille. Säteile hengen energiaa kohteeseen, jota pidät epätoivon lähteenä. Ympäröi kuviteltu kohde valolla, Jumalan ehdottomalla rakkaudella. Lopulta käy varmasti niin, että kuvitellun epätoivon sijaan tulee toivo. Silloin olet ottanut jälleen yhden askeleen kohti sitä oivallusta, että jokaiseen ongelmaan on olemassa henkinen ratkaisu.
Wayne W. Dyer
Ota henkinen voimasi käyttöön
Otava
|
