seuraava »

[kooky]

Kiva kuulla 

joo, se on matka ajassa tää elämä kenties.

mut pidän hyvin tärkeänä ettei ala tulkitsemaan syntymäkarttaansa suhteettoman negatiiviseksi, kun se pikemminkin oikein tulkittuna on voimavara. mutta voi, tosiaan olen nähnyt kaikki mahdolliset ankeudet mun omalta kartalta, ei tietenkään auta että mulla oli kyky vaistota kaikki laadultaan huono (kauhukuvia maalaileva, pateettinen, asenteellinen,vanhentunut tieto) tulkinta myös tarjolla olevasta materiaalista ja valita että uskon just niihin juttuihin, missä on kaikkein surkeimmat asiat kerrottu...


 

no niin, aika väistyä unten maille...

[^^Queen Nefertiti^^]

Minä olen kokenut Pluto neliö Kuun vain intensiivisiä tunteita, ei ahdistusta tuottavana. Korkeintaan ahdistaa jos toinen ei pysty samaan intohimoon, meinaspa tulla hassusti kirjaimet väärin tuossa..  pikku vitsi tuli.

[härkä-69]

Odottelen vielä sitä "ammattilaisen" tulkintaa kartastani, en osaa tulkita itse. Pitää hakea vielä yksi lause tuosta Nummelan kirjasta.

"Syntymäkartta ilmaisee koko luonnerakenteen nopeammin kuin intensiivinen itsetutkiskelu tai psykoterapeutin kanssa käyty analysointi."

Zipporah Dobyns

Samasta kirjasta löysin Saturnuksen neliön Saturnukseen, joka on ollut juuri ajankohtainen kohdallani.

"Ikävuodet 36-37; jännittyneisyyttä, sellaiset vaikeudet, joita ei ole vielä tähän ikään mennessä selvitetty, tulevat esiin."

Heh, onhan tässä jotakin kasvua ehkä vihdoin tapahtunut. 

[kooky]

Joo, kiitos Sininen enkeli noista kirjasitaateista  Muistankin tuon ekan Nummelan kirjasta...

Golden Sphinx, tuo kuu neliö pluto syntymäkartalla on varmaan erilainen kokemus kuin se, kun se tulee transiittina, näin uskoisin.

[Jasca]

... pidän hyvin tärkeänä ettei ala tulkitsemaan syntymäkarttaansa suhteettoman negatiiviseksi, kun se pikemminkin oikein tulkittuna on voimavara. mutta voi, tosiaan olen nähnyt kaikki mahdolliset ankeudet mun omalta kartalta, ei tietenkään auta että mulla oli kyky vaistota kaikki laadultaan huono (kauhukuvia maalaileva, pateettinen, asenteellinen,vanhentunut tieto) tulkinta myös tarjolla olevasta materiaalista ja valita että uskon just niihin juttuihin, missä on kaikkein surkeimmat asiat kerrottu...

Amen! Olen tätä samaa mieltä, vaikka helppoa se ei ole. Olen joskus ajatellut olevani masennuksen ammattilainen, koska syntymäkartallani on seitsemän planeettaa maamerkeissä. Siitä nouseminen nimittäin on jatkuvaa työtä.  Tietenkin itsepäinen perfektionisti kauris tahtoo tehdä kaiken itse, koska kukaan muu ei sitä pysty yhtä hyvin tekemään, joten aivoja on kyllä sanut rasittaa pysyäkseen pinnalla.  Minun olisi varmaan kannattanut ryhtyä psykologiksi, niin olisin menestynyt urallani. Vaan on tämä valon ja varjon taistelu opettanutkin todella paljon, kun sen vain on hyväksynyt osaksi omaa persoonallisuutta. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Mistä syystä se olisi erilainen?  Eikö ole samasta asiasta kyse?

Kyllä minä ainakin katson vaikkapa AP karttaa ja transiitteja samanlaisina mutta painotus/aika on eri. Siis nimenomaan ajankohta. Nyt huomaan tän Venusjutun ensimmäisenä esmes AP kartalla, sitten jään odottelemaan miten 4 5 6 7 huoneet vaikuttaa..tai planeetat niissä.

(http://uploads.trinityservers.com/files/1/cashew1xr.gif)

[kooky]

Marsini, sulla on luultavasti hyvin tuli-painotteinen kartta sideerisessä. Niin on mullakin...trooppisessa maa painotteinen.

kokeilepa sideeristä karttaa, voit ehkä oppia ymmärtämään itseäsi paremmin.

Vaan on tämä valon ja varjon taistelu opettanutkin todella paljon, kun sen vain on hyväksynyt osaksi omaa persoonallisuutta

ops, sinä kuulostat siltä että olet varmaan käsitellyt sen ilman sideeristäkin karttaa...

no, mulle se auttoi tajuamaan jotain energioistani...koen että liika tuli sisäänpäin käännettynä aiheuttaa ahdistusta. ikäänkuin pelkää omia energioitaan, kääntää ne sisäänpäin ja menee solmulle.No, ulos syökseminenkään ei ole ratkaisu..vaan ehkä se ulos ja sisäänhengitys. Noin kuvainnollisesti. Ei sisään pakahduttaminen eikä pelkkä ulospurkaminenkaan.

vain henk. koht kokemus, en väitäkään että olisi yleistettävä.

jokaisella on se oma oppinsa itsensä kanssa.

Golden Sphinx, ei kai se sinänsä erilainen ole se aspekti, tarkoitan vaan, että kyllä nyt jotenkin eri tavoin suhtaudun syntymäkartalla olevaan aspektiin kuin transiittiin. Ei kai muuten syntymäkartalla olisi merkitystä, ellei sen aspekteja pitäisi perustavampaa laatua olevina kuin transiitteja.

mutta herääkin kysymys, onko sitten vapautunut syntymäkartastaan, kun millään sen aspekteista ei ole väliä?

Kun esitit tuon näkökulman auringonpaluista ynnä muista, tuli mieleen, että todellakin on hyvä muistaa se että kaikki elää koko ajan...ehkä onkin jopa vahingollista tulkita liikaa vaan syntymäkarttaa. eikö se ole vähän sama kun juuttuisi yhteen hetkeen ja kelaisi sitä?

hmm...

progressiot lienee ainakin varteenotettava juttu.

hmm, en tiedä...syntymäkartoista täälläkin kyllä aika paljon puhutaan ja koko astrologian harrastaminen perustuu syntymäkartoille yksilöillä..


?  :

[Jasca]

Marsini, sulla on luultavasti hyvin tuli-painotteinen kartta sideerisessä. Niin on mullakin...trooppisessa maa painotteinen.

kokeilepa sideeristä karttaa, voit ehkä oppia ymmärtämään itseäsi paremmin.

Kiitos sign9! Olikohan tänään aloitettu uusi topic, jossa yhtenä mielipiteenä oli, että trooppinen ja sideerinen tulisikin tavallaan yhdistää tai paremminkin opetella lukemaan niitä yhtaikaa. Itse en aloittelijana osaa kuin heittää villejä arvauksia tulkinnoista ja sideerinen on yhä melkoisen tuntematon vyöhyke. Vaan rohkeasti aion silti etsiä sideerisen tulkinnan itselleni jostain kiven kolosta. Olisi nimittäin tosi kiva tietää mitä sitten tarkoittaa, kun sideerisessä nuo planeetat (             ja vielä ) ovatkin tulisia. Vettä kun ei löydy sammuttamiseen. (http://utfp.org/hqbb/images/smilies/schwitz.gif)

[Hiisitär]

Hienoa, että asia on saanut aikaan keskustelua. Kommentti "melkoinrn hirviö tätä depressio" ei ole minun omaani, mutta Dyerin ajatuksein pohjalta voisin melkein sanoa samaa. Jos ihmisen perusolemus on Onnellisuus, Rauha ja Rakkaus, masennus on ilmaantunut sinne jostakin.

Olen itsekin ollut pahoin masentunut murrosiässä. Lääkkeitä en halunnut, psykologin luona käynti oli oikeastaan yhtä tyhjän kanssa. Vasta kun itse päätin irrottautua asiasta, se loppui. Se oli rankkaa, mutta erittäin kasvattavaa ja antoisaa näin jälkeen päin katsottuna. Päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka silloin olisin vain halunnut kuolla.

[^^Queen Nefertiti^^]

Tsori kun ei ole masennuksesta sanottavaa, AP kartoista vaan olen viime viikkoina löytänyt jotain tolkkua ja toivoa. Niin siis jos pitää sanoa itselleen että näin sen piti mennä.

Tuntuu että ennen elin nimenomaan tunteella, seurasin rakkauden tunnetta tapahtui mitä tapahtui.

Nyt ei sitten tapahdu, tai ehkä taas kuten AP kartta ehdottaisi - 2007 tapahtuu jotain hyvää taas. Jotenkin 2003 oli harvinaisen paljon tavaraa 4 5 7 huoneissa. Jos kattelisin tyhjiä radix huoneita niin vähän saattaisi masentaa. Vaikka se tarkoittikin sitä vaan ettei käsiteltävää, niin.. mietin pitäisikö hetkeksi silti unohtaa astrologia ja elää.. enemmän muualla.

En tunne vakavan masennuksen problematiikkaa, itse en vain suostu elämään synkkyydessä siksi en pidä sellaisesta musiikistakaan. On vain liihoteltava kaiken yläpuolella, vaikka hieman tulevaisuudessakin.

[kooky]

Jos kattelisin tyhjiä radix huoneita niin vähän saattaisi masentaa.

joo, nimimerkillä placidushuoneilla 9 tyhjää huonetta...ei siis elämää missään muualla kuin 6.12 ja 8. en siis käytäkään pelkkää placidusta, siinä ei oo mitään järkeä.

elämässä tuntuu tulevan astrologiavapaita jaksoja...välillä tulee mieleen että ois ihan hyväkin vähäksi aikaa ottaa breikki...nimittäin muistaa sen ajan, että olihan mulla elämä silloinkin kun en vielä tiennyt astrologiasta mitään. muistan kuinka teini-iässä suhtauduin astrologiaan lähes halveksuvasti, kun mua ärsytti ajatus siitä, että joku tai jokin voisi määrätä mua, saati sitten joku typerä horoskooppi.


niin, ja tässä sitä nyt ollaan. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Se oli silloin kun eli tunteella. Ja nyt on karttoja tutkiessa huomannut että planeetathan ne siellä piruilivat ja muokkailivat elämääni, eikö, no mutta jos ne suovat jotain kivaa, niin ehkä uskaltaa taas tuntea. In da future. Töissä yksi kaveri jo lähestyy ja hiplaa niin että ehkä jossain on joku jonka kanssa voisi tulla jotain sielunkumppanuutta, vaikka kovin ovat harvassa. Se VOISI masentaa..  : joskus tuntuu että elin painajaisen viime suhteessa, luojan kiitos se loppui ajoissa. Mutta ei sellaista voi tulla enää, eihän, tähtitaivas.. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Saturnus oli vitosessa kun rakastuin.. ja Saturnus oli seiskassa kun menin hänen kanssaan naimisiin. Sanooko jotain suhteen vaikeudesta vaikka se oli muuten tärkeä.. oli nousukauris, kyllä se vaan pitää paikkansa että vaikein karma on ollut saturnus- tyypeillä.. ei sitä tyyppiä raskinut jättääkään ennen kuin tuli äärimmäisen tyhmät teot taas esiin* - Saturnus testasi 7v jälkeen..ja luovuin. Saturnus testasi ehkä jotain taas viime vuonna kun oli jälleen 7v mennyt, ja taas saturniaaninen henkilö synkkyyksineen poistui.. ja nyt Saturnus jököttää tyytyväisenä vitosessa, alan kohta kiintyä siihen.    Mutta ensi kesänä kun ne neliötkin poistuu, on hyvin jupiterilainen vuosi minulla. 

*Tuolla tyypillä masennus vei hyvin itsetuhoisiin tekoihin ja siksi en oikein jaksaisi kovin masentuvaa kumppania. Jotenkin tuo viimeinenkin oli tavallaan synkkä. Haluaisin valoa, niin ettei itsen tarvitse olla aina se valo.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Tai estää jupiterin laajenemista. Nämä kaksi on kyllä aikas vastakkaisia. Jupiter ei osaa kunnolla olla synkkä, rajoittunut, varautunut, se edustaa elämäniloa, runsautta ja hauskuutta.

Hauskoja unia teille! gonatt- 

PS ... Saturnus PYSYY POISSA AP karttani 4 5 7 huoneista jopa vuoteen 2013 asti kiitos vain ja vasta 2014 se menee seiskaan, elikkäs jos olen naimisissa, tulee kriisi. Eikö? 

[Irish]

Jollakin tavalla tuo kirjoitus kosketti hyvin paljon. Epäilen usein itseäni "olenko masentunut? olenko henkisesti ihan terve? elänkö jossain omassa illuusiossani yrittäen siten suojella itseäni masennukselta?"...

Olen ollut lapsena/teininä masentunut, mutta jotenkin aina onnistunut kätkemään sen hymyn alle ja jatkamaan vaikka väkisin. Olen niellyt niin paljon paskaa, että olen tullut siihen tulokseen, että mikäs siinä! Isä opetti minulle että masennus ei ole mistään kotoisin, pitää vaan suhtautua positiivisesti. Hän oli henkisesti vahvin ja positiivisin ihminen, ketä olen ikinä tuntenut. Äitini taas on sitä laatua, että joka toinen päivä hän voisi itkeä maailman kauneutta ja ihanuutta, joka toinen päivä itkeä syvää tuskaa ja epätoivoa. Isä aina nauroi ja sanoi meille lapsille "älkää välitääkö, tuo teidän äitinne on vähän maanis-depressiivinen"...

Kotona sain siis mallit kumpaankin ääripäähän, tosin äiti on hyvinä kausina myös yltiö-positiivinen. Luulen että olen omaksunut äidin ailahtelevuuden, mutta yritän hammasta purren olla niinkuin isä. Äina hymyilevä ja eteenpäin puskeva. Masennus ei ole mistään kotoisin, en minä sitä tarvitse. En anna sen viedä itseäni, vaikka välillä tekisi mieli itkeä, raivota ja seota. Minä olen liian luottavainen tulevaisuuden ja elämän suhteen masentuakseni todella.