|
eppana
|
 |
« : 27.10.2006 21:45:10 » |
|
KAKSITOISTA LAUTAMIESTÄ
Olipa kerran kauan kauan sitten kaukainen maa, sumujen ja viholliskansojen ympäröimä maa, jossa istuttiin ahkerasti käräjiä.
Sattuipa yhtenä vuonna, että käräjäkivillä istui 12 tuomaria, jotka kaikki olivat Fisuja. Pää kallellaan kuulivat he rikollisten sääliä anelevat nyyhkivät tunnustukset. Kaikille he antoivat murhat, raiskaukset, heinäpaalin varkaudet ja naurismaan tallomiset anteeksi, korkeintaan leppoisasti nuhtelivat heidät muistuttaen kaikkien ihmisten vajaamittaisuudesta Jumalan mittatikun rinnalla sekä lahjoittivat vielä omista pusseistaan rahoja, niin että kriminellit pääsivät nytkähtämään uuden elämän alkuun.
Eräänä toisena vuotena käräjämiehet olivat kaikki Oinaita. Käräjät olivat värikkäitä tilaisuuksia kun lautamiehet haukkuivat toisiaan railakkaasti ja sukivat toisiaan ahkerasti turpajouhiin kiihtyen vallattomasti erimielisyydestänsä. Itse tuomarintointa he eivät mitenkään kauan säikkyneet vaan rapsauttivat rivakasti oravannahkasakot, linnat, raipat, ja maastakarkotukset ja äityivät joskus kiihkossaan vaatimaan vertakin nähtäväksi.
Kolmantena vuonna sattui niin, että kaikki lautamiehet olivatten Härkiä. Asioita puitiin pitkään ja usein vaadittiin rikosten rekonstruointeja jotta päästiin näkemään kuinka rikokset tehtiin ja millä välineillä vääntäen, kolkaten tahi hutmien. Useinkaan ei päästy yhdellä istunnolla vaan käräjöinti jatkui yömyöhään kun lautamiehet aprikoivat ja mietteliäästi muristen sopivaa tuomiota sorvasivat piirrellen kaavoja hiekkaan. Hyvät olivat lautamiehet, mutta käräjäkivet he veivät virkakauden päätteeksi mennessään kun ehtivät niihin koko sielullansa kovin kiintyä.
Neljäntenä vuotena tapahtui hupaisasti niin, että lautamiehet olivat kaikki Kaksosia. Voi sitä pulinaa ja pulputusta - kuin varpusparvi olisi istahtanut käräjäpiiriin! Olisi voinut luulla, että istuttiin markkinatorilla niin oli paljon puhetta puolesta ja vastaan ja siitä välistä. Tuomiot vaihtelivat suuresti ilmoista riippuen ja herättivät kummastusta kansan keskuudessa. Rikollisetkin oppivat puhumaan vuolaasti ja valuttivat loistokkaita perusteluja sille, miksi kievarin isäntään oli yön aikana ilmaantunut ylimääräisiä tuuletusaukkoja. Supliikilla saattoikin saada kevyet tuomiot ja ylipäätään näistä kekkuloista tykättiin laajasti ja lapset intoutuivat heitä matkimaan leikeissänsä.
Viidentänä vuonna lautamiehet koostuivat tykkänään Ravuista. Juurevasti istuivat he käräjäkivillä kuin kiinnikasvaneina sammaltukkoina ja tutkailivat he sisimpäänsä tuomiota tehtäessä. Lempeitä olivat ylipäätään rangaistukset ja hairahtuneita kehotettiin sydämellisesti palaamaan isien teille totuudessa ja kilvoittelussa. Mutta kuulleessaan häijystä roikaleesta, joka oli kalastanut naapurin vesillä, lautamiehet suuttuivat vallan kauhiasti ja heittivät paatuneen verkon painoksi Särkijärveen rangaistukseksi jumalattomasta rikoksesta. Ei pidä kotivesille tuppautua kenen tahansa, totesivat he ykstuumaan.
Kuudentana vuotena lautamiehissä nähtiin pelkkiä Leijonia. Ylväästi astuivat he sotisovissa paikoillensa, rykivät rintaa pystyyn ja koettivat kohota ylemmäksi kivillänsä. Käräjöinti sai eläväisen luonteen kun herastuomarit tuon tuosta esittivät värikkäitä otoksia rikollisten elämästä ja paneutuivat heidän sielunliikkeisiinsä suurella antaumuksella niin että kansa ei aina tiennyt kuka oli rikoksentekijä, kuka tuomiota langettava lautamies. Avokätisesti ja suurella menolla ja paukkeella he julistivat jylhästi päätöksensä ja poistuivat kansan puistellessa kintaitaan roimasti.
Seitsemäntenä vuonna lautamiehksi valittiin siivot Neitsyet. Mikä piina, mikä viiltävä tarkkuus tuli tuomioihin! Yksikään yksityiskohta ei jäänyt näiltä lautamiehiltä huomaamatta vaan tarkoin ja useaan kertaan he puhuttivat rikollisia, etsivät syitä ja seurauksia, laativat oikaisu- ja kasvatusmenetelmiä heidän rikollisten luonteittensa särmien hiomiseksi ja oikealle, raittiille tielle saattamiseksi. Antoisaa oli silloin rankaisuvallan toiminta ja moninkertaiset räyhääjät talttuivat ja rupesivat laukkukauppiaiksi ja hampun luomuviljelijöiksi heidän ansiostaan.
Kahdeksantena vuotena viisaat Vaa'at istahtivat käräjäkiville, rupattelivat tuttavallisesti kaikkien kanssa ja lähentyivät suuresti tavalliseen kansaan päin. Lain jakelussa olivat he mitä taitavimmat, monet näkökulmat, kommervenkit ja vastavyörytykset tulivat tutuiksi, asioissa oli puolensa jos kohta toisensa - saattoipa joku ehdottaa kolmattakin. Tuomion julistukseen ei yleensä päästy vaan viisaasti pidättäytyivät nämä moitteettomat lain tuntijat antamasta mitään tuomiota ja lykkäsivät langetusta seuraaville käräjille sillä eipä ollut hassumpaa huvitusta nämä lautamiesten touhut.
Yhdeksäntenä vuonna käräjäkivetkin mustuivat koska sattui niille tyyräämään perseensä kaksitoista Skorpionia. Toki tiesivät mitä tehdä piti ja näkivät rikollisten salatuimmatkin ja kavalimmat aikeet pelkästään tulikivenkatkuisilla silmillä muljatellen. Tuomiot putosivat ehdottomina ja armottomina kuin tulikipuna avaruuden mustasta kidasta; kissanhännän vetämisestä julkisella paikalla määrättiin hirtettäväksi kaulasta kunnes henki irtaantui riiviöstä ja meni menojaan. Tummanpuhuvat ja jämptit olivat lain katsannossa he, Skorppioonit.
Kymmenentänä vuonna kutsuttiin käräjät koolle ja tuomareina istui kaksitoista Jousimiestä. Mistä olivat siihen tulleet, mikä mistäkin kaukaa, mutta oppineita olivat kaikkityynni ja hurskaasti virkaa hoisivat minkä taisivat. Laajasti perustelivat he tuomionsa, lukivat riimuista esi-isien ohjeita ja muistelivat mitä 13 sukupolvea sitten oli samasta rikoksesta sanottu. Väliin torailivat he keskenään ja ivasivat virkaveljen tyhmyyttä ja opin puutetta kun mielipiteet hakautuivat ja oikeassaolemisen puna syttyi poskipäille synnyttäen vuolaita sättimiskohtauksia. Mutta muuten olivat tuomiot täyteläiset ja käräjiä muisteltiin pitkään.
Yhdentenätoista vuotena lautamiehet sattumoisin olivat järjestään Kauriita. Kivikasvoisina ja totisina istuivat he käräjät mennen tullen silmää räpäyttämättä. Eivätpä juuri toisiaan vilkuilleet, eivät neuvoja kyselleet vaan kullakin oli vankka mielipiteensä asioista jo valmiina eivätkä he sitä turhaan käyneet muuntelemaan vaikka uusia asianhaaroja tulikin julki. Kuin yhdestä suusta he pudottivat tuomionsa, joka ihailtavan usein oli sanastaan sanaa se totinen oikea ainoa säädetty rangaistus, jonka kukin väärintekijä oli kolttosillaan ja moraalisilla kuperkeikoillaan ansainnut.
Kahdentenatoista vuotena lautamiehissä oli kaksitoista Vesimiestä. Tyynesti ja maltillisesti he silmäilivät rikollisia tapauksia, ehdottivat parannuksia vankien olosuhteisiin ja vaativat heille kolme lämmintä ateriaa päivässä plus aamumurot sekä vuosittaisen vapaan viikon. Heitäpä vangit ihailivat kovin ja vaativat äänekkäästi itsellen lisää oikeuksia ja vapautta liikkua minne töppönen kuljettaa. Lautamiehet totesivat silloisten yhteiskunnallisten olojen olevan kurjat ja ihmisen mielen alkeelliset kuin sisiliskon tikapuuhermoston, joten suuret muutokset siirsivät he vuoteen 1999 jälkeen Kirstuksen. Mutta laaja inhmillinen näkemys heillä oli, runsaat sympatiat kaikkia kohtaan ja jalomielisesti he asettivat itsensä Oikeuden nöyriksi palvelijoiksi ilman suurempia veroalennuksia.
Sellainen oli kahdentoista lautamiehen jännittävä ja ikimuistoinen satu siepattuna suoraan astraalivalosta ja webbikansaa varten kevyesti editoituna.
|
