seuraava »

[Esmiralda]

Ihanasti tunnelmoit, Diamond!

Ja onpas iloisen puhtaat värit Asboloksella! Ja taiturin asento.

[Ikitosi]

16.1.2007
Ennemmin unelmoin
Haaveilen
Sydämeni satutan
Kuin tunteeni kadotan
Saati uskoni rakkauteen menetän

-Ari

 
Voimia sullen Arrimurri!


Rakkaus palaa minussa, itseäni kohtaan, kuin toisissa, kun kohdataan.
Rakkauden valossa näen toisissa sen mitä itse ajattelen. 

Mutta toiset on silti toisia. Ole ensimmäinen itsellesi. 

Kaipaus se repii rintaa, kun on sydämensä toisen taskuun laittanut. 

[Rakkaudenliekki]

Lainaus käyttäjältä Ärrimurri16.1.2007
Ennemmin unelmoin
Haaveilen
Sydämeni satutan
Kuin tunteeni kadotan
Saati uskoni rakkauteen menetän

-Ari

Kiitos sinulle Ärrimurri " että ilmaiset itseäsi"
Sanasi koskettavat kun ne on itsessään kokenut - ja niinhän tämä menee että jokaisen on kuljettava oma polkunsa - itse - vaan kanssakulkijoina voimme ja saamme olla ja valonnäyttäjinä -toinen toisillemme-, jos toinen ihminen sen sallii.

Tällä viestilläni tahdon kulkea kanssasi kappaleen matkaasi - jos sallit Ärrimurri .

t. Sydänvaloa

Luonto on pyhäkköni.
Löydän rauhan puista,
vesistä, kivistäja taivaasta.

" Bridge over trouble water"
SILTA


"Yksinäisyys, avara hiljaisuus,
omien askelten ääni
talvisella rannalla,
oman sydämen rytmi,
kuultava mieli,
ikävä.

Yksinäisyys,
pimeän meren pauhu,
joka peittää rannan toiselta rannalta.
Vailla sanoja pimentyvä ranta
pelkää painavaa tuulta,
aaltojen kohinaa,
outoa, kasvotonta yötä.

 Silta, tehkäämme silta,
me jotka kuuntelemme,
yli sen, mikä on pimeää,
yli sen, mikä näyttää rannattomalta.
Syttyköön sillalle lamppu,
kuuntelemisen herkkä Valo,
ja niin ikävä kulkee meidän luoksemme
aroin askelin,
epävarmoin jaloin,
kuulostellen kuin arka eläin.

Eikä kukaan ole yksin
sillalla, matkalla.
Perillä on jokainen tässä hetkessä,
kun silta laskeutuu
etäisyyksien yli
yhdistäen.

-kirjoittaja tuntematon-

[Irish]

Viimeinen paikka sairaalan pihassa.
Kapea sellainen ja pitää peruuttaa alamäkeen.
Pois pääseminen on vielä vaikeampaa.

Hieman taakse, hieman takaisin,
pieni käännös ratista ja uudelleen.

Koulun parkkipaikalla
jätän auton tien sivuun,
kun en näe vapaita paikkoja.

Koulun vaksi huutaa kiroten
pihan toiselta puolelta;
”ei sinne”.
Ajan autoni varatulle paikalle.

Kesken tentin kuulutus;
”voisiko seuraavan auton omistaja
tulla ystävällisesti siirtämään autonsa”

Kirjoitan vastaukseni loppuun ja lähden.

Ajan kotiin
ikiomaan parkkiruutuuni.
Siihen, mihin olen aina tervetullut,
siihen, mistä on aina helppo lähteä.


  perustuu tämän päivän tositapahtumiin..

[Esmiralda]

Autolle nauroin 
ja ärrimurri liikutti 

Toivon autollekin tilaa tässä maailmassa, onhan se osa tämän maailman ihmistä, valitettavasti
ja Ärrimurrille että 'sydän pysyisi koossa'.

Lämmöllä ja luovuudella 

[kultainen sulka]

Kaunista Ärrimurri 

[*yildirim*]

ruusujen keskeltä,piilosta sieltä.
voit löytää hänet tai koulutieltä.

hänet jota onneksi kutsutaan ja
jolta saat avaimet toivomusmaan.

jos uskot ruususen tarinaan tai
prinssin suudelmaan.

ei häntä se löydä joka rakastaa
vain valkoista paitaa ja shampanjaa.

hän etsii, etsii ja löytääkin,
mutta sitä ei jota toivoisin.

jos ymmärsit mitä tarkoitin,
sut onneen opastin.

[Violette]

Irishin (vai mitenkäs sen nyt kirjoittaisi?) runon voisi tulkita pelkäksi kuvaukseksi päivän tapahtumista tai syvemmän merkityksen sisältäväksi ajatelmaksi. Hienoa

Peppilotan runo taas sisältää aitoa elämänviisautta, tulin iloiseksi sen luettuani

Laitanpa vielä omankin teokseni tänne. Se tuli mieleeni kun kerran yöllä kävelin kotiin bileistä ja ajattelin rakastettuani.

Kun minä sanon,
että sinua rakastan,
tarkoitan sitä sieluni perukoita myöten.

Totuutena se kohoaa
äänikanavoitani pitkin.
Sanan voimalla voi luoda universumin,
luokoot sanani rakkauteni sinulle eläväksi.

Jos joskus valehtelen sinulle,
syökööt lieket ruumiini,
huuhtokoot suuret vedet petollisen tuhkani!

[Maukka]

Pistämpä omanikin joukon jatkoksi, kantaa ottavan, naisnäkökulmasta kirjoitetun.

Kujalla kivitetty nainen,
sammunein silmin katsoo.
Kulkevat ohi, näkemättä,
viitat tuulessa hulmuten.
- Kiveksissä kiinni on ihmisarvo,
valkoisen kiveksissä jumaluus.

[Esmiralda]

Oi, kun sattuu johonkin.

Symboliltaan vahva viesti. Yhä näin henkisesti kivitetään nainen, usein lähisuku, naapurusto; eronnutta naista, vieraaseen rakastunutta naista, lapsensa ja perheensä hyljännyttä naista, väsynyttä naista, lyötyä, nöyryytettyä, häntä joka etsii omaa totuuttaan. Ei niinkään miestä. Häntä vain säälitään. Vieläkin.

[Ippuska]

Kujalla kivitetty nainen,
sammunein silmin katsoo.
Kulkevat ohi, näkemättä,
viitat tuulessa hulmuten.
- Kiveksissä kiinni on ihmisarvo,
valkoisen kiveksissä jumaluus.

Oi, kun sattuu johonkin.

Yhä näin henkisesti kivitetään nainen, usein lähisuku, naapurusto; eronnutta naista, vieraaseen rakastunutta naista, lapsensa ja perheensä hyljännyttä naista, väsynyttä naista, lyötyä, nöyryytettyä, häntä joka etsii omaa totuuttaan.

[Irish]

Hän lähti luotamme 6.2.2003.

Isälle

Niin valmisteli luonto vaihtelevuudellaan;
kukkivin kesäkin himmeni, roihahti ruskaan.
Koleat ilmat saatoivat suven viimeiselle ehtoolliselle.

Siihen, että lopulta me kaikki kuihdumme pois,
joudumme luopumaan,
näkemään miten kaikki vain katoaa.

Niin minua elämä opetti, vaikka en sitä aina tajunnut;
näin miten kerran noussut aurinko painui horisonttiin,
päivät tulivat täyteen.

Ole onnellinen siellä missä oletkin, äläkä huolehdi minusta
sillä minä olen juuri yhtä vahva ja väkevä kuin sinäkin,
minä pärjään ja tulen aina pärjäämään,
sillä sinä, rakkaani, sen minulle opetit.

Isä, huomaatko, minusta on tullut nainen,
huomaatko että en enää huuda, kiroile ja itke,
olen nöyrtynyt elämän edessä
minä hyväksyn että olet siellä nyt.

Saanko silti vähän tänään itkeä,
muutaman kyyneleen?
Ne ovat onnen kyyneleitä, kiitollisia,
eivät missään nimessä katkeria.

Tänään 6.2.2007,
nostan maljani sinulle,
eletty elämäsi.

Aina rakastaen ja kunnioittaen, tyttäresi Pikku-Simpanssi

[Esmiralda]

 

[Irish]

Olemme toisillemme

Näyttää niin kauniilta
kun kiedomme sormemme lomittain;
sinun isot karhun tassusi,
minun hoikat pienet käteni,
yhdessä.

Rauhallinen,
hieman totinenkin katseesi
kohtaa minun
välkkyvät ja nauravat silmäni.

Sinä olet laittanut minut
ruotuun,
ja minä sinut
hulluttelemaan.

Minusta sinä olet ihana mörkö,
ja sinusta minä olen suloinen koheltaja.

Toivon tuovani väriä elämääsi samalla,
kun sinä piirrät elämäni kuviin ääriviivoja.

Mitä voisin muuta toivoa kuin maata jalkojeni alle,
kun voin samalla tehdä sinutkin onnelliseksi?
Mitä olisi musta ilman valkoista,
tuoksut ilman hajuaistia,
aurinko
ilman
valoa?

Ei mitään.
Me olemme toisillemme. 

[Rakkauden enkeli]

Olemme toisillemme

Näyttää niin kauniilta
kun kiedomme sormemme lomittain;
sinun isot karhun tassusi,
minun hoikat pienet käteni,
yhdessä.

Rauhallinen,
hieman totinenkin katseesi
kohtaa minun
välkkyvät ja nauravat silmäni.

Sinä olet laittanut minut
ruotuun,
ja minä sinut
hulluttelemaan.

Minusta sinä olet ihana mörkö,
ja sinusta minä olen suloinen koheltaja.

Toivon tuovani väriä elämääsi samalla,
kun sinä piirrät elämäni kuviin ääriviivoja.

Mitä voisin muuta toivoa kuin maata jalkojeni alle,
kun voin samalla tehdä sinutkin onnelliseksi?
Mitä olisi musta ilman valkoista,
tuoksut ilman hajuaistia,
aurinko
ilman
valoa?

Ei mitään.
Me olemme toisillemme. 

Ihunaa ja kaunista!  Onnea rakkaudellenne!