seuraava »

[härkä-69]

Minun elämässäni ei ole ollut koskaan pysyvää ystävää, olen jotenkin jo tottunut siihen. Aina on pitänyt lopulta "olla vaan omillaan", toisaalta olen miettinyt onko se liiallistakin omavoimaisuutta. Mutta silti aina päädyn siihen lopputulokseen, että näin se vaan on, enkä muuta edes odota. Parisuhteestakin voi nauttia enemmän, kun muistaa, ettei mikään ole ikuista, paitsi rakkaus. 

[Ikitosi]

ei mikään ole ikuista, paitsi rakkaus. 

 

Omillaan sitä täytyy ollakin.
Tasapainoisen ihmissuhteen edellytys on
kaksi omillaan toimeentulevaa ihmistä, jotka sitten
vapaaehtoisesti, ilman mitään pakottavaa tarvetta,
sitoutuvat olemaan yhdessä tekemisissä toistensa kanssa.

Kahdeksikon molemmat pallot ovat silloin saman kokoisia.

[sawotar]

On ja monesti ehkä sen tarkoitus on loppua ja siirtyä uuteen

[nauris]

Minä taidan kanssa olla välillä niin mukas kiireinen , että jää ystävä hieman vähemmälle. Mutta olen ehkä tietoisesti tehnyt tämän valinan.    Tuntuu , että kelpaan vain kuuntelemaan, mutta muut saavat "iloisemmat" jutut. Ehkä olen kyllästynyt varalla oloon Harmittaa tosiaaan välillä,kun kumminkin paljon yhdessä touhuttu. Taidan kaivata ystävältäni hieman lisää arvostusta. Vai olenko hukkateillä. Onneksi jaksaa nauraa, asiat näyttävät paljon kivemmilta silloin
T:Nauris

[^^Queen Nefertiti^^]

Vaikeahan se on yhtä vahvoja ystäviä löytää kuin itse on. Sitä lähinnä pitää ihmisiä tuttavina nykyisin, joiden kanssa voi pinnallisesti sanoa heippa. Täällä ehkä puhuu syvällisemmin. Niin tai sitten kaikki tutut on järjestään jo jossain jooga/ meditaatio/henkisyysjärjestössä mukana.

Ikävän tuntuistahan se on aikansa kun joku tuntuu läheiseltä ja sitten kaikki muuttuu. Mutta ohimenevää.

Sen sijaan, minulla on yksi ystävä Espanjasta palannut kuvioon, sellainen on kivaa.

[MetalLady]

Oikein kun tässä mietin, niin en mä tarvi paljoa ystäviä, kun jotenkin tuleen toimeen ilman niitäkin (karkeeta kieltä). Joskus kun olisin tarvinnut ystävät apuun, niin eipä niitä näkynytkään, joten meni luottamus siitäkin. 
Nykyään ratkon pulmiani ihan itekseni ja mietin kauheesti asioita, niin ja käyn enään harvoin kylässä "ystävien" luona.

[metsätonttu]

Joskus kasvamme yhdessä, joskus kasvamme tahollamme eri suuntiin.

Ja ystävänä voimme antaa sille arvon, vaikka se itkettääkin jopa joskus.

Olen kokenut, että joskus jopa vuosien vuosien jälkeen taas nuo polut kummasti risteytyvät ja tunnistamme sen hetken, jolloin viimeksi olimme yhdessä. On jotakin siitä yhteisestä, mikä ei ole muuttunut.

Kyllä. Ystävyydessä oleva rakkaus tai näkymätön lanka säilyy.

[Ozzette]

Minullekin käynyt niin elämässäni monta kertaa...
Aluksi voi tuntua pahalta, mutta sitten asia painuu muistojen joukkoon.
Sitä vain päästää irti ja jatkaa elämäänsä eteenpäin...
Ja kun tosiaan kaikki ne muistot ja kokemukset kuitenkin säilyvät.
Aikansa kutakin... Sellaistahan tämä elämä on: luopumista, saamista.
Helppoa se ei toki aina ole, sitä en tarkoita, eikä se aina helppoa ole ollut minullekaan. Mutta aina sitä vain kummasti nousee taas jaloilleen ja porskuttelee elämäntietään eteenpäin.
Aina elämään "tupsahtelee" uusia ystäviä, kun on sen aika.
Elämä ON suuri seikkailu. Tällaisia aatoksia herätti minussa...

[^^Queen Nefertiti^^]

Olen samaa mieltä, ainakin ajatuksia vaihtamaan hetkellisesti tulee aina uusia ihmisiä. Minäkin ehdin tapailla vähän muita ihmisiä kuin perheenäitejä/isiä ja työkavereita. Onko ne sitten ystäviä - eräs hlö olisi luokitellut kaikki ystäviksi joita tapaa, toinen klassifioi ystäviä niin että "noiden kanssa olen rakas ystävä, sinä et kuulu näihin" jne yhtä valistunutta. 

[metsätonttu]

Onkin hyvä joskus miettiä, mitä se ystävyys oikeastaan onkaan.

Itse en voi todistaa ystävyyttäni ennen kuin tosi paikan tullen. Sitten opin itsekin tuntemaan itseäni enemmän. Kuten myös toisin päin.

Joskus kuitenki ájattelen, että voiko ystäviä luokitella ihan mustavalkoisesti siten, että ne jotka vaikean paikan tullen jäävät, ovat vain niitä tosiystäviä.

Sillä...ehkä sielusi kasvu tarvitsee eri ihmiset, ehkä juuri ne, jotka sinua jopa kipeästi loukkaavat. Ja persoonasi tarvitsee niitä kuuntelijoita ja päähän taputtelijoita.

Vaikka tunnenkin joidenkin ihmisten kanssa syvää yhteenkuuluvaisuutta, niin uskon kuitenkin, että jokainen kohtaamani ihminen voi olla hyvin merkitsevä, vaikka en heti sitä ymmärräkään. 

[nikki]

metsätonttu
niinpä,jokainen kohtaaminen sisältää aina viestin

itellä on säilynyt muutama ystävä nuoruudesta saakka,
emme pidä välttämättä yhteyttä säännöllisesti mutta kun kohtaamme on juttua helppo alkaa ja jatkaa kuin aikaväliä ei olisi ollutkaan,
toisaalta huomasin näin astrologisesti tämän vuoden aikana että saturnuksen yhtymä kuuhun vieläpä kasihuoneessa kuoletti
joitakin ystävyyksiä mutta sillä oli selvä tarkoitus,
koska samalla syntyi uusia ystävyyksiä,
energia täytyy kohdistaa välillä uusiin asioihin,ihmisiin,
ettei hajoittaisi itseään liikaa,
ja pystyisi olemaan läsnä heille kelle kulloinkin on tarkoitettu

[maarita]

Ihmettelin kerran silloisen ystäväni kanssa juuri sitä,
miksi jotkut ystävyyssuhteet hiipuvat ajan mittaan.

Hän sanoi mielestäni erittäin viisaasti.
Silloin kun ihminen on avoin kehittymään ja kasvamaan elämässään, hänelle ohjataan juuri sellaisia ystäviä, joita hän sillä hetkellä kehitystään tarvitsee.

Tämän olen hyvinkin selvästi huomannut omassakin elämässäni.
Jotkut kulkevat rinnalla useita vuosia, toiset taas jopa vuosikymmeniä.
Joku sattaa olla mukana pienen episodin verran. Joka sekin on saattanut olla hyvinkin merkittävä sillä hetkellä.

Mikään ei tunnu niin rasittavalta kuin 'väkisten' ylläpidetty ystävyys.
Kun toinen ei tunnu enää ymmärtävän, mitä tahdon hänelle viestiä.

Kun taas joku saattaa ymmärtää enemmän kuin osaa edes kertoa.


     maarita           

[Perhonen]

Jokaisella ihmissuhteella on tarkoituksensa molemmille ihmisille. Kun ihmissuhde on täyttänyt tehtävänsä, eikä sillä ole enää mitään tarjottavaa kummallekaan, on aika siirtyä eteenpäin.

Henkinen kehitys kieltämättä karsii pois ihmissuhteita. Sitä ei vain pysty olemaan enää joidenkin ihmisen seurassa, koska heidän oma energiansa on niin erilainen

Tätä minäkin olen miettinyt ja todennut että näin on. Nimittäin mulla on ollut erittäin läheinen ystävä jo lähes parikymmentä vuotta. Mutta tänä vuonna minä olen ollut se joka on jollain tapaa ottanut etäisyyttä. No ei ystäväni ole siitä "ääneen" sanonut mutta väliin kommenttia tulee "kun ei sulla ole aikaa jutella kunnolla". Väliin poden syyllisyyttä siitä miksi en jaksa häneen pitää yhteyttä samalla tavalla kuin ennen. En vain jaksa jutella niitä näitä ja päivän tapahtumia    Sitten väliin mietin että kait tässä on joku paussi ja ystävyys palautuu ennalleen jossain vaiheessa.. JOS palautuu.

Silloin kun ihminen on avoin kehittymään ja kasvamaan elämässään, hänelle ohjataan juuri sellaisia ystäviä, joita hän sillä hetkellä kehitystään tarvitsee.

Tämä on hienosti sanottu ja näin se on 

Itse olen saanut ihanan uuden ystävän joka on kiinnostunut samoista asioista kuin minäkin 
Kyse on juuri tästä kehittymisestä ja kasvamisesta 

[härkä-69]

Minulla tuntuu näitä uusia ystäviäkin tulla ja mennä tiuhaan tahtiin, jotenkin alkaa huvittamaan. Poikani tuli eräänä päivänä onnettomana koulusta, hänen paras ystävänsä oli alkanut haukkumaan häntä tyhmäksi. Saimme onneksi puristettua ne pettymyksen kyyneleet esiin, vaikka äidin sydän siinä myös meinasi murtua. Tuli varmaan niin lähelle se kokemus omaani, olen myös joutunut pettymään joskus pahasti ystäviini, tuntui kuin olisi puukotettu selkään ja kunnolla. En tiedä mitä moisista kokemuksista oikein tulisi oppia. Ettei pidä luottaa kehenkään? Trust no-one. 

[Emelia]

Tottakai.

Joidenkin kanssa pystyy puhumaan vaikka olisi vuosia välissä ja joidenkin kanssa ei vain jaksa...

Olen elämäni aikana 'pudottanut pois' monta ihmistä elämästäni, olen kokenut yhteydenpidon yksipuoliseksi ja omalla kohdalla liian vaativaksi. Yhteen aikaan olin todella tarkka siitä mitä "en ihmisiltä kaipaa" ja näin ollen otin etäisyyttä useisiin ihmisiin.

Tuttuja tulee ja menee... Työssäni olen tekemisissä ihmisten parissa, joten osaan arvostaa myös omaa rauhaa.

Tällä hetkellä minulla ei ole oikeastaan ketään kenelle voisin kertoa "kaiken", eikä edes ketään kenelle voisin valittaa elon kurjuutta... Arvostan eräitä ihmisiä ja kun heidän kanssaan juttelen, en todellakaan silloin halua ruikuttaa.

Minulla on ollut elämässäni 2 parasta ystävää ja olen edelleen tekemisissä heidän molempien kanssa, mutta en oikein tiedä olemmeko enää ystäviä vai tuttavia vain...

Tällä hetkellä paras ystäväni on (http://www.xrtheme.com/content/emoticons/Cartoon/03.gif)