Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Onko kenelläkään ystävä alkanut tuntua vieraalta?  (Luettu 25512 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
Emelia
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 1798



Profiili WWW
« Vastaus #30 : 17.11.2006 19:58:45 »

Tottakai.

Joidenkin kanssa pystyy puhumaan vaikka olisi vuosia välissä ja joidenkin kanssa ei vain jaksa...

Olen elämäni aikana 'pudottanut pois' monta ihmistä elämästäni, olen kokenut yhteydenpidon yksipuoliseksi ja omalla kohdalla liian vaativaksi. Yhteen aikaan olin todella tarkka siitä mitä "en ihmisiltä kaipaa" ja näin ollen otin etäisyyttä useisiin ihmisiin.

Tuttuja tulee ja menee... Työssäni olen tekemisissä ihmisten parissa, joten osaan arvostaa myös omaa rauhaa.

Tällä hetkellä minulla ei ole oikeastaan ketään kenelle voisin kertoa "kaiken", eikä edes ketään kenelle voisin valittaa elon kurjuutta... Arvostan eräitä ihmisiä ja kun heidän kanssaan juttelen, en todellakaan silloin halua ruikuttaa.

Minulla on ollut elämässäni 2 parasta ystävää ja olen edelleen tekemisissä heidän molempien kanssa, mutta en oikein tiedä olemmeko enää ystäviä vai tuttavia vain...

Tällä hetkellä paras ystäväni on (http://www.xrtheme.com/content/emoticons/Cartoon/03.gif)
tallennettu

Terhi35
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 130


Minä ja koiruus


Profiili WWW
« Vastaus #31 : 11.12.2006 11:45:19 »

Mulla on tähän saakka ystävyydet säilyneet,mutta nyt on 3 joiden kanssa ystävyys on katkeamassa.
Sääli koska olivat mulle tärkeitä ja rakkaita.
Kaikkeni tein,pidi yhteyttä,kahviteltiin,tehtiin muutakin.
 Cry Cry
tallennettu

Elämme tässä hetkessä,
Muistelemme menneitä,
haaveilemme tulevasta!

Elämä on lahjaksi saatu!

Seikkaileppa issikkasivuillani:
http://www.issikkakamut.suntuubi.com/
sekä rajatiedon(kesken vielä):
http://www.paranormaalia.suntuubi.com/
Artemis
Astroholisti
*****
Viestejä: 3621



Profiili
« Vastaus #32 : 11.12.2006 12:57:44 »

Mulla on tähän saakka ystävyydet säilyneet,mutta nyt on 3 joiden kanssa ystävyys on katkeamassa.
Sääli koska olivat mulle tärkeitä ja rakkaita.
Kaikkeni tein,pidi yhteyttä,kahviteltiin,tehtiin muutakin.
 Cry Cry

Samat fiilikset  Embarrassed Mutta ilokseni olen huomannut että olen saanut uusia ystäviä. Eräs mukava ihminen viikonloppuna sanoi että hän pitää minua ystävänään, minäkin huomasin että totta, hän on myös minun ystäväni  Smiley Aiemmin olemme olleet ns. tuttuja mutta olemme lähentyneet huomattavasti ja viihdymme yhdessä  Smiley

Tsemppiä Terhi  Smiley
tallennettu
T-H
Astroholisti
*****
Viestejä: 1988



Profiili
« Vastaus #33 : 10.04.2009 15:47:36 »

Kyllä on näin käynyt minullekkin. Lapsuudenystäväni, silloinen paras kaverini, jonka kanssa noin 3 vuotta sitten ties eros ihan totaalisesti. Kyllä minä näin, että ei meillä ole mitään yhteistä enää. Yritin ja yritettiin vaikka mitenkä saada välit taas sellaisiksi kuin ne oli silloin kauan, kauan sitten. Ei, ei siitä tullut mitään. Huomasin kuinka paljon olimme muuttuneet ja kasvaneet eri suuntiin. Näin parhaakseni lopettaa tuon ystävyyden. Voi kuulostaa hyvin kovalta, mutta minuun koski niin paljon se, että olin itse muuttunut ja löytänyt elämälleni toisen suunnan ja tavan elää, ja hän ei osannut enää ymmärtää minua. En ole jäänyt sitä suremaan.

Nykyisistä ystävistäni olen hyvin onnellinen; olen löytänyt niitä sielunsiskoja Smiley
tallennettu

OINAS - pässinpää

* Nousu Neitsyt
* NativeAmerican Haukka
subl
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 2


Profiili
« Vastaus #34 : 20.04.2009 23:08:40 »

On semmoinen olo, että jokainen ihminen joka tulee vastaan elämässämme on joko ratkaisu johonkin meidän ongelmaamme, tai me hänen. Kun ko. "tehtävä" on suoritettu, saatetaan etääntyä nopeastikin.. Muutaman ystävän kanssa on käynyt tähän tyyliin ja "syy miksi tunnettiin" on vaikuttanut vieläpä ihan selkeältäkin.
tallennettu
Artemis
Astroholisti
*****
Viestejä: 3621



Profiili
« Vastaus #35 : 21.04.2009 10:53:16 »

On semmoinen olo, että jokainen ihminen joka tulee vastaan elämässämme on joko ratkaisu johonkin meidän ongelmaamme, tai me hänen. Kun ko. "tehtävä" on suoritettu, saatetaan etääntyä nopeastikin.. Muutaman ystävän kanssa on käynyt tähän tyyliin ja "syy miksi tunnettiin" on vaikuttanut vieläpä ihan selkeältäkin.
Näinpä juuri, nyt sen oivallan  Smiley
tallennettu
Tiigris
Astroholisti
*****
Viestejä: 3615



Profiili
« Vastaus #36 : 21.04.2009 18:41:03 »

Musta jotenkin tuntuu että kaksos-stelliumi 7. huoneessa kartallani takaa sen että ihmissuhteet vaihtuu... Vielä kun  aurinko merkurius chiron kaksoset ovat oppositiossa 1. huoneen  uranus :n...

En oikeasti jaksa katsella samoja ihmisiä vuodesta toiseen, ellei muodostu jotain tosi syvällistä ystävyyttä... Mulla on jo tän lyhyen elämäni aikana mennyt kolmen "parhaan ystävän" (sellasen jonka kanssa on itketty, naurettu, riidelty ja rakastettu) mennyt sukset ristiin sen verran että ollaan erottu yhtäkkiä eikä sen koommin olla otettu mitään yhteyttä.

Tavallaan se tekee aika kipeää, mutta ei mikään voi olla ikuista. En minä enää voisi olla sen barbi-heitukan kanssa, jonka kanssa naurettiin ja kikateltiin koko lukioaika ja lintsattiin.. Missä lie hän nyt menee, mutta aikamoinen hömppä hän oli. Silloin ehkä tarvitsin sellaista räiskyvää seuraa, mutta nyt en enää jaksaisi.  Wink Hän vaan ärsyyntyi siihen, että olin masentunut vuoden ajan isän kuoleman jälkeen ja mä sanoin että okei, älä sitten ymmärrä ja pistin välit poikki....

Kaksi muuta tyttöä olivat tämän AMK:n ensimmäiset 2 ja puoli vuotta mun parhaat ystävät, oltiin joka päivä koulussa ja koulun jälkeen yhdessä, aina halailtiin, pusuteltiin ja soiteltiin.. Oltiin yötä, tehtiin koulutehtäviä, baareiltiin, käytiin lenkillä, shoppailemassa, syömässä.. Kaikki kolmestaan aina. Sitten vaan PAM. Hirvee mustasukkaisuus ja riita joka asiasta näiden kahden välillä, mä en jaksanut enää katsella sitä jotin lähin meneen, ja kuulin että nää kaksi vihaa edelleen toisiaan.. idiot2

En yhtään kaipaa menneisyyden ihmisiä, ainoastaan se tyttö johon tutustuin 4-vuotiaana hiekkalaatikolla, on edelleen sellainen kenen kanssa soitellaan viikottain..

Kaksi uutta parasta ystävää mulla on tässä kaupungissa ja niiden kanssa oon hengaillut noin vuoden. Mutta luulen, että kun koulu loppuu, niin me vaan jäädään vähitellen pois toistemme elämistä.... Oon jo jotenkin valmistautunut siihen..
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #37 : 21.04.2009 18:43:18 »

tarvitseeko olla kovasti läheisiä ystäviä? minulla kaikki alkaneet kallistua bisnes-info-viihdelinjalle (kuulosti pahalta  Grin ), ei tule suuria takertumisia, ehkä se on hyvä..

niin tai joka toinen tuttava alkaa olla jonkinlainen henkinen palvelija tai projektituttava; lisäksi jotkut bisnestutut pitää osata jättää jos siltä tuntuu! hmm..
« Viimeksi muokattu: 21.04.2009 18:45:20 kirjoittanut ^^star^^ » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Tiigris
Astroholisti
*****
Viestejä: 3615



Profiili
« Vastaus #38 : 21.04.2009 18:53:55 »

Mä ainakin nautin siitä että ystävyyssuhteet muodostuu sellaisiksi sisarillisen läheisiksi ja ollaan kuin yhtä suurta persettä... Grin

Töissäkin on tärkeää, että on lämpimät ja hyvät suhteet työkavereihin, kai se on tuo  keskitaivas vaaka minussa joka kaipaa sellaista hömppää ja hyvää mieltä sekä harmoniaa työyhteisöön.. En voisi olla duunipaikassa, missä kaikki kumartelee virallisesti toisiaan ja puhutaan vaan työasioista.
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #39 : 21.04.2009 18:59:25 »

taitaapa olla the opposite, en kaipaa kovin läheisiä juttuja nykyisin, enemmänkin sellaista että on hauskaa ja asiat etenee jonnekin, kuin tunteilua..
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Artemis
Astroholisti
*****
Viestejä: 3621



Profiili
« Vastaus #40 : 22.04.2009 06:36:37 »

Itselläni on tosiaan kaksi "siskoa" Smiley He ovat läheisimmät ystävät minulle. Toisen kanssa olen ollut ystävä jo yli 20 vuotta. Toisen kanssa jo 14.v.

He tietävät minusta kaiken. Nykyään näemme harvemmin mutta silti jatkamme aina siitä mihin jäimme edellisellä kerralla.

Sitten minulla on kavereita joita näen silloin tällöin ja lisäksi minulla on ns. kaukoystäviä Smiley Kaukoystävät ovat niitä joita näen todella harvoin, mutta joihin olen useamman kerran viikossa melkeinpä yhteydessä sähköpostitse. He asuvat ulkomailla tai toisessa kaupungissa.
tallennettu
T-H
Astroholisti
*****
Viestejä: 1988



Profiili
« Vastaus #41 : 22.04.2009 06:56:32 »

taitaapa olla the opposite, en kaipaa kovin läheisiä juttuja nykyisin, enemmänkin sellaista että on hauskaa ja asiat etenee jonnekin, kuin tunteilua..

Pinnallista kyytiä siis?

Minusta on aivan ihana, että on muutama todella läheinen sydänystävä kenen kanssa jakaa asiat. Se on elämän eliksiiriäkin smitten
tallennettu

OINAS - pässinpää

* Nousu Neitsyt
* NativeAmerican Haukka
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #42 : 22.04.2009 09:31:46 »

sama peli ystävien kuin miesten kanssa  Wink

jos itse saa aina olla se joka pitää yhteyttä ystäviin ulkomailla (ei aina) tai koettaa ymmärtää miksi aiemmat ystävät muuttui tai miksi uudet ihmiset jakaa aikaansa monen kanssa, miksi minä antaisin enemmän`?

ihmiset itse opettaa pelaamaan tätä peliä
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
mc82
Astro-nauttija
****
Viestejä: 872


Lunar Leo - GROARRR!!!


Profiili
« Vastaus #43 : 02.05.2009 16:58:03 »

Itsekin voisin avautua tänne...

Mulla ja mun lapsuudenystävällä on välit alkaneet mennä jäihin ja ovat jo vaarassa katketa. Tutustuimme toisiimme joskus 4-5 -vuotiaina ja siitä eteenpäin olemme olleet kuin paita ja peppu: muksuina leikimme lähes päivittäin yhdessä, teininä järkkäsimme yhdessä bileitä, juoksimme keikoilla ja bileissä, kuntoilimme yhdessä useamman kerran viikossa, minkä jälkeen menimme leffaan ja syömään hyvin ravintolaan, ja tämän lisäksi juorusimme kaikesta maan ja taivaan väliltä puhelimessa semmoiset pari tuntia päivässä (porukat varmaan tykkäsivät kyttyrää puhelinlaskuista Grin ). Silloin tuli jaettua kaikki ilot ja surut ja tuntui siltä, että meillä oli ihan erityinen, syvällinen, hauska ja kaverillinen suhde.

Sitten... Teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä tuli miesehdokkaat mukaan kuvioihin. mä tapasin silloisen poikaystäväni, josta tuli myöhemmin avomies ja nyttemmin hän on exä. Ystäväni tutustui exäni kaveriin ja muodostui kavereiden ja seurustelevien nelikko. Olimme tiivis nelikko, kävimme usein porukalla kaikissa riennoissa, paljon tuli koluttua ns. trendijuottoloita ja kuumimpia ravintoloita läpi. Yhteyksiä pidettiin puolin sun toisin, tapasimme tosi tiiviisti ja hurjan kivaa oli tuolloin...

...Kunnes aikaa vierähti, me hiukan vanhenimme ja arvomaailma muuttui ja/tai vakautui. Kun aloitin opintoni nykyisessä koulussa, mua ei enää kiinnostanutkaan trendikapakoissa kiertely ja pintaliitomeininki ylipäänsä: halusin jotain syvempää, aidompaa, rehdimpää kuin viimeisen muodin vaatteissa kiertely julkkisten suosimissa paikoissa. Tunsin, että aloin vieraantumaan tästä porukasta, tuntui siltä, että se syvällinen yhteys oli katkennut: tässä porukassa puhuttiin vaan menestyksestä ja siitä, kuinka hyvin asiat menevät. Pienille murheille ja ns. syvälliselle keskustelulle ei ollut enää sijaa. Ystäväni ei enää jaksanut jakaa murheita kanssani eikä halunnut kuulla, jos mulla oli jotain ikävää sydämellä - sen sijaan menestyksestä sai jauhaa loputtomiin. Aloin jättäytymään tästä porukasta, viihdyin paremmin koulukavereiden juhlissa, missä olin ja olen edelleenkin vakiovieras. Koulukavereiden seasta löytyi yksi tyttö, jonka kanssa olemme keskustelleet ihan kaikesta, myös niistä suruista. Hän kuuntelee, jos mulla on hankalaa, mä kuuntelen, jos tämä tyttö haluaa kertoa huolistaan - ja auttaa. Välilemme on muodostunut luottamuksellinen suhde ja yhden kerran ko. tyttö sanoikin, että olemme sielunsisaruksia, niin pelottavan samoja ratoja ajatukset juoksevat - olemme molemmat  aurinko jousimies , että ehkä jotain yhteneväisyyksiä on Smiley

Luokkakavereiden seasta löytyi myös yksi mies, jonka kanssa juttelimme usein yömyöhälle ihan kaikesta, haaveista, peloista, omista tunteista jne. Hänestä tuli varsin läheinen, huomasin, että välillä on muutakin sähinää kuin pelkkää ystävyyttä, myös mies vaikutti kiinnostuneelta. Olin tosin tuolloin toisessa suhteessa, tosin meillä meni exän kanssa jo päin persettä ja suhde veteli viimeisiään. Ensimmäinen opiskeluvuosi meni ristiriitaisissa tunteissa ("should I stay or should I go"-tyyliin), mietin että lähdenkö uuden miehen matkaan vai koitanko korjata tuolloista suhdetta. Olin jo pahasti stressaantunut kodin kireän ilmapiirin takia ja koska en enää viihtynyt aikaisemmin mainitussa piirissä, tunsin oloni tosi vieraaksi, koska olisin viihtynyt paremmin muualla, toisessa porukassa.

Ratkaisu tuli ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä: mä ja exä erosimme yhteisestä päätöksestä viiden seurusteluvuoden jälkeen. Muutin pois asunnostamme. Suunnittelin, että olisin pysynyt exän kanssa kaverina, olimme eron jälkeen hetken yhteyksissä. Kunnes... Exä paljasti muutama viikko eron jälkeen, että hänellä oli suhteemme aikana ollut toinen nainen, joka on hänen nykyinen kihlattunsa. Se oli isku päin kasvoja! Etäännyin tästä porukasta, en halunnut olla yhteyksissä koko porukkaan. Kuulin vielä, että exäni nykyinen kihlattu on vielä ystävystynyt lapsuudenystäväni kanssa, ainakin jollain tasolla. Liikkuvat yhdessä jonkin verran ja käyvät ulkona.

Samana syksynä aloin seurustelemaan nykyisen kanssa, jonka kanssa olimme aloittaneet luokkakavereina (ylempänä mainittu miekkonen!), vain 3kk eron jälkeen, jolloin olin vielä aika hajalla. Ja haavoja parantelen edelleenkin. Olen jokusen kerran tavannut lapsuudenystävääni nykyiseni kanssa, tosin aina on pitänyt tehdä järjestelyjä, ettei exä ja nykyinen (ja minä) pääse kohtaamaan, mikä on varmaan vaikeuttanut välejämme. Ystäväni ja mieheni tulevat ihan hyvin juttuun, mutta ovat kyllä kuin eri planeetalta! Ystäväni aina niin trendikäs, mies taas maanläheisempi. Myös itse olen "maanläheistynyt" vuosien aikana. Enkä itsekään oikein viihdy enää tässä porukassa, välimme ovat niin pinnalliset ja tämä ex-asia hankaloittaa esim. tapaamisten järjestämistä.

Viime syksynä ystäväni kertoi, että hän ja miehensä menevät naimisiin. Häät ovat nyt kesällä. Olimme joskus muksuina jo sopineet, että olemme kaasot toisillemme sitten, kun menemme naimisiin. No, ystäväni ei sitten valinnutkaan mua kaasokseen. Osasyy on se, että exäni on ystäväni miehen bestman - ja meillä ei yhteistyö tulisi toimimaan sitten millään! Toisaalta ymmärsin hyvin ystävääni, toisaalta loukkaannuin hänelle verisesti. Sain kutsun polttareihin, mutta jätin menemättä - tietääkseni exäni nykyinen on mukana polttariporukassa enkä oikein halua tavata häntä (juu, olen pitkävihainen Smiley ). Tämä saattoi olla se ratkaiseva isku ystävyyden hautaamisessa, mutta toisaalta tuntuu siltä, että merkitseekö se mulle sitten miten paljon. Häihin olemme kyllä menossa.

Ystäväni on aina ollut menevää sorttia ja hänellä on laaja tuttavapiiri. Kun olen häneen yhteyksissä ja koitan järjestää tapaamisia (okei, no en ole ollut tässäkään kaikkein aktiivisin, mutta...), hänellä on aina jotain muuta tekemistä tai sitten hän ei edes vastaa puheluihini (olisko mahdollisesti vihainen välien kylmenemisen takia Huh ). Tapaamme enää ehkä pari kertaa vuodessa. En jaksa olla se, joka aina on yhteyksissä ja koittaa sovittaa omat menonsa siten, että toiselle käy tapaaminen - on kuitenkin muitakin menoja. Olen jo antanut olla yhteydenpidon kanssa, toisaalta haluaisin puhua ystäväni kanssa asiat selviksi ennen kuin teen mitään ratkaisevaa. Tuntuu vain siltä, että elämme ihan eri maailmassa ja arvot eivät enää kohtaa tippaakaan. Jotenkin vain kaipaan jotain aitoa, syvällistä, avointa enkä niinkään pinnallista, über-trendikkäissä mestoissa bailaamista Sad

Toisaalta en haluaisi jättää kaikkea kivaa ja hienoa, mitä meillä on ollut - toivon, että se kaikki palaisi ajan kanssa. Vaikka toisaalta tiedän, että asiat tuskin tulevat muuttumaan.

Kertokaahan omia mielipiteitänne näistä kuvioista - joko tänne tai yv:llä, olisi kiva kuulla muidenkin kommenttia!
tallennettu

Aurinko 10-Merkurius 11-Venus 11-Uranus 10-Neptunus 11-Pallas 10-Ceres 11 Jousimies
Kuu 7 Leijona
Mars 1-Juno 1-Lilith 1 Kauris
Jupiter 9-Saturnus 8 Skorpioni
Pluto 8 Vaaka
Chiron 3 Härkä
Vesta 1 Vesimies
Vertex 7-PF 7 Neitsyt
Noususolmu 6 Rapu
AC Kauris (DC Rapu)
MC Jousimies (IC Kaksonen
Tiigris
Astroholisti
*****
Viestejä: 3615



Profiili
« Vastaus #44 : 02.05.2009 17:15:59 »

Ystävät menee ja tulee, se on harmi jos noin pitkäaikainen ystävä vain jää..
Mutta surusta huolimatta, kyllä sen tuntee, kenen kanssa on hyvä olla nyt, riippumatta menneisyydestä.....

Niin moni on mennyt....

Ja on taas menossa.

Viime viikolla mä kerroin mun kavereille mitä oon päättänyt tehdä kesällä töiden suhteen. Eli siis ihan mitä vain, kunhan ei tarvitse liikaa ajatella ja stressata, tunnen itseni sen verran hyvin että tiedän tarvitsevani nyt "lomaa" enkä heti voi hypätä sairaanhoitajan sijaisuuteen kiireiselle ja vastuulliselle osastolle.. Että alan sitten loppukesästä etsiä varsinaisesti kunnon töitä ja sellasta mikä kiinnostaa... Niin juuri se kaveri joka itse on saanut vakipaikan sairaalasta ja alottaa heti valmistumisen jälkeen ihan osaston toisena vastuu sh:na (vaikka yleensä vastavalmistuneet ovat tuollaisilla aika vaativilla osastoilla ensialkuun "ylimääräisinä" kunnes ovat perehtyneet), niin hän sanoi mulle : anteeks vaan mutta mun mielestä toi on nyt tyhmää... Ei sun noin kannata tehdä..

Mä näin punasta mutta en sanonut mitään.

Okei toi oli vaan yksi lause, mutta tiedän miten paljon sen alla oli ylpeyttä siitä, että hän pääsee heti kiinni työelämään ja tavallaan väheksymistä siitä, että mä en tartu tähän asiaan "yhtä kunnianhimoisesti kuin hän"..

Meidän välillä on muutenkin nyt jotain kummallista ja päätinpä siis, että sitten kun on opinnäytetyö tehty, niin eipä tarvii pitää enää yhteyttä..

Mulla ei tulis mieleen millään tavalla arvioida ystävien opiskelua tai työelämää sanomalla suoraan : oot tyhmä. Joten mun ei tarvitse olla sellasten ystävä, jotka sanoo noin. Sillä mun ei tosiaankaan tarvii perustella ja puolustella ystäville mun valintoja: niiden pitäis ymmärtää ja tukea. Piste.
Mutta tää toinen luokkakaveri, niin toivon että se jää mun rinnalleni vielä valmistumisen jälkeenkin..
tallennettu
Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
 
Siirry: