seuraava »

[nikki]

jos on uskollinen velvollisuudesta,
mutta rakastaa toista,
onko silloin uskollinen muulle kuin velvollisuudentunteelleen?
ja ketä se palvelee tai tekee onnelliseksi?
missä kohtaa ihmisen on hyvä olla itsekäs ja ajatella ensin itseään ja sitten vasta muita?
tässä rakkauteen liittyy kärsimys

[Asterix]

Jaa-a.. hyviä pohdintoja..
samalla voisi miettiä että miksi jotkut sotkevat rakkauden seksiin..
Siis jos sitä tarkoitit tuolla intiimillä suhteella?

Äh..!

En tarkoittanut seksiä, vaan sitä rakkautta,
mitä tunnemme toista/toisia kohtaan ja jonka yksi sivutuote rakastelu on.

En vain osaa kuvailla tuota rakkautta kattavammilla sanoilla,
koska rakkautta on niin monenlaista.

Turhauttavaa, kun ei ole sanoja ja kaikki ymmärretään väärinpäin.

[härkä-69]

jos on uskollinen velvollisuudesta,
mutta rakastaa toista,
onko silloin uskollinen muulle kuin velvollisuudentunteelleen?
ja ketä se palvelee tai tekee onnelliseksi?
missä kohtaa ihmisen on hyvä olla itsekäs ja ajatella ensin itseään ja sitten vasta muita?
tässä rakkauteen liittyy kärsimys

Niin, tällaistahan tapahtuu usein silloin, kun ollaan vain lasten takia yhdessä. Onko se sitten lasten parhaaksi vai ei, kuka senkin voi määritellä? Jokaisella on oma elämä ja omat valinnat, tuskin niitä toisen saappaita haluaa edes kokeilla.

[VE!]

Kumpi on parempi vaihto-ehto,
tunnustaa pettäminen vai säästää toisen tunteita? (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/think.gif)

Jos itse pystyy elämään salaisuutensa kanssa,
niin pitääkö se jakaa kumppanin kanssa?

Voisitteko elää vakituisessa suhteessa ja pitää myös rakastajaa?

Riippuu varmaan vähän kumppanista. Itselläni oli selkeää se, että halusin tietää, sillä halusin ehdottomasti tietää missä ollaan menossa, jotta voin määritellä ja pitää omat rajani.

Menin alun perin tietoisesti yhteen sellaisen miehen kanssa, jolla oli pettäjän maine (tosin omani ei myöskään ollut puhtoinen, vaikka varsinaisesti pettänyt en ole koskaan). Suhde oli aluksi kaukosuhde, ja silloin ei tullut mieleenkään alkaa vaatimaan uskollisuutta. Sitten kun muutettiin yhteen, ja tehtiin päätös todella olla yhdessä, päätettiin myös että nyt ei myöskään sählätä muitten kanssa. Se päätös on pitänyt, eteenkin kun mieheni lopetti juomisen  .

Itse pyrin kanavoimaan pienet ulkopuoliset ihastukset mieheeni, silloin ihastukset eivät myöskään pääse ottamaan minusta valtaa. Olen  huomannut, että ihastuksia tulee, jos kaipaan jännitystä elämääni. Sitä voi kuitenkin hankkia vaikka millä muillakin keinoilla kuin suhteilla.

Mitenkä muuten Asterix suhtautuisit siihen jos miehesi rakastuisi palavasti johonkuhun muuhun. Siis kehollaan, sielullaan sydämmellään ja verellään..? Ja haluaisi suhteen molempien kanssa? Missä menisi raja, entä jos teillä olisi vaikka yhteisiä lapsia? Entä jos miehesi haluaisi vaikkapa lapsen tämän toisen kanssa?

[Artemis]

Minulle suurin pettäminen mitä toiselta ihmiseltä voin kokea on valehtelu. Olen niin naivi siinä asiassa että minun on ensinnäkin hankala ajatella että ihmiset valehtelee. Itse en osaa, tein kerran todella typerän teon jonka olisin voinut kieltää siis valehdella sillä tiesin että siitä tulee kammottavat seuraukset. En pystynyt, joten kerroin totuuden ja kärsin seuraukset. Jälkeenpäin pohdiskelin että kuinka paljon helpommin olisin selvinnyt valehtelemalla mutta olisin saanut siitä vaan lisää omantunnontuskia.
Minulle pahinta on valehtelu, eli vaikka totuus satuttaisi niin toivon kuulevani sen. Minua satuttaa enemmän se että minulle rakas ihminen on valehdellut ja pettänyt luottamukseni sillä tavoin.

[Asterix]

Mitenkä muuten Asterix suhtautuisit siihen jos miehesi rakastuisi palavasti johonkuhun muuhun. Siis kehollaan, sielullaan sydämmellään ja verellään..? Ja haluaisi suhteen molempien kanssa? Missä menisi raja, entä jos teillä olisi vaikka yhteisiä lapsia? Entä jos miehesi haluaisi vaikkapa lapsen tämän toisen kanssa?

Toivottaisin onnea hänelle suhteeseen.
Mieheni nimittäin on erittäin yksiavioisuuden ja uskollisuuden kannattaja
ja jos hän rakastuisi johonkin toiseen, niin en usko,
että hän tuolloin jatkaisi minun kanssani.

Hän on myös hyvin ehdoton sen suhteen,
että menee naimisiin vain kerran ja eikä sitten aio erota.

Tämä siksi, että hän omistaa pari yhtiötä,
joihin myös minä olen panostanut sekä taloudellisesti että työllisesti,
joten meillä on jo nyt hyvin vahva sitoumus,
melkeinpä vahvempi kuin avioliittosopimus koskaan.

Olen hurjan onnekas sen suhteen, että hän on ollut kaikki nämä
vuodet hyvä ystäväni ja kumppanini ja tietää nämä minun
temppuni ja taipumukseni intohimoon ja kumma kyllä,
on ollut hyvin pitkämielinen ja joustava kanssani,
vaikka ei pidä siitä.

Tosin hän sanoo, että on täysin tietoinen, ettei ole ainoa mies,
joka minua rakastaa ja ei voi syyttää heitä siitä.

Hän sanoo myös, että kukaan ei ole täydellinen
ja hän rakastaa minua sellaisena kuin olen.

Minulla on töitä tehtävänä itseni kanssa sitoutumisen suhteen,
mutta minulla on ensimmäistä kertaa hyvä motiivi siihen.

[VE!]

Toivottaisin onnea hänelle suhteeseen.
Mieheni nimittäin on erittäin yksiavioisuuden ja uskollisuuden kannattaja
ja jos hän rakastuisi johonkin toiseen, niin en usko,
että hän tuolloin jatkaisi minun kanssani.

Entäs kuvitteellisessa tilanteessa, jossa tämä sama miehesi olisi yksiaviollisuuden suhteen kanssasi samanlainen? Olisitko valmis suomaan täysin samat oikeudet palavasti rakastamallesi miehelle?

[taiska]

Mitä uskollisuus mielestäsi tarkoittaa?

Uskollisuus itseä kohtaan tarkoittaa sitä, että uskaltaa olla oma itsensä ja siksi on pakko olla rehellinen kaikille vaikka se ei aina helppoa olekaan, mutta ainoastaan sillä tavalla syntyy luottamus.

Onko se sinulle tärkeää, tarvitaanko sitä?

Kyllä se on tärkeää ja sitä tarvitaan !

Miten se ilmenee elämässäsi, vai ilmeneekö?

Pyrin aina toteuttamaan lupaamani ja en voisi pettää miestäni.Jos sen haluaisin tehdä todella varmasti pitäisi minun kertoa se ensin miehelleni.Luotan myös mieheeni enkä voisi kuvitelle että minun pitäisi epäillä häntä.

Voiko olla uskollinen itselleen, olematta sitä toiselle?

Totta kai voi ! Jos teet mitä itse haluat toisia miettimättä, mutta olet sitten epärehellinen toisille itsestäsi se onnistuu helposti.

Vai voiko olla uskollinen toiselle, olematta sitä itselleen?

Kyllä voi jos kiellät itsesi miellyyttäksesi toista !

Missä kulkee mielestäsi uskollisuuden "raja"?

Se on häilyväinen ja yksilöstä kiinni, koska jokainen meistä on erilainen ja raja sen mukainen.

[Asterix]

Entäs kuvitteellisessa tilanteessa, jossa tämä sama miehesi olisi yksiaviollisuuden suhteen kanssasi samanlainen? Olisitko valmis suomaan täysin samat oikeudet palavasti rakastamallesi miehelle?

Olen jo suonut samat oikeudet. 
En usko vahtimiseen ja vankeuteen rakkaudessa,
vaan vapaaseen tahtoon.

Hän ei ole käyttänyt oikeuksiaan.
Minä olen ainoa, joka liikkuu esim. yöelämässä (myös siis ilman häntä).
Mies odottaa kotona tietokoneen tai yhtiökumppanien
tai insinöörien tai/ja miespuolisten ystäviensä kanssa.

Mieheni on hyvin flirtti, mutta niin olen minäkin!
Meillä yhdessä hyvin hauskaa yöelämässä,
-muiden kustannuksella. 

Tästä päästäänkin paradoksiin,
jota olen miettinyt ystävieni kanssa.

Kun miehelle antaa kaikki vapaudet tehdä mitä hän haluaa,
niin miksi saa kaikista uskollisimman miehen,
mutta jos pitää kiinni ja vahtii kuin haukka miestänsä koko ajan,
niin aivan varmasti saa uskollisemmastakin luonteesta
oikean naisten kaatajan?

[VE!]

Niin siis yhäkin tarkoitan tilannetta jonka aiemmin kuvailin, hän siis rakastuisi toiseen sinun lisäksesi, ja haluaisi suhteen molempien (ja vaikkapa lapsen sen toisen naisen) kanssa? Vaikka tämä ei tässä tilanteessa (tämän miehen kanssa) olisikaan todennäköistä?

Kysyn tätä siis siksi että ymmärtääkseni monirakkaus on mielestäsi sinulle sopiva vaihtoehto, ja olen utelias pystyisitkö siihen jos tilanne olisikin päinvastainen, miehelläsi siis olisikin myös toinen palava rakkaus.

[Rakkauden enkeli]

Olen sivusta seuraillut mahtavaa keskusteluanne. Ehkäpä itsekin jossain vaiheessa kirjoitan tästä aiheesta vielä lisää... Olette antaneet minulle monia uusiakin näkökulmia. Kitos siitä!  Huh... Tämä ei todellakaan ole mikään yksiselitteinen asia ja on niin tilanne/tapauskohtainen...  :

[Asterix]

Niin siis yhäkin tarkoitan tilannetta jonka aiemmin kuvailin, hän siis rakastuisi toiseen sinun lisäksesi, ja haluaisi suhteen molempien (ja vaikkapa lapsen sen toisen naisen) kanssa? Vaikka tämä ei tässä tilanteessa (tämän miehen kanssa) olisikaan todennäköistä?

Kysyn tätä siis siksi että ymmärtääkseni monirakkaus on mielestäsi sinulle sopiva vaihtoehto, ja olen utelias pystyisitkö siihen jos tilanne olisikin päinvastainen, miehelläsi siis olisikin myös toinen palava rakkaus.

Hmmm.. voisi olla mielenkiintoinen tilanne.
En ole vielä moisessa elänyt, niin en osaa sanoa,
mutta en usko, että se häiritsisi.
Riippuisi, miten asia järjestetty.

Miten tilanne eroaisi siitä,
että mies on jo ennestään naimisissa,
mutta haluaa rakastajan?

Siinä tilanteessa olen ollut, mutta vaimo ei tiennyt asiasta. :
Mies ei myöskään halunnut erota, mutta ei myöskään luopua minusta.

Suhde loppui, kun vaimo pääsi jäljille 1 ja 1/2 vuoden jälkeen
ja alkoi tehdä elämästä ongelmallista.
Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä elämästäni
hankalaa ja epämiellyttävää, joten lopetin suhteen.

[Dinah]

Eikö juuri rakkaus ole uskomista, ja silloinhan ei pitäisi pelätä uskottomuutta pyrkiäkseen omistamaan toisen... Mietin tuota sanaa uskollisuus, mitä se oikein tarkoittaa. Mielestäni sitä että itse uskoo ja on myös uskon kohteena, tietää olevansa uskottu! Eli jos kumpikin uskoo itseensä ja toisiinsa ja voi rehellisesti toteuttaa itseään niin onko silloin syytä uskottomuuteen? Tai voiko sitä edes olla olemassa, jos jokaisella on vapaus valita ja oma tärkeä totuutensa elettävänä?

Ja toisaalta, eikö yhtä uskotonta kuin teot ole myös jatkuvat uskottomat ajatukset. Se ettei henkisesti ole läsnä suhteessa. Eikö se ole suurempaa uskottomuutta/epärehellisyyttä että on uskoton sekä itselle että toiselle? Vaikka toinen ei koskaan saisi tietää... 

 

[taiska]

Eikö juuri rakkaus ole uskomista, ja silloinhan ei pitäisi pelätä uskottomuutta pyrkiäkseen omistamaan toisen... Mietin tuota sanaa uskollisuus, mitä se oikein tarkoittaa. Mielestäni sitä että itse uskoo ja on myös uskon kohteena, tietää olevansa uskottu! Eli jos kumpikin uskoo itseensä ja toisiinsa ja voi rehellisesti toteuttaa itseään niin onko silloin syytä uskottomuuteen? Tai voiko sitä edes olla olemassa, jos jokaisella on vapaus valita ja oma tärkeä totuutensa elettävänä?

Ja toisaalta, eikö yhtä uskotonta kuin teot ole myös jatkuvat uskottomat ajatukset. Se ettei henkisesti ole läsnä suhteessa. Eikö se ole suurempaa uskottomuutta/epärehellisyyttä että on uskoton sekä itselle että toiselle? Vaikka toinen ei koskaan saisi tietää... 

 
[/quo

Järkevästi mietitty Hannuli 

[härkä-69]

Tähän teemaan sopisi aiheeksi myös mustasukkaisuus. Miten paljon mustasukkaisuutta on sopiva määrä suhteessa?