helen
|
|
« Vastaus #30 : 04.11.2006 10:26:58 » |
|
"sinistä enkeliä" lainatakseni Olen uskollinen itselleni ,ja kuljen omaa tietäni. Pidän kiinni omista päätöksistäni
Parisuhde uskollisuus onkin jo sitten toinen juttu
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko Rapu Nousu Leijona Kuu Oinas Näillä mennään
|
|
|
VE!
|
|
« Vastaus #31 : 04.11.2006 10:55:05 » |
|
Miten tilanne eroaisi siitä, että mies on jo ennestään naimisissa, mutta haluaa rakastajan?
Siinä tilanteessa olen ollut, mutta vaimo ei tiennyt asiasta. : Mies ei myöskään halunnut erota, mutta ei myöskään luopua minusta.
Suhde loppui, kun vaimo pääsi jäljille 1 ja 1/2 vuoden jälkeen ja alkoi tehdä elämästä ongelmallista. Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä elämästäni hankalaa ja epämiellyttävää, joten lopetin suhteen. Ero on mielestäni muunmuassa siinä, että tällöin puoliso ei yleensä tiedä tilanteesta, kun taas rakastaja tietää. Hän pystyy siis asennoitumaan tilanteeseen erillä tavalla. Kuinka palavasti esimerkiksi rakastit miestä josta erosit? Olisitko halunnut sitoutua häneen? Jos vaikkapa nyt miehesi kanssa olisit ehtinyt naimisiin, ja hän sitten *rakastuisi siihen toiseen* haluten jakaa itsensä ja aikansa teidän kanssanne. Ottaisitko "kostoksi" myös toisen rakkaan? Tilanne on minusta aina eri sille ensimmäiselle rakkaudelle.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #32 : 04.11.2006 11:19:07 » |
|
Ero on mielestäni muunmuassa siinä, että tällöin puoliso ei yleensä tiedä tilanteesta, kun taas rakastaja tietää. Hän pystyy siis asennoitumaan tilanteeseen erillä tavalla. Kuinka palavasti esimerkiksi rakastit miestä josta erosit? Olisitko halunnut sitoutua häneen?
Jos vaikkapa nyt miehesi kanssa olisit ehtinyt naimisiin, ja hän sitten *rakastuisi siihen toiseen* haluten jakaa itsensä ja aikansa teidän kanssanne. Ottaisitko "kostoksi" myös toisen rakkaan?
Tilanne on minusta aina eri sille ensimmäiselle rakkaudelle.
Mutta mitä tekemistä kostolla on rakkauden kanssa..?
Jos sinun pitää kostaa puolisollesi, niin et varmaan rakkaudesta ole alunperinkään sitoutunutkaan häneen, vaan omistamisen halusta?
En voisi kuvitellakaan olevani jonkun toisen miehen kanssa vain siksi, että haluaisin kostaa jollekulle toiselle.
Tiedän, että ihmiset tekevät sitä, mutta minusta se on uskomatonta elämän, energian ja ajan tuhlausta, joita tekee kokemukseni mukaan vain todella typerät ihmiset.
Ihmisiä maailmassa on todella paljon, joihin rakastua.
BTW, luulen, että suurimmassa osassa tapauksia myöskään rakastajatar ei tiedä miehen avioliitosta, kuten vaimo ei tiedä rakastajattaresta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
tuulispää
|
|
« Vastaus #33 : 04.11.2006 11:39:07 » |
|
Mielenkiinnolla olen odottanut Asterixin rehellistä vastausta,mutta taidan odottaa turhaan. Itselläni on kokemus juuri tuollaisesta tilanteesta jonka VE on tuossa maalaillut esille. Eräs mies menneisyydessä oli juuri tuollainen henkilö,joka oli sitä mieltä,että hän rakastaa suunnattomasti minua, mutta myös muitakin. Hän jäi kiinni toisen naisen kanssa, ja vakuutti rakkauttaan minuun, mutta myös toiseen ja että hän rakastaa kumpaakin eri tavalla,ja haluaa pitää molemmat rakkaudet koska ei voi itse valita kummankaan välillä. Sitä mieltä hän myöskin oli,että nyt kun tiedän tuosta toisesta (toinenhan tietysti tiesi jo minusta), niin jatkaisimme näin kolmistaan. Hän vakuutti että minä olisin edelleen se ykkösnainen, muut sitten perässä.Mutta eikös se olekin,että se ykkösnainen on huonoimmassa asemassa,siihen puretaan kaikki pahaolo,ja se toinen saa (hyvän) huomion, kun häntä vähemmän nähdään.Se toinen on se jonka kesken "paetaan arkea", mennään lomalle,hotelliin,syömään jne.. Minä en suostunut sillä en ryhtynyt kynnysmatoksi.Olipahan vain todella vaikea päästä irti kyseisestä kaverista,kun hän tajusi,että olikin menettämässä minut. Lopulta noin vuoden jälkeen sain oman rauhan, mutta siinä ajassa tämä miehen rakkaus kääntyi vihaksi minuun. Siis se hänen rakkaus olikin vain omistushalua. Kokemus oli hyvin opettavainen. Itse tulin siihen lopputulokseen,että tuollatavalla ajatteleva henkilö hakee vain omaa etuaan, itsekkäästi,muita ajattelematta ja se on kaukana aidosta pyyteettömästä Rakkaudesta.
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko Leijona Nouseva Jousimies Kuu Neitsyt Merkurius Leijona Venus Rapu Mars Neitsyt Keltainen Galaktinen Ihminen
|
|
|
enska
Vieras
|
|
« Vastaus #34 : 04.11.2006 11:42:31 » |
|
Mutta eikös se olekin,että se ykkösnainen on huonoimmassa asemassa,siihen puretaan kaikki pahaolo,ja se toinen saa (hyvän) huomion, kun häntä vähemmän nähdään.Se toinen on se jonka kesken "paetaan arkea", mennään lomalle,hotelliin,syömään jne..
Juu, totta turiset. Itse olin aikoinani se toinen, enkä yhtään kadehtinut ykkösnaisen asemaa. Ei yhtään tehnyt mieli kalifiksi kalifin paikalle..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #35 : 04.11.2006 12:14:00 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
pluto
Kanta-astroilija
Viestejä: 558
...miau...
|
|
« Vastaus #36 : 04.11.2006 12:40:09 » |
|
Tämä on kyllä älyttömän monitahoinen aihe, kuten vastauksista on käynytkin jo ilmi. Riippuu niin paljon ihmisistä ja tilanteista, että mikä luetaan uskottomuudeksi ja mikä ei. Olin joskus nuorena äärimmäisen rakastunut erääseen mieheen. Suhteemme perustui lähes telepaattiseen yhteisymmärrykseen ja ykseyden tunteeseen. Emme olleet "oikea pari", joten tiesin miehellä olevan jos vaikka mitä sutinaa. Se ei haitannut minua mitenkään, koska tiesin olevani henkisellä tasolla hänelle se tärkein. Hän ei voinut "pettää" minua ruumiillaan, koska hänen sielunsa "kuului minulle". (<- paremman ilmaisun puutteessa) Toisaalta, kun tämän miehen eräs ystävä vaikutti varsin suuresti siihen, että suhteemme ei edennyt, vaikka läheltä piti, kostin katalasti molemmille, ja hyppäsin sänkyyn tämän "ystävän" kanssa vain kuukausi sen jälkeen, kun tämä oli rikkonut minun ja rakkaani välit. Tiedän, että se oli tyhmää ja lapsellista, kuten Asterix sanoi, mutta olin nuori... ...Enkä kadu vieläkään... Sain synkeää tyydytystä siitä, että rikoin tempauksella kaverusten välit. Rakastani rankaisin, koska tämä luotti enemmän kaverinsa mielipiteeseen kuin omiin tunteisiinsa, ja kaveria, koska tämä tuli sotkemaan väliin. Kaveri ei kyllä varmaan tajua vieläkään olleensa koston välikappale ja rankaistu. Kuten sanottua, lapsellista ja tyhmää... Nykyisen mieheni tunsin kymmenen vuotta, ennen kuin aloimme seurustella. Niistä kymmenenstä vuodesta hän seurusteli n. 8v. hyvän ystäväni kanssa... Tiesin, että mies tunsi seksuaalista vetoa minua kohtaan (ja minä häntä), mutta ikinä emme tehneet mitään, mikä olisi voitu tulkita petokseksi tuota ystävääni kohtaan. Käsittääkseni mies oli koko suhteen ajan uskollinen ystävälleni. Pari vuotta heidän suhteensa päättymisen jälkeen minä ja mieheni päädyimme yhteen. Ensin ihan ystävinä ja pikkuhiljaa suhde siitä syveni. Ystäväni oli jo kihloissa toisen miehen kanssa ja odotti tälle lasta, joten millään tapaa ei voi tulkita, että olisin vokotellut varatun miehen itselleni. Mutta koska kirjoittamaton sääntö on, ettei kaverin exiin kosketa, olen saannut jonkun verran palautetta ihmisiltä. : Katsonkin, että tässä asiassa olin ennen muuta uskollinen itselleni. Miksi sekä minun, että mieheni olisi pitänyt olla onnettomia molempien vain ettei ystäväni olisi onnellisessa parisuhteessaan tuoreena äitinä pahoittanut mieltään? Tämä oli minulle iso juttu jo senkin vuoksi, että olen elämässäni aivan liian monta kertaa luopunut asioista, jotta muilla olisi mukavaa. Ja koska suhteeni nykyiseen mieheeni on on lähtenyt seksuaalisesta kipinöinnistä, en todellakaan olisi yhtä avarakatseinen kuin tuon ensirakkauteni suhteen, mikäli mies alkaisi kaipailla vieraiden vällyjen väliin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
VE!
|
|
« Vastaus #37 : 04.11.2006 12:46:32 » |
|
Hmm, Asterix... Tartuit vastauksessasi tuohon kosto-juttuun, etkä vastannut varsinaiseen kysymykseen. Kysymykseni johtuvat siitä, että olet puhunut monirakkauden puolesta esim. aiemmin tässä ketjussa Olen miettinyt samaa. Onko se vain niin, että kun vapauttaa itsensä rakastamaan rajoituksisitta, niin vallalla yhteiskunnallinen moraali lyö vasten kasvoja ihanteineen?
Jos rakkaus on vapaa ja rajatonta, niin miksi jotkin ihmiset, kuten mieheni haluaa omistaa minut?
Jos rakkaus on vapaa ja rajatonta, niin miksi intiimissä rakkaudessa, siis miehen ja naisen tai naisen/naisen tai miehen/miehen välisessä rakkaudessa sitä saa osoittaa vain yhdelle ihmiselle?
Rakkaus on ainoa, mikä lisääntyy kun sitä tuhlaa, mutta miksi sitä rajoitetaan, kun kyse on tälläisestä tilanteesta?
Haluan siis tietää tunnetko itse tilanteen toisenlaisesta näkökulmasta, ja onko mielipiteelläsi siis sellaista kokemuksellista pohjaa. Pystytkö siis eläytymään toisen asemaan, vaikkapa tuohon missä Tuulispää on ollut? On siis helppo puhua kauniisti rakkauden rajattomuudesta kun on itse tilanteessa se "saava" osapuoli. (ei sillä että ajattelisin olevasi helpossa tilanteessa, olisi kauheaa joutua repimään sydäntään. Tosin itsehän tietysti olet siihen tilanteesesn päätynyt)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #38 : 04.11.2006 14:49:57 » |
|
Hmm, Asterix... Tartuit vastauksessasi tuohon kosto-juttuun, etkä vastannut varsinaiseen kysymykseen.
Kysymykseni johtuvat siitä, että olet puhunut monirakkauden puolesta esim. aiemmin tässä ketjussa
Haluan siis tietää tunnetko itse tilanteen toisenlaisesta näkökulmasta, ja onko mielipiteelläsi siis sellaista kokemuksellista pohjaa. Pystytkö siis eläytymään toisen asemaan, vaikkapa tuohon missä Tuulispää on ollut?
On siis helppo puhua kauniisti rakkauden rajattomuudesta kun on itse tilanteessa se "saava" osapuoli.
(ei sillä että ajattelisin olevasi helpossa tilanteessa, olisi kauheaa joutua repimään sydäntään. Tosin itsehän tietysti olet siihen tilanteesesn päätynyt)
En ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta rakastajana kyllä ja tilanteessa, jossa jaoin lähinnä fyysisen rakkauden ex-mieheni ja hänen exänsä kanssa. Siis kolmestaan yhtäaikaa silloin tällöin. : Olenhan jonkin asteinen bi-seksuaali.
Ex-mieheni ei ollut kiinnostunut hänestä, eikä hänen exänsä hänestä suhteen tai rakkauden suhteen, joten en tiedä, onko sekään verrattavissa oleva asia, mutta varmaan kertoo sen, että en kokisi mitenkään olevani kenenkään ovimatto. Se asennehan on ihmisen itsensä luoma, ei muiden.
Olen myös ystävystynyt nykyisen mieheni kahden exän kanssa ja kolmas on laillani bi-seksuaali ja kovin kiinnostunut lähemmästä kanssakäymisestä kanssani, mutta mieheni on kokemuksiensa kanssa ehdoton.
Hän ei halua jakaa minua, ei toisen miehen eikä toisen naisen kanssa. Ei edes kolmestaan. Se tekee hänet surulliseksi.
Siksi olen sanonutkin, että minulla on sitoutumisesta hyvin paljon oppimista.
Olen intohimoinen ja tulinen sielu ja nautin rakastelusta ja se on myös heikkouteni. Rakastan myös hyvin intohimoisesti, mutta rakastan tulisesti helposti myös muitakin.
Kuvittelisin, että tilanne ei olisi minulle mikään ongelma. Miehelläni on vapaus tehdä, mitä hän haluaa, kuten minullakin. Tuo valintakysymys. Myöskin elämänkatsomuskysymys. Kai tuo olisi enemmän arjen järjestelykysymys kuin leikkiä suhdepoliisia.
Itselläni on hankalampaa saada lapsia, joten jos joku lisääntymiskykyinen pyöräyttää helpommalla lapsia meille, niin mikäs siinä. Itse pääsisin vain hurjan paljon helpommalla ja voin keskittyä uraani keskeytyksittä.
Kun kerroin tästä käymästäni keskustelusta miehelleni, hän jyrähti tiukan EI!:n ja miksi hänen tulisi olla kenenkään muun kanssa, kun on sekaisin rakkaudesta ja hulluna minuun?
Lisäksi hän on aivan varma, että ajan kanssa unohdan tuon toisen intohimoni kohteen, kun hän tanssii John Travoltaa boxereissaan minulle.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)
Hän haluaisi kirjoittaa itse oman näkemyksensä tähän keskusteluun, mutta ei ymmärrä kieltä.
..luojan kiitos.. :
Mieheni ja tämä "our friend", kuten hän häntä kutsuu, tuntevat toisensa, myöskin liike-elämässä. Tapaamme siis samoissa ympyröissä yhteisten ystäviemme kautta ja työn puitteissa. He eivät pidä ollenkaan toisistaan.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)
Minulla on yhteinen työprojecti menossa our friendin kanssa ja todella toivon sen valmistuvan pian, koska en voi vastustaa hänen hypnoottisen mustia silmiään ja tulista intohimoa ja pirullisen taitavaa liehittelyä.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/evil1.gif) Se on tuollaista draculamaista charmia.. Vaarallista, tulista, intohimoista ja hypnoottista..(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #39 : 04.11.2006 15:17:40 » |
|
Asterix, sulle tekis kyllä hyvää välillä olla muussakin kuin mies-seksi-kaikki haluavat minua scenessä (tuossa mielessä muistutat kuukaksos-joukkariexääni, joka aina puhuu vaimonsa lisäksi muista naisista jne, alkoi varmaan vaimolla mennä hermot kun mies huomioi hänen systerinsä ja vielä minutkin exänä, ilmankos miehen piti minulle ilkeillä ja ilkeilikin viimeisen kerran..) .. juttusi ei onneksi ärsytä minua enää.. heh, olethan sinä joskus ihan hyväntahtoinenkin. Ja kaikkeus haluaa erilaisia versioita elämästä.. Kun en ole yhtään biseksuaalinen, skannaan vain viestejäsi eteenpäin että tuleeko tässä jotain muuta kuin "haluttavuuteni" teemaa- Mutta et viittis lähettää tännepäin yhtään kiinnostavaa miestä kun en huomaa missään ketään, joka olisi komea, rohkea, menestyvä, henkisesti vahva, okkulttisesti viisas.. ei vielä, eikä ole kiire, mutta kun mielestäsi näitä miehiä on niin kamalasti.. joka oksalla kerta kaikkiaan.. Noususkorpparit on todella eri maata.. sinuun vetoaa aivan erityyppiset miehet kuin minuun..
|
|
« Viimeksi muokattu: 04.11.2006 15:21:41 kirjoittanut ^^Golden Sphinx^^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #40 : 04.11.2006 15:19:11 » |
|
Voi kun tämä on mielenkiintoinen aihe, mutta nyt on ruoka tulella.
Haluaisin tähän sanoa paljon. Kirjoitinkin jo, mutta bitit veivät sen mennessään johonkin....
Palataan...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
enska
Vieras
|
|
« Vastaus #41 : 04.11.2006 15:21:37 » |
|
En ole tuomitsemassa työpaikkajuttuja, mutten vaan ymmärrä mikä niissä joitakuita viehättää?..Valaiskaa.. Pari kertaa on ollut tiukka tilanne tässä kohtaa itsellänikin sen toisen osapuolen suunnalta, mutta jostain syystä päähäni on sisäänrakennettu periaate "olla paskomatta omaan pesään"..Opiskeluaikoina päti sama virsi, ellei jotain paria satunnaistapausta rinnakkaisluokan edustajan kanssa lasketa... Toki onhan näitä samassa työpaikassa olevia pariskuntiakin, esim.vanhemmillani oli yhteinen yritys, mutta tapasivat ihan muuta kautta alunperin, en siis tarkoita sen tyyppistä työpaikkajuttua kuten heillä.. Niin, ja onhan noita triangeleita tvs. kilkuteltu sukupuoleen katsomatta, vaan menevät jo off topiciksi taas..No niinhän se taitaa tuo työpaikkasuhde-asiakin mennä, vaan menköön..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #42 : 04.11.2006 15:23:14 » |
|
En ole koskaan töissä ihastunut tai rakastunut, en muistikuvani mukaan ainakaan. Olen yleinen ilonpitäjä ja luottohenkilö, kaikki pitävät minusta ja piristän kaikkia, mutta en ainakaan viime duunissa tai nyt ihastunut kehenkään. Ehkei energia liiku tässä sex aiheessa nyt.. ja olo on hyvä. Mutta olihan se flirttipuuhakin ok tossa 2002-2004 sitten vaan tähtitaivas varmaan hidastelee menoa.
Miehet jotka on olleet uskottomia ovat kaikki sanoneet itseään HEIKOIKSI. Ei se kovin mukava tunne ole intiimin suhteen keskellä sellainen. Mutta täytyy sanoa että kummassakin tilanteessa olin itse eri maassa. Siis joko asuimme eri maissa tai olin matkalla (ja suhde oli joko alussa tai aika lopussa, siis p:sta kun pettäminen tulee kuvaan). Se että yksi ei pettänyt jäi ihan kivana juttuna mieleen. Hänen itsetuntonsa jäi myös arvoitukseksi suhteessa naisiin. Nähtävästi toisaalta uskoo että naiset kyllä menee hänen kanssaan naimisiin kun hän tarpeeksi esittää vilpitöntä (ja ilmeisesti hänelle tulee joitain sielunkumppaneita, koska tietyt henkilöt ovat tunteneet häneen kuten minuun, vastustamatonta vetoa) - mutta kun häntä huvittaa, asian voikin lopettaa.. mitä hän koettaa minulle unessa sanoa, en tiedä.. kaikki on peliä vai onko?
Eiköhän kaikki saa tässäkin pelissä sen mitä ansaitsee, kokonaisuudessaan. :
Ai niin ja Asterix, sopikaa että saatte höylätä muita, mut käyttäkää ehkäisyä, siellä K- Euroopassa populaa riittää. Onhan meillä kaikilla ollut paljon kumppaneita ja onhan sitä valikoimaa tosiaan olemassa, mutta ajoitus, kaikilla ei mene kaikki päällekkäin. Osaisikohan joukkarimies ottaa kaiken draamana jota kokee? Itse osasin ja joukkariexäni ei muuta teekään. Minulla oli juuri tämän tyyppinen mannekiini- kaksosystävätär, jolle aina uusi mies iski kimppuun yhtaikaa edellisen kanssa..
En osaa kuvitella että olisin noin seksikeskeinen.. joukkarit eivät yleensä olekaan. Ehkä hän katselee sinua jonkinlaisella lempeydellä. Tai siis, riippuu taas kuumerkistä.
Huh, täytyy oikein jäädä miettimään asiaa. Millaista mahtaisi olla se että rakastaisi hulluna kahta. En ole koskaan kokenut sellaista. Olen saanut kokea vain suhteiden loppumisia. Kaksosilta olen yrittänyt oppia sitä että miten olisi heti toinen RAKASTETTU siinä tarjolla, mutta ei se niin vain mene. Olen aina itse selkeästi rakastanut yhtä, ja on ollut selkeä kuukausien, ellei vuosien tauko seuraavaan. Ja nyt kun ei rakasta ketään siinä merkityksessä, niin millaistakohan se olisi jos KAKSI yhtä hyvää ilmestyisi? En tosiaan oikein osaa eläytyä. Tuntuu siltä että sitä saa suunnilleen sellaista kuin haluaa vetää puoleensa. Jos halua vetää puoleensa useita suhteita, sitten vetää puoleensa kaksintaisteluita, jos niistä siis saa jotain irti, siinä voi vaan tapahtua ilkeitäkin asioita loppupeleissä.
Seksuaalisen vetovoimanko takia nää miehet on tärkeitä ja rakastettavia vai miksi? Työsopparit? Kokeiles sellaista etääntymistä ja kuvittele, että eivät olekaan NIIN tärkeitä..
|
|
« Viimeksi muokattu: 04.11.2006 16:14:34 kirjoittanut ^^Golden Sphinx^^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #43 : 04.11.2006 16:47:40 » |
|
Rikasta keskustelua, missä ilmenee uskollisuus toiselle ja uskollisuus itselle.
Olen joskus ennenkin sanonut tästä mieheni pyynnöstä, että olisin uskollinen hänelle. Johon naurahdin; - Ihminenkö uskollinen, kysy koiralta, se osaa vastata siihen.
Mieheni tarkoitti tietenkin sitä karrikoitua uskollisuutta, etten mene makaamaan toisen miehen kanssa. Muuta ei yleensä odotetakaan, eikä voikaan. Ja voiko tuotakaan vaatia toiselta. Voi olla uskollinen toiselle, mutta onko silloin uskollinen itselle, omille tunteilleen?
Olen ollut 'uskollinen' miehelleni. Kunnioitan häntä, arvostan enkä halua loukata sitä mitä hän pitää uskollisuutena. En siinä paljoa menetä. Mutta en ole ollut uskollinen hänelle ajatuksissani, en tunteissani. Olen surutta rakastanut monenlaisia ihmisiä. En ole uskollisesti seurannut elämää aina hänen rinnallaan. Olen haaskannut iloisesti tunteita ja energiaa laajalle ja ollut uskollinen itselleni.
Ja nuorena rakastin monta miestäkin yhtä aikaa. Mutta en vannonut uskollisuutta. Siis en pettänytkään. Uskollinen kai voi vain olla itselleen tai pettää omia lupauksiaan ja periaatteitaan itselle.
Kulttuurimme luovia kuvioita, odotuksia ja raameja olen valmis rikkomaan.
Voisikin kysyä, minkä luomaa uskollisuutta pitää yllä, toisen ihmisen, itsen vai ympäristön.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
härkä-69
Vieras
|
|
« Vastaus #44 : 04.11.2006 16:51:25 » |
|
Parisuhderakkaus on aina omistushaluista. Voisitko hyväksyä moniavioisuuden, jos se tekisi rakkaasi onnelliseksi? :
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|