seuraava »

[VE!]

Kiitos Asterix, vastasit kysymyksiini (niin GS, minähän tässä Asterixilta vastauksia lypsin)

Tuossa aiemmin muuten mietin, että minulla ei siis ole tähän asiaan sellaista kantaa, että jokin puoli olisi ehdottoman oikein, ja toinen ehdottoman väärin. Kuitenkin, omat rajat täytyy asettaa ja niitä on toisen kunnioitettava. Jos rajoja ei voi sovitella yhteen, suhde on mahdoton. Omana esimerkkinä, kun muutimme mieheni kanssa yhteen sanoin siis että nyt en pettämistä enää siedä, hän päättää mitä tekee mutta minä en enää hyväksy muita naisia. Sovimme yhteisestä kunnioituksesta rajat, joita molemmat noudatamme, sillä meistä kumpikaan ei usko monisuhteen toimivuuteen kohdallamme.

Riippuu kuitenkin valtavasti siitä mitä siltä suhteelta hakee.

Kyse on ehkä myös paljon siitä että miten haavoittuvaksi uskaltaa itsensä toisen edessä asettaa, ja millaiset asiat haavoittavat.

Parisuhderakkaus on aina omistushaluista. Voisitko hyväksyä moniavioisuuden, jos se tekisi rakkaasi onnelliseksi?  :

Näillä näkymin itse ainakaan en. Silloin en olisi itse onnellinen. Olisi siis parempi erota ja molempien etsiä sellainen kumppani, joka täyttäisi omat tarpeet.

Kulttuurimme luovia kuvioita, odotuksia ja raameja olen valmis rikkomaan.

Voisikin kysyä, minkä luomaa uskollisuutta pitää yllä, toisen ihmisen, itsen vai ympäristön.

Jepjep, mitäpä noista kulttuurin raameista. Itseään on kuunneltava.

[metsätonttu]

Parisuhderakkaus on aina omistushaluista. Voisitko hyväksyä moniavioisuuden, jos se tekisi rakkaasi onnelliseksi?  :

Avioliitto on kulttuurimme luoma raami suhteelle ja hyvin siinä turvataankin esim. lapset, ja tämä ihmisen villi luonto hillitään.
Mutta...kaikki tiedämme, miten sitä on kunnioitettu. Yleisesti vuosisatoja on 'hyväksyttyä' miesten irtosuhteet.  Ja naisilla miehiä. Salassa julkisuudelta yleensä. Tekopyhää on paljon.

Profeetta Muhamed määräsi Koraanissa moniaviollisuuden auttaakseen naisia. Näin olen joskus kuullut. Aikoina, jolloin naisella ei ollut(onko nytkään) mitään arvoa, köyhät joutuivät kadulle. Pitämällä haaremeita turvattiin tyttöjen leipä ja paikka missä asua. Siis asiassa oli monta puolta.

Ja tällaistä on ollut naisillakin, olisko vieläkin joillakin Afrikan heimoilla.

Jotkut naiset hyväksyvät kiltisti rakastajattaren miehelleen, jos voivat pitää yllä kulissit. Syitä voi olla monia.

Mutta itse. Asiaa ei tiedä ennen kuin joutuu itse sellaiseen tilanteeseen. Mutta olen joskus seurustellut miehen kanssa, jolla oli kaksi muutakin naisystävää. Jotenkin se ei minua vaivannut, mutta tiesin, etten voi omistaa miestä.

Tarvitseeko parisuhteen aina perustua juuri omistushaluun?

[^^Queen Nefertiti^^]

On syytäkin avioliiton suojata lapsia, jos siltä kantilta ajatellaan. Mitä sitten avioero suojaa.. kun miehet antaa himojensa mellastaa..

Edelleen koetan kuvitella että rakastaisin kahta, huh huh.

Ehkä se ei ole niin ihmeellinen kokemus, ei ole vaan tullut kohdalleni, kyllä ne energiat sen yhden kanssa kerrallaan aina on riittäneet, sitäpaitsi siinä tulee sellainen ykseys.. jotenkin se että toinen rikkoo sen, tottakai se muistuttaa siitä että kukaan ei omista ketään ja että itse voisi tehdä saman, mutta. Jotenkin olisi mukava jos olisi arvot sellaiset että kummallekin uskollisuus aika luonnollinen tapa elää.

Siitä nyt en ota pultteja jos miehellä ajatukset leikkii kaikenlaisella. Mutta vähemmän hän puolisoaan arvostaa jos koko ajan muita kattelis.

[metsätonttu]

Edelleen koetan kuvitella että rakastaisin kahta, huh huh.

Rakastaa? Riippuu siitä että mitä rakkaudella ymmärretään. Onko rakkaus sitä, että ajatuksissa pyörii vain yksi, elämä täyttyy vain yhdellä ihmisellä, siihen keskittyy kaikki: intohimo, tunteet, kaikki.

Näinhän usein käy. Mutta kyllä intohimoa voi jakaa, tunteita ja ajatuksia. Usein huomaa, että silloin kun on kamalan rakastunut, nuo tunteet herkistyvät paljoon muuhunkin.

Rakastaessaankin voi olla, että aikaa ei voi jakaa paljon juuri siihen yhteen, vaan aikaa ja huomiota on jaettava aivan muualle.

Ehkä nämä asiat olisivatkin yksinkertaisempia kuin olis joko tai eikä kamalan kirjavaa väriskaalaa. 

Rakkaus on joka tapauksessa, kaikissa tapauksissa, se maailman tärkein! 

[tuulispää]

Kyllä minun mielestäni voi rakastaa useampia,ja tällä tarkoitan sellaista Rakkautta,jota tunnen ykseydessä,eli Jumalallista Rakkautta kaikkia kohtaan.

Mutta jos elän parisuhteessa, ja ihastunkin toiseen,niin että intohimoni olisi vain vaivoin pidäteltävissä,tai sitten syöksyisin suoraa päätä intohimoni viemänä toiseen suhteeseen,niin kuka se silloin minua vie?
En voi sanoa silloin olevani itseni herra, sillä silloin tunne vie!

Sitähän me täällä olemme opettelemassa, itsemme herruutta,ei sitä että toimitaan suinpäin tunteiden viemänä.Rakkaus lisääntyy rakastamalla ei minulle tarkoita useita suhteita.

"Uskollisuutta" on myös tunnistaa itsessään olevat "tunnepitoiset heikkoudet"(intohimoinen tulinen rakkaus)itselleen, ja sitäkautta löytyy myöskin se uskollisuus toisille. :
Ei saisi sekoittaa tunnepitoista rakkautta aitoon pyyteettömään rakkauteen.

[metsätonttu]

Se, mitä ovat tunteet ja rakkaus, antaa oivan näkökulman tähän
Simone Weil tuolla Mirjamin topicissa.

[Asterix]

Ei saisi sekoittaa tunnepitoista rakkautta aitoon pyyteettömään rakkauteen.

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hypocrite.gif)
Kukaan ei tietääkseni ole sekoittanutkaan ja topic on aiheesta
USKOLLISUUS nimenomaan parisuhteessa.

Rasittavaa, että jotkut ovat joka reikään työntämässä
tekopyhyyttään.. :
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hypocrite.gif)

Parisuhteet ovat varsin itsekäitä suurimmaksi osaksi.
Suurin osa ihmisistä on hakemassa ja saamassa itselleen jotain
siitä toisesta ihmisestä ja syntyy symbioosi,
jossa molemmat tarvitsevat toista.

[tuulispää]

Parisuhteet ovat varsin itsekäitä suurimmaksi osaksi.
Suurin osa ihmisistä on hakemassa ja saamassa itselleen jotain
siitä toisesta ihmisestä ja syntyy symbioosi,
jossa molemmat tarvitsevat toista.

Minä näkisin että en ole saamassa itselleni mitään toisesta ihmisestä(sillä silloinhan eläisin hänen kautta).

Se miten itse koen parisuhteen,on niin,että se,mihin toisessa ihmisessä rakastun,on piilossa minussa itsessäni,ja tuo toinen auttaa minua löytämään sen itsestäni.

Siksi itse kokisin aika pakoksi ja riippuvaiseksi tuollaisen suhteen,kuin tuossa lauseessa kerrot.
On kuitenkin totta,että juuri noin moni elää parisuhteessaan.

[VE!]

Jos rakkaus on vapaa ja rajatonta, niin miksi jotkin ihmiset,
kuten mieheni haluaa omistaa minut?

Jos rakkaus on vapaa ja rajatonta, niin miksi intiimissä rakkaudessa,
siis miehen ja naisen tai naisen/naisen tai miehen/miehen välisessä
rakkaudessa sitä saa osoittaa vain yhdelle ihmiselle?

Ei saisi sekoittaa tunnepitoista rakkautta aitoon pyyteettömään rakkauteen.

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hypocrite.gif)

Parisuhteet ovat varsin itsekäitä suurimmaksi osaksi.
Suurin osa ihmisistä on hakemassa ja saamassa itselleen jotain
siitä toisesta ihmisestä ja syntyy symbioosi,
jossa molemmat tarvitsevat toista.

Tuossa muuten Asterix vastaat omaan aiempaan kysymykseesi. Eri ihmiset (näin yleensä) vaan hakevat suhteesta eri asioita, ja ne sitten pitää parhaansa mukaan yrittää sovitella toisiinsa.

[Asterix]

Minä näkisin että en ole saamassa itselleni mitään toisesta ihmisestä(sillä silloinhan eläisin hänen kautta).

Se miten itse koen parisuhteen,on niin,että se,mihin toisessa ihmisessä rakastun,on piilossa minussa itsessäni,ja tuo toinen auttaa minua löytämään sen itsestäni.

Siksi itse kokisin aika pakoksi ja riippuvaiseksi tuollaisen suhteen,kuin tuossa lauseessa kerrot.
On kuitenkin totta,että juuri noin moni elää parisuhteessaan.

Hmmm.. mutta kuitenkin odotat siltä toiselta uskollisuutta..?
Se on olemista vailla jotakin toiselta.

Jos olet pyyteetön rakkaudessa parisuhteessa,
niin uskoton puoliso tuskin sinua häiritsisi..?

[metsätonttu]

Jos oikein kärjistän tuon parisuhteen ja sanon mitä ajattelen.

Parisuhde harvoin perustuu aitoon rakkauteen. Usein se on riippuvaisuutta toisesta, vallantaistelua toisen kanssa, siis halua omistaa ja hallita toista ja puhdasta tarvetta.

Vain vapaudessa löytyy aito rakkaus, sanoo Neale Walsch keskusteluissaan Jumalan kanssa. Ja se on lähtöisin jumaluudesta eli osasta itsemme valoa ja energiaa.

Joten joka tapauksessa kaikessa suhteessa pyrimme rakkauteen, harjoittelemme sitä ja koemme siitä välähdyksiä. Ja mitä siinä on uskollisuus? Hyvin usein se on pintailmiö, jolla yritämme pitää mielemme siistinä.

En minä ainakaan osaa pyyteetöntä rakkautta enkä aitoa uskollisuutta. Aina uudestaan huomaan tarrautuvani johonkin haluun tai odotukseen. Eikä kai se pahasta ole, kun olemme kuitenkin niin keskenkasvuisia ihmisyydessämme.

Näin minä lohdutan itseäni.

[Asterix]

Tuossa muuten Asterix vastaat omaan aiempaan kysymykseesi. Eri ihmiset (näin yleensä) vaan hakevat suhteesta eri asioita, ja ne sitten pitää parhaansa mukaan yrittää sovitella toisiinsa.

Niin.. jotain taas opin samalla kun mietin ja kirjoitan.
Vastaukset omiin kysymyksiini ovat sisälläni.
Löytäisimpä ne kaikki muutkin vastaukset..(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)

[Asterix]

Vain vapaudessa löytyy aito rakkaus, sanoo Neale Walsch keskusteluissaan Jumalan kanssa. Ja se on lähtöisin jumaluudesta eli osasta itsemme valoa ja energiaa.

Joten joka tapauksessa kaikessa suhteessa pyrimme rakkauteen, harjoittelemme sitä ja koemme siitä välähdyksiä. Ja mitä siinä on uskollisuus? Hyvin usein se on pintailmiö, jolla yritämme pitää mielemme siistinä.

En minä ainakaan osaa pyyteetöntä rakkautta enkä aitoa uskollisuutta. Aina uudestaan huomaan tarrautuvani johonkin haluun tai odotukseen. Eikä kai se pahasta ole, kun olemme kuitenkin niin keskenkasvuisia ihmisyydessämme.

Näin minä lohdutan itseäni.

Hyvin tiivistit Metsätonttu!
Minua rasittaa nämä (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hypocrite.gif),
jotka pyrkii tekemään parisuhteesta jonkun
siveyden ja tekopyhyyden rakkaudentemppelin.
Hyvin usein samat ihmiset itkevät,
kun puolisolla on ulkopuolinen suhde!

Mietinpä vain, miksi... :

[tuulispää]

Hmmm.. mutta kuitenkin odotat siltä toiselta uskollisuutta..?
Se on olemista vailla jotakin toiselta.

Jos olet pyyteetön rakkaudessa parisuhteessa,
niin uskoton puoliso tuskin sinua häiritsisi..?

Tuo tapahtuma jonka aiemmin kuvasin tapahtui noin 10v.sitten.
Silloin odotin uskollisuutta toiselta.
Henkien tieni ei vielä silloin ollut löytynyt/alkanut, mutta tänäpäivänä,tällä ymmärryksellä en odota keneltäkään mitään, se keneltä jotakin odotan(jos edes odotan) olen Minä. :

Niinkuin tuolla kirjoitin, on "uskollisuutta" /(rehellisyyttä)tunnistaa itsessään olevat heikkoudet,ja kun tiedostaa itsessään nämä,niin silloin voi olla uskollinen/rehellinen myös toiselle.
 

[VE!]

Hyviä pohdintoja, Metsätonttu.

Yksi niistä syistä, muuten, miksi me kuitenkin valitsimme suhteessamme uskollisuuden on se, että minusta saman (sopivan) tyypin kanssa hioessa pääsee kaikkein pisimmälle itsetuntemuksessa ja "kehityksessä". Mitä pidempään on yhdessä, sitä enemmän luurankoja tulee kaapista, ja sitä syvemmälle omiin heikkouksiin on pureuduttava. Ja samalla se tulee sitä antoisammaksi.

Näin siis omalla kohdallani.