seuraava »

[tuulispää]

Minua rasittaa nämä (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hypocrite.gif),
jotka pyrkii tekemään parisuhteesta jonkun
siveyden ja tekopyhyyden rakkaudentemppelin.

Tiedäthän,että se mikä sinua eniten toisessa ärsyttää,löytyy myös itsestäsi usein hyvinkin syvälle piilotettuna,ja kun tämän löydät sisältäsi,voit antaa sen itsellesi anteeksi,ja rakastaa taas hieman enemmän itseäsi.

[metsätonttu]

Hyviä pohdintoja, Metsätonttu.

Yksi niistä syistä, muuten, miksi me kuitenkin valitsimme suhteessamme uskollisuuden on se, että minusta saman (sopivan) tyypin kanssa hioessa pääsee kaikkein pisimmälle itsetuntemuksessa ja "kehityksessä". Mitä pidempään on yhdessä, sitä enemmän luurankoja tulee kaapista, ja sitä syvemmälle omiin heikkouksiin on pureuduttava. Ja samalla se tulee sitä antoisammaksi.

Näin siis omalla kohdallani.

Kyllä varmaan luurankojakin, mutta niistä viis!

On olemassa myös sellaista rehtiä kumppanuutta, elämäntoveri voisko sanoa, jossa avioliitonkin merkitykset haalistuvat sen rinnalla. Näitä on kautta aikojen ollut; taloudenhoitaja ja isäntä, renki ja emäntä, äiti ja lapsi, erilaiset homoliitot, avoliitot ja se tavallinenkin avioliitto jne. Tässä voi antaa anteeksi toiselle ja itselle, hyväksyä toisen heikkouksia ja omia. Kulkea elämän taivalta yhdessä, olla rehdisti toisen rinnalla, vaikka jotakin muuta on paljon muualla.

Ei siinä kaivata uskollisuutta tai mitään tekopyhää, antaa toiselle sopivasti tilaa ja vain olla.

[tuulispää]

Ei siinä kaivata uskollisuutta tai mitään tekopyhää, antaa toiselle sopivasti tilaa ja vain olla.

Näin!

Siinäpä se uskollisuuskin usein sitten tulee "kaupan päälle"

[Asterix]

Minua rasittaa nämä (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hypocrite.gif),
jotka pyrkii tekemään parisuhteesta jonkun
siveyden ja tekopyhyyden rakkaudentemppelin.

Tiedäthän,että se mikä sinua eniten toisessa ärsyttää,löytyy myös itsestäsi usein hyvinkin syvälle piilotettuna,ja kun tämän löydät sisältäsi,voit antaa sen itsellesi anteeksi,ja rakastaa taas hieman enemmän itseäsi.

Ja-ja-jaa.. :

Toisen ihmisen (piilotettu) ärsyyntyminen minun tekemisestäni
tekee minut ihmiseksi, joka ei rakasta itseään.

Tekopyhyydellä ja pyhyydellä on vissi ero.
Samoin on "henkisyyttä" ja henkisyyttä.

Yleensä ihmiset, joilla on pettymyksiä samalla kaistalla,
niin sepä vasta kirpaisee, kun joku elää sen, minkä itse haluaisi,
eikö totta..?

Minua rasittaa tekopyhä tuomitseminen ja arvostelu,
koska olen sentään normaalia
lihaa ja verta ajatuksineni, enkä mikään huuhaa-valaistunut,
joka yrittää korvata yksinäisyytensä, henkisen ja ruumiillisen rakkauden puutteensa
"hyber-hengellisyydellä", jolla pyrkiä lyömään niitä,
joilla on sitä mitä itse sisimmässään niin kovasti kaipaa.

Sinusta täytyy löytyä sisältäsi oikea seireeni ja viettelijätär,
joka tekee miehet hulluksi ympärillään,
jos käytän lausahdustasi.
Kun ajattelen noin, ei rasita minua enään
ja olen saanut itseltäni anteeksi. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Edelleen ihmettelen..  miehet, miehet ja niiden hulluksi tekeminen.. eikö miehet jo sinällään tee hulluksi.  minulla ei ole edes tarvetta tekopyhistellä, tuntuispa joku mies jotenkin puoleensavetävältä niin, etten epäilisi asian joka tapauksessa loppuvan.

Voihan se olla että jos se toinen mies, johon et ole sitoutumassa, haluaa ollakin sitoutumaton, niin siinä joku liekki palaa, mutta annas jos häntä pitäisi sitoa.. vai kaikkiko ne sinun kanssas menis naimisiin (ja sinulla sama keskittymisongelma). Oletko törmännyt sitoutumiskammoisiin gigoloihin matkasi varrella? Minusta miesten tunteet on NIIN häilyviä.. seksiä saisi, jotkut niistä kuvittelee ihastuvansa, mutta annas kun muutama kk tai vuosi menee.. (olet ihana, olet seksipommi, mennään naimisiin, muutetaan yhteen, tämä on kuultu niin monta kertaa) eikös se platonisuus sinullekin Asterix riittäisi, ei sen todella tarvitse olla fyysistä. Loppujen lopuksi, en usko että palstalaisille aiheuttaa niin paljon päänvaivaa mitä teet tai kenen kanssa, sinua itseäsi se näkyy enemmän kiinnostavan. Muuten oletko tutkinut mitä 4,5,7 huoneittesi planeetat opettavat, näkyi olevan oinasta härkää ja kaksosta? Noin paljon kaksosta avioliitto/sitoumus/kumppanuushuoneessa ilmeisesti aiheuttaa sinne kovasti kuhinaa tai läksyjä? Nyt tuli (pyydän anteeksi) mieleen myös se, että jos isäsi on kuollut ja äitisi on kylmä, niin siinä tapauksessa haet (kuten serkkuni) mahdollisimman  paljon miesten rakkautta, että uskoisit olevasi rakastettu ja löytäisit isäsi, ja samalla shokeeraat hieman äitsyä? Shokeeraisko aloilleen asettuminen ja äidiksi ryhtyminen vielä enemmän? Ja ketä?


Tarkoitin itse just sitä, että teoreettisesti ja henkisesti voin rakastaa ihmisiä, mutta yksilötasolla ei koskaan ole tullut 2 suhdetta päällekkäin. Sepä oliskin valinnanvaraa-  Sanoitko Asterix ettet saa helpolla lapsia? Luonnostaan tuota rakkausenergiaa voisi antaa omalle lapselle sitten ja riittäisi että yksi ukko huseeraa mielessä - eikös tämä seksi jotensakin (?) liity uusien sielujen tuomiseen tänne 3d kenttään? Vai olenko tulkinnut asian väärin? 

Miesten leikkien jälkeen vain kaikki energiani tuppaa menemään töihin ja rahan tienaamiseen henkisen kasvun lisäksi - se ei ainakaan petä vaikka muuttaisi muotoaan. Vielä 2004 tuntui että minussa olisi paljon rakkautta jollekin miehelle.. tai rakkauden voima sinänsä alkoi vahvistua kun oli Jupiterkin 12-huoneessa ja viime vuonna Aurinko+Kuu jne. Nyt sitä kysyy päivä toisensa jälkeen, mihin oikein miehiä tarvitaan? Eihän niitä tarvita edes nautintoihin.. elättäjäksikö?   No mutta kun olen melkein kaiken kokenut, niin AINAKAAN Saturnus ei ole uskomatonta kyllä, vuoteen 2020 AP kartoillani missään näistä suhdehuoneistani, 4 5 7 (voi tulla transiitteja), vitoshuoneessa mm Pluto (hmm), Jupiter, Uranus, Kuu, Aurinko, Venus, Merkurius, Neppis, Chiron, Mars, noususolmu.. kuhinaa sinne tulee, mutta millaista.


PS Vapaa rakkaus, sukupuolitaudit, AIDS, eikö näistä ole tehty kirjoja jo vuosikymmeniä..

[tuulispää]

Asterix,
Kaikki täällä puhuvat omista mielipiteistään,sekä omasta elämästään.
Se on jokaisen lukijan omalla vastuulla,minkalaisen reaktion kirjoitus nostaa,tai ei nosta ollenkaan.

Kirjoittaja pohtii oman kokemuksensa pohjalta eri tilanteita,henkisen tien tai elämänsä mukaan.(on myös lukijan oma vastuu, pitääkö hän jonkun kokemusta henkisenä,vai huuhaa-henkisenä)Ymmärryksensä kanssa,tarkoittamatta suoranaisesti loukata ketään.

Jos joku loukkaantuu,on se hänen tunteensa nostattama reaktio,ja jos ei osaa pitää tunteitaan hallinnassa(vaan antaa tunteen viedä), niin silloin voi käydä juuri noin,että ryhtyy kääntämään toisen tekstiä ikävällä tavalla,kun kuitenkin se on vain oma mielipiteesi.

Antaa kaikkien kukkien kukkia!

[^^Queen Nefertiti^^]

Älkää tunteilko sitten, kaikilla on joku psykologinen syy toimintaansa, olen nähnyt monenlaista mallia, luulen että osittain käsitän mikä on taustalla ainakin nähtyjen esimerkkien valossa.

Ainakin eka mieheni joka halusi näyttää naisille, ei sitoutunut kehenkään tai petti minuakin, vihasi naisia pohjimmiltaan äitinsä takia+ isä antoi epämääräistä mallia eroineen ja naisineen (kuukaksonen). Ei häntä kiinnostanut olla uskollinen, kun piti näyttää että saa aina uuden. Pohjimmiltaan tuollaisessa on pelosta kyse (mutta onko joillakuilla rakkaudesta?). Tai sitten on näitä tahdottomia ajautujia (kuuveskari/ skorppari), jotka ei tiedä mitä tekee kun naiset tulee ja vie (mutta hän vain rakastaa naisia). Ja sitten on niitä, joilla ei ole aikaa olla uskoton mutta ei ole aikaa mihinkään muuhunkaan suhteessa hehe (noususkorppari)(eikä taida rakastaa itseäänkään).

Uskollista miestä pitäisin löytönä..  joka vielä rakastaisi + hoitaisi työnsä. Kannattaisi arvostaa mitä saa.

Olen itse antanut uskottomuuden kerran anteeksi, lihan himoista siinä oli kyse mutta toisaalta, mies valitsi silloin minut ja toisen kerran toisen, eli kyllä tuollainen tilanne saa ihmiset miettimään. Tai mitä ajattelee se, joka epäilee toisen olevan uskoton.. miten hän valitsee. Mutta minähän olen tästä pelistä nyt out..

 

[VE!]

On olemassa myös sellaista rehtiä kumppanuutta, elämäntoveri voisko sanoa, jossa avioliitonkin merkitykset haalistuvat sen rinnalla. Näitä on kautta aikojen ollut; taloudenhoitaja ja isäntä, renki ja emäntä, äiti ja lapsi, erilaiset homoliitot, avoliitot ja se tavallinenkin avioliitto jne. Tässä voi antaa anteeksi toiselle ja itselle, hyväksyä toisen heikkouksia ja omia. Kulkea elämän taivalta yhdessä, olla rehdisti toisen rinnalla, vaikka jotakin muuta on paljon muualla.

Ei siinä kaivata uskollisuutta tai mitään tekopyhää, antaa toiselle sopivasti tilaa ja vain olla.

Ilman muuta, samahan se on että kenen kanssa se pitkä kumppanuus syntyy. Omalla kohdallani se on mieheni, myös siksi että fyysinen aspekti suhteessa tuo esille aivan muita mörköjä kuin pelkästään platoninen suhde. Esim. siis nuo mustasukkaisuus ja uskollisuuskysymykset. Minulle sopii "perinteinen" suhde jossa lapset kasvatetaan yhdessä aikuiseksi. Olemme siis mieheni kanssa molemmat päätyneet tähän nähtyämme ne toiset vaihtoehdot ja rellestettyämme molemmat aikamme  :.

Niin muutan Asterix, kyllähän sinä olet aika nopeasti aina leimaamassa toisia tekohenkisiksi itse tulkitsemiesi tekstien perusteella toista ollenkaan tuntematta...

[^^Queen Nefertiti^^]

VE, eikö tuo ole juuri aikuistumista..  minullakin lapsellisten miesten aika on ohi. 

[härkä-69]

Uskottomuus loukkaa silloin ylpeyttä, kun se tapahtuu salassa, tietämättä. Ennen olin ehdoton tässä uskollisuuden vaatimuksessani, enää en ajattele niin mustavalkoisesti. Tiedän, että voimme rakastaa useita eri ihmisiä ja eri tavoin. Parisuhde on hyvä opiskelupaikka, jossa voimme opetella rakastamaan vilpittömästi ja ottamaan toisen tunteet huomioon. Siitä olen itse tavattoman kiitollinen, että olen saanut tällaisen opiskelupaikan. Olemme lopulta melkoisen itsekkäitä olentoja, sen olen saanut oppia myös itsestäni. Jossain topicissa muuten määriteltiin eri rakkaudenlaatuja aika hienosti, pitäisikö etsiä se jostakin vielä käsiini.

[pluto]

Minä en ole ikinä vaatinut mieheltäni uskollisuutta, eikä mies minulta.
Miehelläni on vapaus itse päättää suhteistaan ja minulla omistani, mutta toisaalta sen jälkeen petetyllä osapuolella on yhtäläinen vapaus päättää omasta reaktiostaan siihen... Epäilisin, että meidän tapauksessamme parisuhteemme kaatuisi siihen.
Tiedän, että petetyksi tuleminen satuttaisi miestäni syvästi. Koska rakastan häntä, en tietenkään halua loukata häntä. Sama toimii nähdäkseni myös toisinpäin.
Meillä on siis vapaa valinta, ja toistaiseksi olemme valinneet toisemme. Tämä toimii meillä hyvin, ikinä en ole miestäni epäillyt, en edes silloin kun kylillä liikkui pahansuopia juoruja. (Myöhemmin paljastuivat perättömiksi)
Parisuhteita on kuitenkin erilaisia. Tiedän myös 30 vuotta naimisissa olleen avioparin, joilla molemmilla on ollut avioliiton ulkopuolisia suhteita vuosien varrella. He kuitenkin ovat avoimia toisilleen ja homma toimii yhteisten pelisääntöjen mukaan. Kovin ovat onnellisia yhdessä kaikkien noiden vuosien jälkeenkin.
Pääasia kai parisuhteessa onkin, että molemmat osapuolet pelaavat samoilla säännöillä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Viimeinen kommenttini asiaan, tuntuu vain siltä että jos keskittyy henkiseen kasvuun ja toisen rakastamiseen, ei tarttis sitä lihaa muualta hakea. Itse en tarvitsisi, jos mies tarvitsisi, niin, hm. Olen aika riittäväksi kokenut itseni toiselle. Joskus toinen ei ole ollut minulle tai jos on oltu eri maissa, mies ihmetteli uskollisuuttani todella.

Siis, kun on 1:1 suhde ollut aika lopuillaan, on tullut toinen kuvaan. En ole hyväksynyt miehen renttuilua tai pehmoilua tms. Miettisin miksi mies tarvitsee juuri seksiä toiselta, vai tarvitaanko jännitystä, egon pönkitystä, silittämistä vai mitä? 

Seksi on muutenkin vähän huvittavaa..

[kitiara]

uskollisuus on mielestäni asia joka kuuluu kahden ihmisen väliseen suhteeseen, oli se sitten seurustelu- tai kaverisuhde. Silloin ollaan lojaaleja toiselle, eikä petetä toista henkisesti tai fyysisesti. Jos haluaa harjoittaa "uskottomuutta", niin on parempi kertoa pelisäännöt toiselle osapuolelle, tai katkaista koko side kokonaan. miksi satuttaa toista turhaan? Uskollisuuden raja menee siinä, ku toisen ihmisen tunteita vahingoitetaan.

[Asterix]

Minun kohdallani ei ole kysymys seksin hausta suhteen ulkopuolelta.
Miehelläni ja minulla on seksiä 2-4 kertaa päivässä,
riippuen toki, olemmeko ko.päivänä samassa toimistossa.

Kysymys ei ole myöskään rakkauden hausta.
Mieheni huomioi minua hyvin paljon,
vertaen nyt siihen mitä ystävättärieni
miehet huomioivat heitä.

Jos tiedätte miltä tuntuu sydämessä olla rakastunut yhteen ihmiseen,
niin kuvitelkaan sitten,
että teillä on kaksi sydäntä rintakehässänne.

Toisekseen korjaisin hiukan GS:n käsityksiä suhteen ulkopuolisesta
seksistä.
Se ei tarkoita, että naidaan ympäriinsä ja kenen kanssa tahansa
ja vieläpä riskeeraten oman terveytensä.
Ei se niin suttuista ole.

Molemmat miehet olen tuntenut jo vuosia.
Mieheni vuodesta 2002, jolloin teimme erään työprojectin yhdessä.
Our friendin tapasin vain puoli vuotta myöhemmin tästä,
joten viidettä vuotta nämä miehet ovat olleet jo elämässäni.

Ensimmäistä kertaa seksiä mieheni kanssa minulla oli tapaamisestamme
noin 4 vuoden jälkeen ja ilman kondomia vasta HIV-testin jälkeen,
joka pätee kaikkiin seksisuhteisiini.

Minulla ei ole koskaan ollut yhden illan juttuja,
kuten suurimmalla osalla esim. ystävistäni.
Se vain tuntuu vieraalle minusta
-siis olla intiimisti kontakissa
ihmisen kanssa, jota ei tunne.

Joillakin tuntemillani ihmisillä on seksiä isomman
määrän kanssa partereita kuukaudessa kuin minulla on koskaan ollut koko elämässäni.

Minä olen mieheni lisäksi niitä harvoja ystävä -ja tuttavapiirissämme,
joilla on hyvät välit exiimme lukuunottamatta joitain
ihailijoiksi laskettavia muutamia henkilöä,
jotka ovat pettymyksissään tehneet draamoja,
jonka jälkeen meistä kumpikaan ei ole halunnut juuri soitella..
..tai vastata puheluihin. :

****


Menee off topiciksi, mutta pakko jakaa kanssanne tämän päivän kokemukseni.

Kello puolta yötä ja olemme olleet koko tämän päivän mieheni kanssa
tosi ihanassa kylpylässä lähellä Tšekin rajaa uimassa,
saunomassa ja rentoutumassa erilaisissa porealtaissa,
niin myös saamassa paitsi erilaisia ruumiillisia hoitoja,
niin myös energiahoitoja.
Vesi-shiatsu oli upea kokemus!
Se kesti tunnin +5 C ulkoilmassa uima-altaassa,
jossa oli tosi lämmin höyryävä vesi
ja veden alla oli Japanilaista musiikkia.

Sen jälkeen Reikiä YingYang huoneessa,
joka oli rakennettu kallion sisään ja siellä oli erilaisia kristalleja
ryökkiöittäin ja vesipatjat kivipaadeilla,
joissa köllötellä mukavasti.

Mieheni nukahti reikiin.

Otimme vesishiatsun ja reikin lisäksi kaunistavia hoitoja,
kuten kokovartalon suolakuorinta höyrysaunassa kuolleenmeren suolalla,
jossa oli jotain yrttejä ja aromaöljyjä,
sen jälkeen kokovartalon maitonaamio ja sitten vielä hunaja-suklaa naamio!
Päivä oli tosi romanttinen ja hurjan rentouttava.
Rakastamme toisiamme varmasti enemmän kuin eilen.
Yhteinen laatu-aika kahdestaan tekee ihmeitä.

[*Alkmene*]

Mitä uskollisuus mielestäsi tarkoittaa?

Hmm... uskollisuus on kai jollekin asialle, tapahtumalle, henkilölle, ilmiölle, asenteelle, arvolle sitoutumista. Pysyä uskollisesti 'kannassaan'. Itselle uskollisena olemisen koen olevan sitä, että kuuntelee sisintään ja kunnoittaa sitä eli 'ei myy sieluaan' minkään edessä. Ja tietysti tuo kunnioitus ja uskollisuus on tietyllä tapaa kaikessa sellaisia kaveruksia ja yhteenliittyneitä 'asenteita'.

Onko se sinulle tärkeää, tarvitaanko sitä?

Onhan se tärkeää. Ja tarvitaan sitä. Varsinkin silloin, kun se todella lähtee itsestä käsin, eikä ole mitään ulkoista pokkurointia, ulkoisiin arvoihin ja moraaliin nojautuvaa sillä perustein, että voisi kokea itsensä sen kautta 'hyväksytyksi' jollekulle tai johonkin.

Miten se ilmenee elämässäsi, vai ilmeneekö?

Varmaankin eniten se ilmenee tilanteissa, ei niinkään jonkinlaisena säännöstönä, johon nojaan tai jonka olen laatinut ja jota seuraan kaikissa tilanteissa kuin ohjekirjaa. En siis nojaa ulkoisiin moraaleihin, arvoihin ja sääntöihin, vaan yritän erheiden ja virheiden kautta tutustua omaan aitoon omaantuntooni, joka kasvaa kokemuksen kautta. Jännää silti huomata, että monien kookemusten kautta, se saattaa vastata paikoitellen myös ihan yleisiäkin moraali yms sääntöjä. Elämä haastaa kokemaan, mitkä ovat minun arvoni ja mikä on todellisuudessa minun uskollisuuttani.

Voiko olla uskollinen itselleen, olematta sitä toiselle?
Vai voiko olla uskollinen toiselle, olematta sitä itselleen?

Hmm... miten voi olla uskollinen toiselle....   
Minusta voi olla uskollinen toiselle, olematta itselleen, mutta se perustaa siihen, että kysymys on itsen ulkoisista säännöistä, ei aidosta 'elämälle uskollisuudesta' ja sen kohtaamisesta toisessa ihmisessä.
Uskon, että meillä sitten loppupeleissä on jokaisella sellainen oma 'keskus' jossa se uskollisuus 'mitataan' joka hetkessä ja tilanteessa.
Minulle hyvin tärkeä lause; "Jos kohtaat kaksi ihmistä samalla tavalla, et ole kohdannut ainakaan toista aidosti" Nuo ulkoiset säännöstöt ja mittarit uskollisuudessakin saattavat tehdä meistä 'robotti kohtaajia'... onko sellainen uskollisuus jonkin arvoista....

Missä kulkee mielestäsi uskollisuuden "raja"?

Hmm.. tämä viitannee nyt(kö?) ihmissuhteisiin? Rakastavaissuhteisiin?
Jos halutaan sitoutua toiselle, tuollaiset rajat voidaan sopia keskenään aina 'suhdekohtaisesti', niin että molemmat voivat elää sen kanssa sovussa. Itseäänkin kunnioittaen. Minusta ei ole olemassa mitään paikoillaan pysyvää rajaa, mitä voi käyttä kaikissa ihmissuhteissa ja kohtamisissa.

Asterix, kuulostipas ihanalle nuo 'kylpylä-hoidot'... oisipa ihanaa itsekin johonkin tuollaiseen mennä. Kerran olen Pärnussa ollut hiukan vastaavanlaisessa, mutta kyllä paljon suppeammassa tarjonnassa.
Wieniin olemme muuten hiukan suunnitelleet 'opinto-matkaa', saapi nähdä toteutuuko...