Sä oot tavottanu vanhemmuuden syvimmän olemuksen...
mustaa huumoria, mutta vahvalla todenmaulla... :
Mua on lähinnä vaan vertailtu ystävääni. Eletään lukion ekaa, ollaan just saatu luokkakuvat, mulla on hirvee itseinho ja masennus -kriisi menossa. Äiti näkee luokkakuvan ja alkaa kailottaan kuinka "***** on kyllä niin kaunis, siitä tulee varmaan vielä joku missi" heti perään "Kävisit säki joskus lenkillä" Mä olin ihan romuna.
Joo, mä tajusin tän mekanismin vasta jälkeen päin, ja sen miten äidit yritti ikäänkuin tuhota tytärtensä ystävyyssuhteita tällä tavoin. Mun kaverin äiti oli tuollainen ja minä olin se "ihailtava vertailukohde" en ulkonäössä pääasiassa, vaan siinä kun olin muka niin "fiksu" ja mun kaveri ei muka ollut...
Tai siitä kun kaverilla oli erilainen ruumiinrakenne kuin mulla...tai ymm...ja ihan turhaa höpinää, koska me oltiin vaan erilaisia ja eri tavalla hyvännäköisiä.
ja kun itse ei koskaan halunnut tälläistä vertailua, vaan ne äidit kylvi niitä pahan siemeniä!
Hyviin kavereihin ei saa vertailla, koska nuori tekee sitä ittekin jatkuvasti. *traumat*
Totta...todellakin nuori tekee sitä itse ja niin täysillä, että siihen lisänä joku vanhemman kommentti on tosi iso piikki...ja tottahan tätä herkkyyttä manipulointihalukas vanhempi hyväkseen käyttää, koska ihmisen psykologiaa jo enemmän tuntee :
Jossain vaiheessa mä sitte tajusin, että mun rakkaalla äidilläni on tapana sanoo mitä sylki suuhun tuo eikä se mieti yhtään sen enempää toisen tunteita ku mitään muutakaan.
Hih, kuin mun isä.
Jotkut vaan on sellaisia. Toisaalta, sitten kun sen tasjuaa, ymmärtää että kaikki onkin hyvin selkeetä...
Päätin jättää sen jutut ihan omaan arvoonsa.
hyvä niin...huh, jos oisin ottanut tosissaan kaikki isäni jutut niin oisin varmaan huh, no en tiedä missä...vähemmän järjissäni kuin nyt :
mut se akilleen kantapää on se teini-ikä, jolloin on valitettavan herkkä. En tiedä sitten onko evoluutio jo kulkenut eteenpäin ja pohjolan valo häikäissyt teinitkin niin että nykyään he ovat vähemmän herkkiä ego-kolauksille...en tiedä.