seuraava »

[Lilja-82]

Sign, mietin itteki tota että mistä se ajatus ylipäätään tuli mieleen.

Ehkä siinä oli taustalla pelko siitä, että mitä jos mä en onnistu?
Se tuntu ihan loogiselta ajatukselta, vaikka nyt kun ajattelee niin eihän siinä oo oikeesti mitään järkee.

Jos mä en oman elämäni suhteen onnistu niin ei mun elämäni suhteen voi kukaan muukaan onnistua. Yksinkertasesti se riski vaan on otettava, koska ei sitä kukaan muu sun puolesta voi tehdä.

Liitty varmaan myös siihen, että yrittää nykyään ottaa enemmän itte vastuuta omasta elämästään. Eikä heti heittäytyä itte marttyyriks ja syyttää kaikkia muita. Yhyy. 

[kooky]

Ehkä siinä oli taustalla pelko siitä, että mitä jos mä en onnistu?
Se tuntu ihan loogiselta ajatukselta, vaikka nyt kun ajattelee niin eihän siinä oo oikeesti mitään järkee.

varmaan tämäkin syy on taustalla.

mulla oli myös syyllistys, eli että usko siihen että seurata omaa sisäistä ääntään olisi eettisesti väärin, narsismia, pahaa itserakkautta...että olisin paha ihminen jos ajattelisin oman itseni ja omien tavoitteideni kannalta.

ja hassua, se myös siinä tapauksessa jos kyseessä oli todellakin asia, joka ei yhtään lisääntynyt sille toiselle, vaikka minä luopuisin siitä itsessäni.

hassua myös se, että esim naapurin tytöllä tai pojalla olisi ollut oikeus tehdä jotain asiaa tai tavoitella jotain juttua, mutta juuri minun tekemänäni se sama asia olisi pahuutta.

uskoin siis, että minulla ei ole samoja oikeuksia kuin muilla, vaan asia muuttuu minun ollessa kyseessä jotenkin eettisesti vääräksi.

Naapurin lapsi on nauraessaan iloinen, mutta minä olen itserakas narsisti...jos naapurin lapsi on hyvin pukeutunut, hän vaan osaa pitää huolta itsestään, mutta minä olen siinä samassa asiassa diivaileva, jos naapurin lapsi on tavoitellut jotain ja saanut sen, hän on vaan skarppi ja pätevä, mutta minä vastaavasti tavoitellessani itselleni olisin viemässä jonkun toisen paikkaa, pyrkyri ja itsekäs.

kummasti siis koin, että toisilla oli oikeus tavoitella ja käyttää resurssejaan, mutta minun kohdallani se olisi automaattisesti pyrkyröintiä ja väärin niitä kohtaan jotka "ei saa".

kun kaikkihan pitää olla tasan (  : ). paitsi minulle...se ei haittaa jos minä karsin itseltäni, koska se on nimenomaan sitä reilua kaikille. :

tälläisiä ehdollistumia. kummallisia sinänsä.

[Irish]

Hyvin tuttua tekstiä lähes kaikilta.

Mutta eikös olekin niin, että me kiltit teemme ne uhraukset juuri siksi, että kukaan ei ole mielestämme tehnyt meille niin, ja odotamme sitten että joku joskus tekisi vastapalveluksen. Kokisimme viimeinkin olevamme huomion arvoisia!

Se ei vain mene niin...

Jollakin tasolla olen hyvin itserakas, itseäni täynnä oleva narsisti, nautinnonhaluinen, kaikki-tänne-heti-minä-eka-tyyppinen ihminen. Pelkään sitä puolta itsestäni niin paljon, että en vaan voi vapauttaa sitä. Tai ehkä se on vain sitä kuvitelmaa, pelkään olevani paha, vaikka se luulevani paha puoli minussa olisikin vain terve itsetunto?!

[EiYhteyttä]

Khyllä. kuulostaa vähän liiankin tutulta. 
tästä on minulle huomauteltukin ja viimeaikoina olen oppinut pitämään puoliani
enemmän ku ennen. ja varsinkin sanomaan sen EI-sanan!
ja se on todellakin pitänyt opetella! 
 

[kooky]

Jollakin tasolla olen hyvin itserakas, itseäni täynnä oleva narsisti, nautinnonhaluinen, kaikki-tänne-heti-minä-eka-tyyppinen ihminen. Pelkään sitä puolta itsestäni niin paljon, että en vaan voi vapauttaa sitä. Tai ehkä se on vain sitä kuvitelmaa, pelkään olevani paha, vaikka se luulevani paha puoli minussa olisikin vain terve itsetunto?!

joo, minä ainakin olen pelännyt ihan turhaan sitä mikä oli vaan normaalia itsetuntoa ja itsensä puolustamisviettiä    Kumma myös se että juuri sama asia toisille ihan ok ja mulle ei.

mutta kyllähän sitä omaa itsekkyyttäänkin on hyvä tarkkailla, mutta huh, jos ei mitään muuta teekään, rajansa kaikella.

No, tuolla Tanhuan aspektitulkinnassa oli mulle osuvasti että mulla ei ole syytä työntää nokkaani kenenkään asioihin ja aina kun lähden mukamas "auttamaan" vaikeuksissa olevia lähimmäisiäni, he menevät vain alaspäin ja kaikki menee enemmän päin mäntyä...ja näin on käynytkin, joten senkin analyysin siivittämänä lopetan toisten asioihin sotkeutumisen "hyvällä" ja itseni "uhraamisen" yhtään mihinkään.

entisestäkin on kiipimistä takaisin nollatilaan, mistä voi päästä jopa plussan puolelle.

siinä ajattelen tuota tulkintaa tosi lämmöllä, kun siellä rohkaistiin lopettamaan moinen "uhrautuminen", ei ole lupa sotkeutua toisten asioihin, energia riittää just ja just omiin tälläkin t-ristillä.
 : Pitää paikkansa ihan käytännössä. Ei toimi mun "auttamiset", autettava tulee vaan yhä kyltymättömämmäksi ja nälkäisemmäksi ja lopulta haluaa vielä tuhota minut...

hih, koska kukaan ihminen ei tietenkään koskaan tule sanomaan uhrautujille tätä suoraan (koska uhrautujahan on hyödyllinen, joten ei hänen haluta muuttuvan)...niin on se melkein niin että ainoastaan astrologisista analyyseistä saa sitä kannustusta, jos sitä rohkaisua kaipaa...tärkeintähän tietenkin sanoa se itse itselleen....mutta inhimillisenä olentona sitä näköjään aina odottaa ja toivoo tukea (siis henkistä, samanmielisyyttä) jostain...eikä sitä välttämättä "puolueellisilta" tahoilta koskaan tule...

[kultainen sulka]

Mielenkiintoisia tarinoita

On tosi paljon ihmisiä jotka ovat tosi itserakkaita ja itsekkäitä. He puhuvat vaan itsestään ja ajattelevat aina omaa etuaan joka asiassa ja tilanteessa. Sellaisia ei nykyään jaksa kuunnella.
 Olen miettinyt että miten joku ihminen voi olla tuollainen?
 Mutta loppupelissä pidän itsestäni enenmmän tällaisena "välittävänä" tyyppinä, enkä tosiaankaan haluaisi olla tuo toinen ääripää. Kun vaan muistaa, ettei itse mene äärimmäisyyksiin siinä uhrautuvaisuudessaan oman itsensä kustannuksella.
Itse tunnen että se on tosiaankin minun "oppiläksyni" tässä elämässäni. Olen saanut maksaa siitä ja oppinut siitä. Vaikka menetän luultavasti jokusen "ystävän" tässä itseni muistamisen vaiheessa niin varmasti se on sen arvoista. Eivät he ole olleet oikeita ystäviä.

[Lilja-82]

No tunnistan kyllä ittessäni ihan täysin ton suoranaisen huonon itsetunnon. Vaikka ittellä olis ihan samoja asioita ku muilla, jos nyt niin on pakko vertailla, huomasin että mä oon aivan tasavertanen ja samanarvonen ku muutkin. Mietin sitten vaan, että hetkinen, minkä takia musta ei silti yhtään tunnu siltä?

Eli mulla ainakaan toi toisten tarpeiden edelle laittaminen ei oo luonteen jaloutta ja henkistä kasvua osoittavaa kun se lähtee ihan silkasta itsensä aliarvioimisesta.

Mun täytyy opetella se minä minä minä asenne. Äiti on toista mieltä, sen mielestä mä oon itsekäs. Mutta siis viime aikoina kun on tajunnu vähän tota kuvioo niin pelkään enemmän sitä puolta ittessäni joka aliarvioi ja mitätöi mua koko ajan. En sitä minä minä minä puolta, koska just sitä mun pitäis vahvistaa. Se ei ikinä oo ollu voimakas.

[kooky]

Äiti on toista mieltä, sen mielestä mä oon itsekäs.

äitien salaliitto. Salaliittoteoriat ovat suosikkejani. Varsinkin kun ap-kartalla on tänäkin vuonna merkurius neliö pluto.

mutta sanoisinko, hyvin tyypillistä, nimen omaan äidiltä tyttärelle sanottuna...mutta samassa tilanteessa se naapurin poika on ihan kiltti ja epäitsekäs... :

Lopputulos, äitejä ei kannata aina uskoa.

[kooky]

off topic: mutta mietin joskus, onko yleinen syy tehdä lapsia se, että pääsee vetämään jotain itseään tyhmempää ja naivimpaa höplästä... :

[Perhonen]

Minä oon myös sellainen että passaan ja autan muita ihan kiitettävästi 
Tosin en odota vastapalvelusta! Se vaan tulee luonnostaan  :
Toki olen opetellut nykyisin sanomaan myös EI ja että ei mun tarvitse "höösätä" joka asiassa. Tarvii esim. lastenkin saada opetella itsenäistymään ettei äiti joka asiaa tee ja höösää 

[Lilja-82]

Sä oot tavottanu vanhemmuuden syvimmän olemuksen... 

Mua on lähinnä vaan vertailtu ystävääni. Eletään lukion ekaa, ollaan just saatu luokkakuvat, mulla on hirvee itseinho ja masennus -kriisi menossa. Äiti näkee luokkakuvan ja alkaa kailottaan kuinka "***** on kyllä niin kaunis, siitä tulee varmaan vielä joku missi" heti perään "Kävisit säki joskus lenkillä" Mä olin ihan romuna.

Hyviin kavereihin ei saa vertailla, koska nuori tekee sitä ittekin jatkuvasti. *traumat*

Jossain vaiheessa mä sitte tajusin, että mun rakkaalla äidilläni on tapana sanoo mitä sylki suuhun tuo eikä se mieti yhtään sen enempää toisen tunteita ku mitään muutakaan.

Päätin jättää sen jutut ihan omaan arvoonsa. 

[kooky]

Tarvii esim. lastenkin saada opetella itsenäistymään ettei äiti joka asiaa tee ja höösää  

mun mielestä on just hyvä että lapset oppii höösäämään itse itsensä. tottakai alkuun on hyvä auttaa, mutta sitten kun osaa jo, niin voi tehdä itse. mua itseäni on höösätty liikaa, ja koin sen myös ahdistavana ja tunkeilevana, ihan kuin mulla ei olisi oikeus tehdä itse...

[Lilja-82]

*lisää traumoja*

Tossakin asiassa kannattaa olla johdonmukanen. Ei niin että ensin höösätään ja sitten yhtäkkiä sanotaan, että sä oot nyt niin vanha jne. nyt sun pitää tehdä itte.

Kun ei oo ikinä opetettu niin toi tulee vähän yllätyksenä. Varsinkin mulle tuli herkkänä sellanen olo, että yhtäkkiä hylätään ja jätetään omilleen.

En tiedä onko vanhempana oleminen niin traumaattista, mutta lapsena ja nuorena oleminen ainakin on.

Mun vanhemmat on hyvin ristiriitasia ihmisiä, jotka on antanu mulle hyvin ristiriitaisia viestejä. Esimerkkejä on niin lukuisia, että en nyt jaksa alkaa niitä tässä luetteleen.

*sorry ja menee muutenkin off topic*

[Perhonen]

Sä oot tavottanu vanhemmuuden syvimmän olemuksen... 

No enkait sentään  Töitä näiden asioiden kanssa on tehtävä joka päivä. Yks kaunis päivä huomaa että TAAS mä teen tuon jne.. täytyy sit herätellä itseä 

Lapsia kohtaan mä olen kyllä jotenkin hellävarainen sanomaan kommentteja / arvostelemaan.. ehkä liiankin.

[kooky]

Sä oot tavottanu vanhemmuuden syvimmän olemuksen...  

  mustaa huumoria, mutta vahvalla todenmaulla... :

Mua on lähinnä vaan vertailtu ystävääni. Eletään lukion ekaa, ollaan just saatu luokkakuvat, mulla on hirvee itseinho ja masennus -kriisi menossa. Äiti näkee luokkakuvan ja alkaa kailottaan kuinka "***** on kyllä niin kaunis, siitä tulee varmaan vielä joku missi" heti perään "Kävisit säki joskus lenkillä" Mä olin ihan romuna.

Joo, mä tajusin tän mekanismin vasta jälkeen päin, ja sen miten äidit yritti ikäänkuin tuhota tytärtensä ystävyyssuhteita tällä tavoin. Mun kaverin äiti oli tuollainen ja minä olin se "ihailtava vertailukohde" en ulkonäössä pääasiassa, vaan siinä kun olin muka niin "fiksu" ja mun kaveri ei muka ollut... Tai siitä kun kaverilla oli erilainen ruumiinrakenne kuin mulla...tai ymm...ja ihan turhaa höpinää, koska me oltiin vaan erilaisia ja eri tavalla hyvännäköisiä.

ja kun itse ei koskaan halunnut tälläistä vertailua, vaan ne äidit kylvi niitä pahan siemeniä!  

Hyviin kavereihin ei saa vertailla, koska nuori tekee sitä ittekin jatkuvasti. *traumat*

Totta...todellakin nuori tekee sitä itse ja niin täysillä, että siihen lisänä joku vanhemman kommentti on tosi iso piikki...ja tottahan tätä herkkyyttä manipulointihalukas vanhempi hyväkseen käyttää, koska ihmisen psykologiaa jo enemmän tuntee  :

Jossain vaiheessa mä sitte tajusin, että mun rakkaalla äidilläni on tapana sanoo mitä sylki suuhun tuo eikä se mieti yhtään sen enempää toisen tunteita ku mitään muutakaan.

Hih, kuin mun isä.   Jotkut vaan on sellaisia. Toisaalta, sitten kun sen tasjuaa, ymmärtää että kaikki onkin hyvin selkeetä...

Päätin jättää sen jutut ihan omaan arvoonsa.  

hyvä niin...huh, jos oisin ottanut tosissaan kaikki isäni jutut niin oisin varmaan huh, no en tiedä missä...vähemmän järjissäni kuin nyt  :

mut se akilleen kantapää on se teini-ikä, jolloin on valitettavan herkkä. En tiedä sitten onko evoluutio jo kulkenut eteenpäin ja pohjolan valo häikäissyt teinitkin niin että nykyään he ovat vähemmän herkkiä ego-kolauksille...en tiedä.