Kiitos Sininen Lilja vastauksestasi.
Jos onnettomuustilanteita ajattelee, toisessa oli niin hyvä ajokeli kuin vain voi olla, poutapäivä, kuiva tie. Toisessa tosi paha lumipyry.
Omasta elämästäni olen ajatellut asioiden vihdoin järjestyneen, meillä on ollut tosi kurja kesä. Materiaalisia ja henkisiä suruja. Nyt on omassa elämässä ollut seesteistä, paitsi kahtena edellisenä pms-aikana minulla on ollut tosi kamalia ajatuksia päässäni ja mies on saanut myös kuulla silloin osansa. Olen välillä jopa epäillyt mielenterveyttäni kyseisenä ajankohtana ja jälkeenpäin ajateltuna myös
Toisaalta minulla on ollut aina paha pelko liikenteessä siitä, että joku hyppää autoni eteen. Tästä joskus tänne kirjoittelinkin jossain pelko-topicissa. Nyt näitä on sitten sattunut, ja ekan tällin jälkeen pääsinkin ajatuksissani siihen pisteeseen että ajelen nyt autolla kun pakko on, tulevaa en murehdi kun ilmeisesti tilanne tulee niin yllättäin etten mitään voi tehdä. No sitten kävi tuon kauriin kanssa huonosti, ja se tosiaan tuli taas yllättäin. ja vielä hetkeä ennen ajattelin että tie sentään on hyvässä kunnossa vaikka lunta tuleekin taivaan täydeltä. Ystäväni sanoi että ehkä nämä ovat jotain opetuksia, jos näiden avulla voin välttää isomman kolarin.
Niin ja sitten tässä on semmosia työkiireitä ollut että kaikki henkinen puoli on jäänyt hyvin vähiin, siis mietiskelyt, henkinen kirjallisuus, rukoilu jne.
Täytyypi mietiskellä näitä asioita tarkemmin.
P.S. Itseasiassa elämässäni törmäyskurssilla on kuluneen vuoden aikana viattomuus/välinpitämättömyys-puolella ehkä se, että nyt vasta olen tajunnut isästäni erään asian, joka romuttaa lapsenomaista viatonta uskoa siihen että hän hallitsisi elämäänsä. Hän siis on alkoholisti joka yritti itsemurhaa kesällä. Ohhoh, kamalasti ajateltavaa.