seuraava »

[Millis]

Elikkäs juu. Mitkä tekijät syntymäkartalla korreloivat taipumukseen sairastua jonkinlaiseen syömishäiriöön? Voivatko samat tekijät, jotka aiheuttavat muita riippuvuuksia, esimerkiksi alkoholismia, aiheuttaa myös bulimiaa vai onko bulimia riippuvuutena jotenkin erityinen? Aiheuttavatko  bulimiaa eri tekijät kuin anoreksiaa? Jos tuttavapiirissänne on syömishäiriötä sairastavia/sairastaneita tai teillä itsellänne on vastaavia kokemuksia, ottaisin mielelläni vastaan syntymäaikatietoja joko näin julkisesti tai sitten yksityisviesteillä. Olisi hyvin mielenkiintoista yrittää löytää joitain yleispäteviä sääntöjä tämän asian suhteen.

[Artemis]

Olisiko samat mitkä aiheuttaa mielensairauksia? Koska syömishäiriöt ovat käsittääkseni mielensairaus. Kiinnostaisi tietää minuakin.

[Illusiana]

Sama täällä, sillä nyt kun tuossa puhuin erään ystäväni kanssa syämishäiriöistä (itselläni on ollut bulimia, sairastin sitä melkein kaksi vuotta) ja olen Kaksonen, se oli ystäväni mielestä kovinkin harvinaista että tämän merkin edustaja sairastuisi syömishäiriöön. Tosin luulen vähän samaa kuin Artemiskin.

[Artemis]

Itselläni on aina ollut omituinen suhde ruokailuun. Lapsena olin pullea josta kiusattiin, sitten riudutin itseni laihaksi, sitten olin "normaali" ja nykyään olen hyvin hoikka enkä liho enää vaikka syön mitä.. Omituiset geenit.
Minua on aina kiusattu ensin pulleudestani ja sitten laihuudestani. Olen lohtusyöppö. En ole ikinä oksentanut mutta olen ollut syömättä kun olen voinut henkisesti huonosti, ruoka ei ole maistunut..
Nykyään voin hyvin, en liho enkä laihdu enkä vaadi kropaltani mielettömyyksiä. Nykyään urheilu on hauskaa enkä tee sitä vain ulkonäön vuoksi niinkuin nuorempana.
Toivoisin saavani pari lisäkiloa mutta se ei ole niin helppoa..

Olisiko se taas neptunus asialla?

[Millis]

Jousimiehen merkki tietääkseni ainakin liitetään taipumukseen käyttää nautintoaineita liikaa? Lisäksi olen huomannut, että aspektit  tai  korreloivat itsekuriin puutteeseen, tuurisyöppöyteen/juoppouteen sekä taipumukseen lyödä kaikki yli. Itselläni  , sekä Jousimies nousussa.

Lisäksi ajattelin Ravun merkkiä erityisesti bulimian "aiheuttajana", sillä ruuan rakastaminen ja käyttäminen lohtuna liitetään Rapuun. Itselläni nousumerkin hallitsija Jupiter Ravussa yhtymässä Chironiin. Voisiko tämä symboloida sitä, että yritän "parantaa itseni syömällä" tms. fyysisten nautintojen kautta?

Pahoittelen, että vedin taas jutun itseeni, vaikka tarkoitus oli keskustella ilmiöstä yleensä. Tosin niinhän se on tässäkin tapauksessa, että keskustelun aloittaja aloitti keskustelun itselleen läheisestä ongelmasta.

[Artemis]

Ehkäpä ruuan käyttäminen lohtuna voisi olla tosiaan rapumaista. Itse ainakin parannan henkistä pahaaoloani herkuttelemalla.
Toki saat kertoa itsestäsi, omakohtaiset kokemuksista on helppo lähteä katselemaan 
Jotenkin on jäänyt ehkä lapsuudesta sellainen "ruoka parantaa" fiilis kun äiti lohdutti minua usein laittamalla hyvää ruokaa ja tuomalla herkkuja. Samalla tavoin ajattelen että kun on ollut kurja hetki taikka päivä niin olen ansainnut rauhoittavat hermosavut tupakasta 
Minulla kuu on kolmiossa neptunukseen, neptunus on kuutoshuoneessa jousimiehessä.
Jupiter ei oikein tee sellaisia aspekteja kuuhun.

[Artemis]

Lisäksi ajattelin Ravun merkkiä erityisesti bulimian "aiheuttajana", sillä ruuan rakastaminen ja käyttäminen lohtuna liitetään Rapuun. Itselläni nousumerkin hallitsija Jupiter Ravussa yhtymässä Chironiin. Voisiko tämä symboloida sitä, että yritän "parantaa itseni syömällä" tms. fyysisten nautintojen kautta?

Hmmm... En ihan osaa vastata, miksei. Ehkäpä joku viisaampi osaisi sanoa tuosta jotain.

[Irish]

Öö, millä perusteella harvinaista että kaksosella syömishäiriö..?

Minulla  kaksosissa. Aloin laihduttamaan 10-vuotiaana. Jos oli paha mieli, reagoin siihen syömättömyydellä.  kauriissa, tunteiden piilottelu? Itseltään kieltäminen? Tiukka kontrolli?

Oli muutaman viikon kausia, että oksentelin jos olin syönyt liikaa, käytin ummetuslääkkeitä. Ehkä kaikista "pahinta" aikaa oli 14-15-vuotiaana, minulla on päiväkirjoja, joihin olen kirjannut syömisiäni ja olen punninnut itseäni 4 kertaa päivässä ja taulukoinut... Se oli minulle maailman tärkein asia, johonkin minun oli keskityttävä, kun en muuten olisi ehkä jaksanut. Halusin olla täydellinen ja halusin huomiota vanhemmiltani. Siinä vaiheessa kun painoin 46kg, tajusin että olen ruma ja ruipelo, enkä enää jaksanut tehdä mitään. Huimasi ja oli vetämätön olo... Ensimmäinen rakkauteni sai minut rakastamaan myös itseäni ja oikeastaan sen ensimmäisen poikakaverini isä oli ensimmäinen aikuinen, joka sanoi minulle että syömiseni ei ole ihan normaalia... Tekee aika kipeää sanoa tämä ja myöntää, että olen edelleenkin hieman katkera tai ainakin ihmeissäni; omat vanhempani eivät ikinä kommentoineet... Sanoivat kyllä, että olen kaunis, mutta eivät huolestuneet. 

Ehdottoman kurin vastapainoksi on niitä löysäilykausia, jolloin mässään ja mässään ihan mitä vain ja miten paljon tahansa...  , parannan itseäni laajentamalla itseäni?  Ei siinä kyllä parane mikään, itsetunto vain laskee... Muutenkin paljon noita jupiterin aspecteja, että niillä voi kyllä selittää tätä taipumustani ahneuteen ja liioitteluun ruuankin suhteen..

En tiedä, taidan olla vieläkin välillä taipuvainen itseni rankaisemiseen tiukalla dieetillä, mutta olen nykyään enemmän keskittynyt hulluihin treeneihin ja yritän syödä kunnolla ja järkevästi..

[Ebenia]

Minulla ja eräällä ystävälläni on molemmilla tämä    . Molemmilla meillä on kyllä taipumusta herkutteluun ja liialliseen syömiseen, mutta kumpikin olemme silti ihan normaalipainoisia (Kenties siksi että itse olen  ja hän  - jotain itsekuria kuitenkin?). Äidilläni on sen sijaan tämä  ja hän on kyllä ahne juomaan sekä syömään ( ). Alkoholisti ollut jo melkein pari kymmentä vuotta, aina rakastanut ruokaa yli kaiken ja viime vuosina onkin lihonut herkuttelun myötä ihan muodottomaksi. 

[Roxsheena]

Oi... Salaa toivoin, että tälle aiheelle perustettaisiin keskustelu. Sisareni on ollut nyt kaksi kuukautta yötä päivää sairaalahoidossa anoreksian takia. Pakko kai tulla kaapista ulos ja myöntää, että olen itsekin joutumassa samaan kierteeseen ja pelottaa hirveästi.

 Minulla on tavattoman huono itsetunto ja osasyynä on varmasti se miten olen koko nuoren elämäni joutunut kokemaan arvostelua ja riittämättömyyden tunnetta. Minua on kiusattu, käytetty hyväksi ja syytän kaikesta tapahtuneesta itseäni.
  En kykene hyväksymään itseäni näin epätäydellisenä kummajaisena, se miten on tullut hyljätyksi ulkonäkönsä vuoksi on tehnyt syviä säröjä. Tuntuu että pelkät ajatukseni ovat niin filosofisia että on vaikea edes keskustella ihmisten kanssa. Ahdistavaa tämä yksinäisyys...

Minä: Syntynyt Porin keskussairaalassa, 23.03.1989, klo 03:40
Sisareni: Porin keskussairaalassa, 11.07.1991, klo 12:08

Jos karttoja vertaa niin voisiko löytyä joitain samoja aspekteja jotka ovat sekä minulla ja siskollani niitä jotka vaikuttavat itsevihaan, masennukseen ja syömishäiriöön?

[Irish]

Roxsheena,
onko teidän perheessänne ollu tosi tiukka ilmapiiri? Sellainen, että tuntuu että teiltä on vaadittu aina vain parempaa? Tai sitten; onko tunteiden ilmaisu ollut kiellettyä? Vai ettekö ole saaneet tarpeeksi huomiota?

Minulla syömättömyys oli monen muun "typerän" keinon tavoin hätähuuto vanhemmilleni. Viiltelin, yritin pari kertaa itsaria, sekakäytin, karkailin kotoa, lintsasin koulusta. "Huomatkaa minut! Sanokaa, että välitätte mitä minulle tapahtuu! Kieltäkää minua tekemästä näin! Olkaa huolissanne, edes joskus jostakin, en pärjää ilman huomiotanne!"

Miten he olisivat voineet huomata, etten syö, kun emme ikinä edes syöneet samaan aikaan?

Vanhempani antoivat sielun ja hengen ravintoa, mutta eivät juuri opettaneet minua elämään "tässä maailmassa". Emme käyneet missään, harrastaneet tai mitään muuta normaalia yhdessä. Emme ollut vanhemmat ja lapset vaan olimme kasa ihmisiä jotka tietämättömästä syystä asuivat saman katon alla... Perusturvallisuus puuttui, vaikka rakkaus oli ääretön. Äiti ei ollut äiti, eikä nainen. En saanut häneltä mallia naisena olemisesta, eikä hän tukenut minua siinä...

Huh, olipa katkeran kuuloista tekstiä. En ehkä ole vielä pystynyt antamaan kaikkea anteeksi, mutta työstän näitä asioita. Rakastan äitiäni ja perhettäni, olen heille kaikille hyvin kiitollinen. Enkä olisi tässä näin, tällainen, ilman heitä.  Opin todellakin, että olen itse vastuussa itsestäni...

[pluto]

Olisiko samat mitkä aiheuttaa mielensairauksia? Koska syömishäiriöt ovat käsittääkseni mielensairaus. Kiinnostaisi tietää minuakin.

Kyllä minä yhdistäisin jossain määrin ainakin.
Perusteena omakohtainen kokemus. Kuten olen aiemminkin maininnut, minulla  on itseäni jokunen tunti nuorempi ystävä. Karttojemme aspektit ovat siis hyvin samanlaiset.
Niinä aikoina kun itse olen kärsinyt masennuksesta on ystäväni kärsinyt syömishäiriöstä ja muista addiktioista. Olikin "hassua" huomata, että olimme samaan aikaan lääkityksellä ja lääkekin oli samaa. Syömishäiriöisellä vain kolminkertainen annos.

Meillä kuitenkin löytyy kartalta  , ei siis kova aspekti laisinkaan. Ystäväni tosin on nousujoukkari, että samoissa teemoissahan yhä pysytään, ja lisäksi hänellä vielä Neptunus nousussa...
Ja kuumme noin muuten ovat aika raskaasti aspektoituneet, joka varmasti on vaikuttanut asiaan. En jaksa enää toistaa itseäni, olen kuun aspektini luetellut varmaan joka toisessa ketjussa , mutta tossa allahan on tuo linkki karttaani, jos jotain kiinnostaa.
Itsekin mässäsin masennuksen aikana käsittämättömiä määriä. Lähinnä, koska ei ollut muutakaan tekemistä. Ainoastaan kerran tungin sormet kurkkuun tuollaisen syöpöttelyn päätteeksi, mutta ilmeisesti nousuneitsyenä tein itselleni pika-analyysin ja tajusin heti, että tämä ei ole kovin tervettä.

[Artemis]

Minä lopetin syömisen lapsena kun vanhempani riitelivät todella pahasti. Laihduin valtavasti, minulla oli hirvittävän paha olo. Isäni on aina ollut hyvin... miten sen nyt sanoisi, dominoiva ja voimakas. Kärsin myös aikoinaan paniikkihäiriöistä.
Vieläkin minulla on omituinen olo itsestäni, ulkoisesta olemuksestani mutta hyväksyn jo sen etten ole täydellinen 
En ole ikinä varsinaisesti ollut anorektikko mutta kun voin huonosti niin en voi syödä ja nuorempana laihdutin itseäni todella epäterveesti.
Olen ehkä jollain tavoin ylisuorittaja, ehkä siksi vaadin kaikintavoin itseltäni liikaa. Eikös se olekin tyypillistä syömishäiriöisille?
Luulen että olen aina ollut siinä rajalla, jos hiukankin lipsun niin voisin sairastua. Onneksi nykyään syön mitä mieli tekee mutta tilanne voi aina muuttua ja se pelottaa. Mitä kun tulee seuraava suuri romahdus ja vaikeudet, lopetanko taas syömisen?

[nikki]

katsoisin kartalta myös Cerestä,
Cereksen psykologiset teemat:
-pyyteettömän rakkauden ja hyväksymisen periaate,
siihen kuuluen hoivaava huolenpito,myös itsestä,
ITSEKUVA
ITSEKUNNIOITUS
ITSELUOTTAMUS

siihen liittyy myös hylkäämisen ja menetyksen tunteet,
suru,kärsimys,viha

kaikkiruokkivana äitinä Ceres hallitsee ruokaa ja ruokaan liittyviä
palveluja:
ruokaan liittyvät ammatit,
terveysravinto,ruokavaliot,yrtit
RUOKAKOMPLEKSIT,ANOREKSIA JA BULIMIA
ruokaan liittyvät terveyden häiriöt

        Demetra George-Ceres

[Artemis]

Ceres huoneessa 12. ravussa  :