Millis
Satunnainen astroilija
Viestejä: 41
|
|
« : 09.11.2006 10:25:08 » |
|
Elikkäs juu. Mitkä tekijät syntymäkartalla korreloivat taipumukseen sairastua jonkinlaiseen syömishäiriöön? Voivatko samat tekijät, jotka aiheuttavat muita riippuvuuksia, esimerkiksi alkoholismia, aiheuttaa myös bulimiaa vai onko bulimia riippuvuutena jotenkin erityinen? Aiheuttavatko bulimiaa eri tekijät kuin anoreksiaa? Jos tuttavapiirissänne on syömishäiriötä sairastavia/sairastaneita tai teillä itsellänne on vastaavia kokemuksia, ottaisin mielelläni vastaan syntymäaikatietoja joko näin julkisesti tai sitten yksityisviesteillä. Olisi hyvin mielenkiintoista yrittää löytää joitain yleispäteviä sääntöjä tämän asian suhteen.
|
|
|
tallennettu
|
Kuuni on vaikeasti aspektoitunut, joten yrittäkää ymmärtää...
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #1 : 09.11.2006 12:07:52 » |
|
Olisiko samat mitkä aiheuttaa mielensairauksia? Koska syömishäiriöt ovat käsittääkseni mielensairaus. Kiinnostaisi tietää minuakin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Illusiana
Kohtuuastroilija
Viestejä: 72
I picture your face at the back of my eyes
|
|
« Vastaus #2 : 09.11.2006 12:59:03 » |
|
Sama täällä, sillä nyt kun tuossa puhuin erään ystäväni kanssa syämishäiriöistä (itselläni on ollut bulimia, sairastin sitä melkein kaksi vuotta) ja olen Kaksonen, se oli ystäväni mielestä kovinkin harvinaista että tämän merkin edustaja sairastuisi syömishäiriöön. Tosin luulen vähän samaa kuin Artemiskin.
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko Kaksonen Kuu Härkä Nouseva Kalat Merkurius Härässä Venus Oinaassa Mars Kaloissa
~Valkoinen Kosminen Maailmojen Sillanrakentaja ~Tuuli ~Hevoskastanja ~Anubis
(http://i44.photobucket.com/albums/f1/Usvatar/hug.gif)
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #3 : 09.11.2006 13:20:32 » |
|
Itselläni on aina ollut omituinen suhde ruokailuun. Lapsena olin pullea josta kiusattiin, sitten riudutin itseni laihaksi, sitten olin "normaali" ja nykyään olen hyvin hoikka enkä liho enää vaikka syön mitä.. Omituiset geenit. Minua on aina kiusattu ensin pulleudestani ja sitten laihuudestani. Olen lohtusyöppö. En ole ikinä oksentanut mutta olen ollut syömättä kun olen voinut henkisesti huonosti, ruoka ei ole maistunut.. Nykyään voin hyvin, en liho enkä laihdu enkä vaadi kropaltani mielettömyyksiä. Nykyään urheilu on hauskaa enkä tee sitä vain ulkonäön vuoksi niinkuin nuorempana. Toivoisin saavani pari lisäkiloa mutta se ei ole niin helppoa..
Olisiko se taas neptunus asialla?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Millis
Satunnainen astroilija
Viestejä: 41
|
|
« Vastaus #4 : 09.11.2006 15:29:23 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
Kuuni on vaikeasti aspektoitunut, joten yrittäkää ymmärtää...
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #5 : 09.11.2006 15:52:28 » |
|
Ehkäpä ruuan käyttäminen lohtuna voisi olla tosiaan rapumaista. Itse ainakin parannan henkistä pahaaoloani herkuttelemalla. Toki saat kertoa itsestäsi, omakohtaiset kokemuksista on helppo lähteä katselemaan Jotenkin on jäänyt ehkä lapsuudesta sellainen "ruoka parantaa" fiilis kun äiti lohdutti minua usein laittamalla hyvää ruokaa ja tuomalla herkkuja. Samalla tavoin ajattelen että kun on ollut kurja hetki taikka päivä niin olen ansainnut rauhoittavat hermosavut tupakasta Minulla kuu on kolmiossa neptunukseen, neptunus on kuutoshuoneessa jousimiehessä. Jupiter ei oikein tee sellaisia aspekteja kuuhun.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #6 : 09.11.2006 15:58:38 » |
|
Lisäksi ajattelin Ravun merkkiä erityisesti bulimian "aiheuttajana", sillä ruuan rakastaminen ja käyttäminen lohtuna liitetään Rapuun. Itselläni nousumerkin hallitsija Jupiter Ravussa yhtymässä Chironiin. Voisiko tämä symboloida sitä, että yritän "parantaa itseni syömällä" tms. fyysisten nautintojen kautta?
Hmmm... En ihan osaa vastata, miksei. Ehkäpä joku viisaampi osaisi sanoa tuosta jotain.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Irish
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 09.11.2006 16:18:31 » |
|
Öö, millä perusteella harvinaista että kaksosella syömishäiriö..? Minulla kaksosissa. Aloin laihduttamaan 10-vuotiaana. Jos oli paha mieli, reagoin siihen syömättömyydellä. kauriissa, tunteiden piilottelu? Itseltään kieltäminen? Tiukka kontrolli? Oli muutaman viikon kausia, että oksentelin jos olin syönyt liikaa, käytin ummetuslääkkeitä. Ehkä kaikista "pahinta" aikaa oli 14-15-vuotiaana, minulla on päiväkirjoja, joihin olen kirjannut syömisiäni ja olen punninnut itseäni 4 kertaa päivässä ja taulukoinut... Se oli minulle maailman tärkein asia, johonkin minun oli keskityttävä, kun en muuten olisi ehkä jaksanut. Halusin olla täydellinen ja halusin huomiota vanhemmiltani. Siinä vaiheessa kun painoin 46kg, tajusin että olen ruma ja ruipelo, enkä enää jaksanut tehdä mitään. Huimasi ja oli vetämätön olo... Ensimmäinen rakkauteni sai minut rakastamaan myös itseäni ja oikeastaan sen ensimmäisen poikakaverini isä oli ensimmäinen aikuinen, joka sanoi minulle että syömiseni ei ole ihan normaalia... Tekee aika kipeää sanoa tämä ja myöntää, että olen edelleenkin hieman katkera tai ainakin ihmeissäni; omat vanhempani eivät ikinä kommentoineet... Sanoivat kyllä, että olen kaunis, mutta eivät huolestuneet. Ehdottoman kurin vastapainoksi on niitä löysäilykausia, jolloin mässään ja mässään ihan mitä vain ja miten paljon tahansa... , parannan itseäni laajentamalla itseäni? Ei siinä kyllä parane mikään, itsetunto vain laskee... Muutenkin paljon noita jupiterin aspecteja, että niillä voi kyllä selittää tätä taipumustani ahneuteen ja liioitteluun ruuankin suhteen.. En tiedä, taidan olla vieläkin välillä taipuvainen itseni rankaisemiseen tiukalla dieetillä, mutta olen nykyään enemmän keskittynyt hulluihin treeneihin ja yritän syödä kunnolla ja järkevästi..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ebenia
|
|
« Vastaus #8 : 09.11.2006 17:40:07 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko, Merkurius, Neptunus - Kauris Nousu - Härkä Kuu - Rapu Mars, Pluto - Skorpioni Venus - Vesimies Jupiter - Oinas Saturnus, Uranus - Jousimies http://www.youtube.com/Ebenia
|
|
|
Roxsheena
Satunnainen astroilija
Viestejä: 37
|
|
« Vastaus #9 : 09.11.2006 17:45:26 » |
|
Oi... Salaa toivoin, että tälle aiheelle perustettaisiin keskustelu. Sisareni on ollut nyt kaksi kuukautta yötä päivää sairaalahoidossa anoreksian takia. Pakko kai tulla kaapista ulos ja myöntää, että olen itsekin joutumassa samaan kierteeseen ja pelottaa hirveästi.
Minulla on tavattoman huono itsetunto ja osasyynä on varmasti se miten olen koko nuoren elämäni joutunut kokemaan arvostelua ja riittämättömyyden tunnetta. Minua on kiusattu, käytetty hyväksi ja syytän kaikesta tapahtuneesta itseäni. En kykene hyväksymään itseäni näin epätäydellisenä kummajaisena, se miten on tullut hyljätyksi ulkonäkönsä vuoksi on tehnyt syviä säröjä. Tuntuu että pelkät ajatukseni ovat niin filosofisia että on vaikea edes keskustella ihmisten kanssa. Ahdistavaa tämä yksinäisyys...
Minä: Syntynyt Porin keskussairaalassa, 23.03.1989, klo 03:40 Sisareni: Porin keskussairaalassa, 11.07.1991, klo 12:08
Jos karttoja vertaa niin voisiko löytyä joitain samoja aspekteja jotka ovat sekä minulla ja siskollani niitä jotka vaikuttavat itsevihaan, masennukseen ja syömishäiriöön?
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko - Oinas Nouseva - Jousimies Kuu - Vaaka Merkurius - Kalat Venus - Kalat Mars - Kaksoset
Punainen kosminen käärme
|
|
|
Irish
Vieras
|
|
« Vastaus #10 : 09.11.2006 18:24:47 » |
|
Roxsheena, onko teidän perheessänne ollu tosi tiukka ilmapiiri? Sellainen, että tuntuu että teiltä on vaadittu aina vain parempaa? Tai sitten; onko tunteiden ilmaisu ollut kiellettyä? Vai ettekö ole saaneet tarpeeksi huomiota?
Minulla syömättömyys oli monen muun "typerän" keinon tavoin hätähuuto vanhemmilleni. Viiltelin, yritin pari kertaa itsaria, sekakäytin, karkailin kotoa, lintsasin koulusta. "Huomatkaa minut! Sanokaa, että välitätte mitä minulle tapahtuu! Kieltäkää minua tekemästä näin! Olkaa huolissanne, edes joskus jostakin, en pärjää ilman huomiotanne!"
Miten he olisivat voineet huomata, etten syö, kun emme ikinä edes syöneet samaan aikaan?
Vanhempani antoivat sielun ja hengen ravintoa, mutta eivät juuri opettaneet minua elämään "tässä maailmassa". Emme käyneet missään, harrastaneet tai mitään muuta normaalia yhdessä. Emme ollut vanhemmat ja lapset vaan olimme kasa ihmisiä jotka tietämättömästä syystä asuivat saman katon alla... Perusturvallisuus puuttui, vaikka rakkaus oli ääretön. Äiti ei ollut äiti, eikä nainen. En saanut häneltä mallia naisena olemisesta, eikä hän tukenut minua siinä...
Huh, olipa katkeran kuuloista tekstiä. En ehkä ole vielä pystynyt antamaan kaikkea anteeksi, mutta työstän näitä asioita. Rakastan äitiäni ja perhettäni, olen heille kaikille hyvin kiitollinen. Enkä olisi tässä näin, tällainen, ilman heitä. Opin todellakin, että olen itse vastuussa itsestäni...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
pluto
Kanta-astroilija
Viestejä: 558
...miau...
|
|
« Vastaus #11 : 09.11.2006 18:34:52 » |
|
Olisiko samat mitkä aiheuttaa mielensairauksia? Koska syömishäiriöt ovat käsittääkseni mielensairaus. Kiinnostaisi tietää minuakin.
Kyllä minä yhdistäisin jossain määrin ainakin. Perusteena omakohtainen kokemus. Kuten olen aiemminkin maininnut, minulla on itseäni jokunen tunti nuorempi ystävä. Karttojemme aspektit ovat siis hyvin samanlaiset. Niinä aikoina kun itse olen kärsinyt masennuksesta on ystäväni kärsinyt syömishäiriöstä ja muista addiktioista. Olikin "hassua" huomata, että olimme samaan aikaan lääkityksellä ja lääkekin oli samaa. Syömishäiriöisellä vain kolminkertainen annos. Meillä kuitenkin löytyy kartalta , ei siis kova aspekti laisinkaan. Ystäväni tosin on nousujoukkari, että samoissa teemoissahan yhä pysytään, ja lisäksi hänellä vielä Neptunus nousussa... Ja kuumme noin muuten ovat aika raskaasti aspektoituneet, joka varmasti on vaikuttanut asiaan. En jaksa enää toistaa itseäni, olen kuun aspektini luetellut varmaan joka toisessa ketjussa , mutta tossa allahan on tuo linkki karttaani, jos jotain kiinnostaa. Itsekin mässäsin masennuksen aikana käsittämättömiä määriä. Lähinnä, koska ei ollut muutakaan tekemistä. Ainoastaan kerran tungin sormet kurkkuun tuollaisen syöpöttelyn päätteeksi, mutta ilmeisesti nousuneitsyenä tein itselleni pika-analyysin ja tajusin heti, että tämä ei ole kovin tervettä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #12 : 09.11.2006 19:35:36 » |
|
Minä lopetin syömisen lapsena kun vanhempani riitelivät todella pahasti. Laihduin valtavasti, minulla oli hirvittävän paha olo. Isäni on aina ollut hyvin... miten sen nyt sanoisi, dominoiva ja voimakas. Kärsin myös aikoinaan paniikkihäiriöistä. Vieläkin minulla on omituinen olo itsestäni, ulkoisesta olemuksestani mutta hyväksyn jo sen etten ole täydellinen En ole ikinä varsinaisesti ollut anorektikko mutta kun voin huonosti niin en voi syödä ja nuorempana laihdutin itseäni todella epäterveesti. Olen ehkä jollain tavoin ylisuorittaja, ehkä siksi vaadin kaikintavoin itseltäni liikaa. Eikös se olekin tyypillistä syömishäiriöisille? Luulen että olen aina ollut siinä rajalla, jos hiukankin lipsun niin voisin sairastua. Onneksi nykyään syön mitä mieli tekee mutta tilanne voi aina muuttua ja se pelottaa. Mitä kun tulee seuraava suuri romahdus ja vaikeudet, lopetanko taas syömisen?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
nikki
|
|
« Vastaus #13 : 09.11.2006 20:20:28 » |
|
katsoisin kartalta myös Cerestä, Cereksen psykologiset teemat: -pyyteettömän rakkauden ja hyväksymisen periaate, siihen kuuluen hoivaava huolenpito,myös itsestä, ITSEKUVA ITSEKUNNIOITUS ITSELUOTTAMUS
siihen liittyy myös hylkäämisen ja menetyksen tunteet, suru,kärsimys,viha
kaikkiruokkivana äitinä Ceres hallitsee ruokaa ja ruokaan liittyviä palveluja: ruokaan liittyvät ammatit, terveysravinto,ruokavaliot,yrtit RUOKAKOMPLEKSIT,ANOREKSIA JA BULIMIA ruokaan liittyvät terveyden häiriöt
Demetra George-Ceres
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #14 : 10.11.2006 08:16:20 » |
|
Ceres huoneessa 12. ravussa :
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|