Mielenkiintoinen aihe.
Minä olen oikeastaan avoin ajatukselle, että jonkinlainen suunnitelma on, oli se sielun, elämän tai minkä tahansa. Voimme heijastella sitä monesta eri alueesta. (esim astrologia
)Mutta kuitenkin oletan, että tuo suunnitelma tai kehikko-elämälleni on lähtöisin ainakin hyvin paljon 'korkeammasta tietoisuudesta' kuin ihan tämä päivätason persoonallisuuden tajunta.
Tiedän senkin, että elämäänsä voi kokea eri 'tietoisuuksista' käsin. Ikäänkuin nähdä ja kokea syvemmältä(joku voisi puhua korkeammasta tietoisuudestaan käsin) ja silloin tietyllä tapaa näkee hiukan eri perspektiivistä elämänsä arjen kokemuksia ja tapahtumia ja merkityksiä.
Voi nähdä jonkin tarkoituksen elämänsä hetkelle, huolimatta siitä, onko siinä tuskaa, vastoinkäymisiä vai iloa tai onnenpotkuja. Jollain tasolla voi kokea myös itse 'luovansa' elämäänsä ja kokemuksiaan.
Sille olen myös avoin, että onko ihmisen lopun viimeksi tarkoitus edes nousta kokemaan minuuttaan ja luomaan elämäänsä sinne 'korkeimmalle tietoisuuden tasolle'...
Vai onko se vain olemisen tila, jossa voi tietoisesti vierailla 'huilaamassa'.
Tietysti näitä kerooksellisuuksia on paljon ja tuntuu, että jossain vaiheessa osa niistä jää pois käytöstä kaikilta.
Opiskelujen myötä olen saanut uusia perspektiiviä katsoa näitäkin asioita.
Me teimme juuri viime kerralla kaksi 'listaa', toiseen etsimme asioita, joihin ihminen oikeasti voi vaikuttaa omassa elämässään ja toiseen asioita, jotka ovat vaikuttamattomuuden ulottumattomissa. Pohja-ajatuksena oli, ettei 'sielu' valitse vanhempiaan, sillä rajahan johonkin on vedettävä, että saatiin asiaa pohdittua. (jälleensyntymisoppi ei siis ollut ajatuksena pohjalla)
Asioita joihin ihminen ei voi vaikuttaa oli:
- syntymä.
- geenit, dna, perimä.
- vanhemmat, sisarrukset, suku.
- synnyin-maa ja kaupunki.
- lapsena oli nämä kaikki, mitä vanhemmat valitsevat, koulut, ruokavaliot, asuinpaikat yms.
- pohdinnan jälkeen laitoimme listaan myös tunteet. <- jota minä siihen listaan puolsin.
Sillä aitouteen ja haavoittuvaisuuteen ja tässä hetkessä olemiseen liittyy aina aito tunne, mikä syntyy tästä hetkestä.
- kuolema. Jokainen kuolee varmasti joskus.
Asioita joihin ihminen voi vaikuttaa;
- omat asenteet ja arvot.
- miten kohdata jokainen tilanne ja ihminen.
- jokaisella on mahdollisuus uskoa, toivoa ja rakastaa.
- mahdollisuus ottaa henkinen ulottuvuus käyttöön omassa elämässään.
- löytää tarkoitus jokaiseen hetkeen.
- käyttää aitoa omaatuntoa.
- ottaa vastuu omista valinnoistaan.
Kuitenkin nuo asiat johon ihminen voi itse vaikuttaa, on hyvin pitkälti sisäisiä asioita. Toki tietty voi päättää aikuisena paljon ulkoisiakin asioita, mutta niistä tulisi ihan valtava luettelo ja ne onkin tavallaan itsestään selvyyksiä jokaiselle.
Se, että tässä on tällainen 'raja', mihin ei voisi vaikuttaa, tekee minun mielestäni sen, että joutuu todella työskentelemään sisäisesti itsensä kanssa ja ottamaan tietyllä tapaa vastuun omista asioistaan.
Kuitenkin samalla, ihminen asettuu ihmisen kokoiselle paikalle ihmisenä, eikä nouse 'Luojan' asemaan. Jos taas perustaa ajatuksensa 'jällensyntymisopille', on vaarana narsisimi ja muut 'mielen alueen häiriötilat'. Myös ajatus, että et voi korjata valintaasi, vaan elää sen kanssa lopun elämääsi, asettaa ihmisen vastuullisuuteen. Kuitenkaan ei ole tarvetta syyllistyä liikaa, vaan ainoastaan sen verran, että oppii käyttämään omaa vastuutaan ja omaa aitoa omaatuntoaan. Kohtaamaan käsillä olevan todellisuuden ja hyväksymään sen.
Ennenkaikkea henkisyys on vastuunottoa sisäisistä valinnoistaan, tarkoituksen löytämistä elämässään jokaisessa hetkessä, oli ulkoiset tekijät mitkä tahansa.
Taidan mennä nyt ihan off topic , se ei ole tarkoitus.
Yritän kai pohjustaa jotain siihen liittyvää ajatusta tässä...
Plaah... uskon siis tietyllä tapaa, että meillä on elämälle 'suunnitelma' ja 'raamit' ja me voimme valita, miten koemme sen.
Astrologia on minusta esim alue, jossa näkyy, viitteitä siitä, että meillä on muunkinlaiset 'vanhemmat' kuin nämä 'maalliset'. Ehkä he ovat kuva siitä....
Planeetat, aurinko, tähdet, ovat osa kaikkiallisuutta ja mikseivät nekin siis voisivat heijastella 'henkisten vanhempiemme' kuvaa...
Henk.koht. en etsi enkä tarvitse näille 'näkymättömille' asioille, 'näkymätöntä' selitystä, vaan etsin sen tästä vallitsevasta todellisuudesta. Minusta silloin ihminen voi ottaa ihmisen kokoisen paikan helpommin, mutta sisäistä työskentelyä ja elämän edessä nöyrtymistä se vaatii hiukan enemmän. Kivun ja tuskankin kohtaamista ja sen hyväksymistä osaksi ihmisen elämää.
*sekavaa*
