ILAHDUTTAVAN useita,jotka ovat pohtineet samaa asiaa.KIITOS KOMMENTEISTA!
Ja yllättävän saman suuntaisia ajatuksia.
Tietysti ikä on asia,joka jollain lailla myös vaikuttaa ajatus/kokemusmaailmaamme.Onko perhettä ja millaisia elämänkokemuksia on matkan varrella kertynyt.
Tosiaan,vaikeimmat ravistelevat eniten ja pysäyttävät miettimään omaa arvomaailmaansa.
Oma näkemykseni asiasta on melko saman suuntainen.En juuri ajatellut asioita nuorempana,silloin ovat muut asiat tärkeimpiä vielä,ja minulla kun oli sitä turvaa ympärillä.
Ensimmäisten vaikeuksien (suurempien)jälkeen,aloin enemmän miettimään elämän tarkoitusta.
Kun ensin kuulin tästä teoriasta,että me valitsemme itse vanhempamme,sen enempää ajattelematta mietin,että ajatus on ihan kahjo!
Minä olisin valinnut aivan toisen maan,ison kartanon palvelijoineen ym,,
No,silloin asiasta ei vielä puhuttu niin paljon.Nyt kun sitä mietin,olen tullut tulokseen,että juuri näin on ollut hyvä!En sitä ristiäni vaihtaisi.On minun ja tunnen sen ja kevenee ymmärryksen ja irtipäästämisen myötä.
Näkemykseni on,että sovimme tietyt asiat,jotka ovat jääneet oppimatta edellisissä elämissä.Mirjam tuolla kirjoittikin valinnoista joihin voimme vaikuttaa,ja taas niihin,mihin emme voi.
Tuohon 30v:n ikään kaikki meni suunnilleen suuremmitta vaikeuksitta,mutta elin sellaista elämää,etten nyt niin kovasti pohtinut mitä tekemiseni muihin vaikuttavat.En tietoisesti vahingoittanut ketään,mutten niin ajatellutkaan.
Sitten alkoi vaihe,jolloin oli pakko lähteä hakemaan jotain todellisempaa.Jotain "vakuutusta"siitä,ettei elämä lopu niin lyhyeen.Miksi vastasyntyneitä kuolee?Eihän siinä nyt ole mitään järkeä!
Kunnes tajusin,että hehän lyhyillä elämillään juuri kovimmat läksyt antavat.Vanhemmille,sisaruksille,laajalle joukolle.
Siitä lähti kelaaminen vähän joka asian suhteen.MIKSI,MIKSI JA MIKSI?
Eteeni tulivat yhä uudelleen samat asiat,eri rooleissa vain,kunnes olin ne nähtävästi oikein suorittanut.Ja kaipa koko elämä menee opetellessa.
Olen ilmeisesti halunnut suorittaa myös mahdollisimman paljon kerralla,mutta aina ei ole rahkeet riittäneetkään.Pitänyt 15 vuotta yhtäkin asiaa päntätä.
Valaistumisesta,,,Ei kait se ole pää tarkoitus tänne syntymiselle?
Silloinhan jokainen istuisi omassa onkalossaan mietiskelemässä ja perin tylsää se olisi.Mutta kyllä sinne onkalooni silloin tällöin aina vetäydyn,tai vain makoilen vällyjen alla tekemättä mitään erityistä.
Tuosta vanhempien valinnasta.Tosiaan,olin sitä paljonkin miettinyt,että pitäneeköhän paikkaansa.Viisaat herrat siitä informoivat kirjoissa ja kanavoinneissa,mutta kesällä 4 vuotta täyttänyt tyttönen sai minut haukkomaan henkeäni ja riemuitsemaan,SE ON KUIN ONKIN NÄIN!
Ei hän sellaista olisi keksinyt.Kerronpa tarinan vielä,ellen siitä jossain jo aikaisemmin ole kirjoittanut.
Mutta se tulee tuossa myöhemmin.
KIITOS TEILLE KAIKILLE!IHANIA OIVALLUKSIA JA KOMMENTTEJA!