seuraava »

[Oikku67]

Sain omalta hoitsultani kuntoutuksessa (6 v. sitten) samaisen tekstin
Se kosketti kovasti silloin rikkinäistä minääni ja sain siitä paljon
voimaa ja uskoa, että jaksan olla vahva ja päästä suostani ylös...

[Asterix]

Jos elämä haluaa todella hämmästyttää ja yllättää
minua, niin se alkaa sujua ilman katastrofeja ja vaikeuksia.

[^^Queen Nefertiti^^]

Richard Bach:

jokaisella ongelmalla on tarjottavanaan lahja. 

[Rakkauden enkeli]

Ihana tuo ristitarina. Ja tottahan se on... Sillä jokaisella meillä on symbolisesti oma "ristimme" kannettavanamme...

[Chandra]

ILAHDUTTAVAN useita,jotka ovat pohtineet samaa asiaa.KIITOS KOMMENTEISTA!
Ja yllättävän saman suuntaisia ajatuksia.

Tietysti ikä on asia,joka jollain lailla myös vaikuttaa ajatus/kokemusmaailmaamme.Onko perhettä ja millaisia elämänkokemuksia on matkan varrella kertynyt.
Tosiaan,vaikeimmat ravistelevat eniten ja pysäyttävät miettimään omaa arvomaailmaansa.

Oma näkemykseni asiasta on melko saman suuntainen.En juuri ajatellut asioita nuorempana,silloin ovat muut asiat tärkeimpiä vielä,ja minulla kun oli sitä turvaa ympärillä.
Ensimmäisten vaikeuksien (suurempien)jälkeen,aloin enemmän miettimään elämän tarkoitusta.
Kun ensin kuulin tästä teoriasta,että me valitsemme itse vanhempamme,sen enempää ajattelematta mietin,että ajatus on ihan kahjo!
Minä olisin valinnut aivan toisen maan,ison kartanon palvelijoineen ym,,
No,silloin asiasta ei vielä puhuttu niin paljon.Nyt kun sitä mietin,olen tullut tulokseen,että juuri näin on ollut hyvä!En sitä ristiäni vaihtaisi.On minun ja tunnen sen ja kevenee ymmärryksen ja irtipäästämisen myötä.

Näkemykseni on,että sovimme tietyt asiat,jotka ovat jääneet oppimatta edellisissä elämissä.Mirjam tuolla kirjoittikin valinnoista joihin voimme vaikuttaa,ja taas niihin,mihin emme voi.
Tuohon 30v:n ikään kaikki meni suunnilleen suuremmitta vaikeuksitta,mutta elin sellaista elämää,etten nyt niin kovasti pohtinut mitä tekemiseni muihin vaikuttavat.En tietoisesti vahingoittanut ketään,mutten niin ajatellutkaan.

Sitten alkoi vaihe,jolloin oli pakko lähteä hakemaan jotain todellisempaa.Jotain "vakuutusta"siitä,ettei elämä lopu niin lyhyeen.Miksi vastasyntyneitä kuolee?Eihän siinä nyt ole mitään järkeä!  
Kunnes tajusin,että hehän lyhyillä elämillään juuri kovimmat läksyt antavat.Vanhemmille,sisaruksille,laajalle joukolle.
Siitä lähti kelaaminen vähän joka asian suhteen.MIKSI,MIKSI JA MIKSI?

Eteeni tulivat yhä uudelleen samat asiat,eri rooleissa vain,kunnes olin ne nähtävästi oikein suorittanut.Ja kaipa koko elämä menee opetellessa.
Olen ilmeisesti halunnut suorittaa myös mahdollisimman paljon kerralla,mutta aina ei ole rahkeet riittäneetkään.Pitänyt 15 vuotta yhtäkin asiaa päntätä.
Valaistumisesta,,,Ei kait se ole pää tarkoitus tänne syntymiselle?
Silloinhan jokainen istuisi omassa onkalossaan mietiskelemässä ja perin tylsää se olisi.Mutta kyllä sinne onkalooni silloin tällöin aina vetäydyn,tai vain makoilen vällyjen alla tekemättä mitään erityistä.

Tuosta vanhempien valinnasta.Tosiaan,olin sitä paljonkin miettinyt,että pitäneeköhän paikkaansa.Viisaat herrat siitä informoivat kirjoissa ja kanavoinneissa,mutta kesällä 4 vuotta täyttänyt tyttönen sai minut haukkomaan henkeäni ja riemuitsemaan,SE ON KUIN ONKIN NÄIN!
Ei hän sellaista olisi keksinyt.Kerronpa tarinan vielä,ellen siitä jossain jo aikaisemmin ole kirjoittanut.
Mutta se tulee tuossa myöhemmin.

KIITOS TEILLE KAIKILLE!IHANIA OIVALLUKSIA JA KOMMENTTEJA!

[taiska]

ELÄMÄ OPETTAA JA ONNEKSI KASVATTAA MEITÄ JUURI HENKISESTI  Sielun suunnitelmista puheen ollen ...tein eilen juuri Dragon Chartin itselleni ja tutkimista riittää  , ihanaa suhtautua maailmaan uteliaan lapsen tavoin  . Selostus kartasta löytyy tämän astron Astro foorumin sivuilta, valitettavasti en osaa sitä tähän mukaan liittää  .

[Rakkauden enkeli]

Valaistumisesta,,,Ei kait se ole pää tarkoitus tänne syntymiselle?
Silloinhan jokainen istuisi omassa onkalossaan mietiskelemässä ja perin tylsää se olisi.

Ei toki ole pää tarkoitus. Ainakaan yleensä... Eikä valaistuminen muuten suinkaan tarkoita sitä, tai sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että istuisi vain omassa onkalossaan mietiskelemässä. 

[Irish]

Niinhän se on, että elämä ei aseta kenellekään sellaisia haasteita, joiden yli ei pääsisi.. Miksikö toisilla on sitten haasteellisempaa? No, se ei välttämättä liity sielun ikäänkään, onhan olemassa myös ns. "välielämiä" jolloin on tarkoitus vain hengata täällä ja koota itselleen niitä materialistisia kokemuksia, säästäen henkisiä voimia taas seuraavaa "vaikeampaa" elämää varten...

Oppia ikä kaikki.  :

Aikamoisen pommin minäkin olen itselleni kyhännyt... Ennustajat, astrologia, nomerologia, kaikki sanovat minulle aina samaa... Elämäni on härdelliä, taistelua, hajoamista, uusiutumista lapsena ja nuorena, sitten alkaa seesteisempi polku. Olen valinnut itselleni haasteita, jotta kasvaisin vahvaksi loppuelämäni tehtävää varten. Mikä se tehtävä sitten on, sen tiedän ja hahmotan ehkä jo jollain tapaa, mutta aika näyttää..

Ihan tyytyväinen olen elämääni. 

Muistan kun olin 13-vuotias ja jäin kiinni tupakanpoltosta ja lintsaamisesta, äiti ei sanonut mitään... Minä huusin hänelle että etkö sä näe miten paha mun on olla. Äiti vaan sanoi siihen, että sitähän se yksi ennustajakin sanoi, tuota vaikeutta ja ailahtelevuutta kestää sinun elämässäsi vielä monta vuotta. Miettikää, miten 13-vuotias ottaa tollasen lauseen? Siinä iässä vihasin ja pelkäsin muutenkin niin paljon ja se vielä, että oikeasti uskoin näihin henkimaailman juttuihin... Äiti oli oikeassa, mutta enpä omalle lapselleni sanoisi noin herkässä iässä tuollaista... Mutta ehkä minun oli tarkoitus tajuta se jo tuossa vaiheessa ja kestää se.

[taiska]

Sepäs se , ajatelkaa kuinka monella ihmisellä on sisäisesti tosi rankkaa ja paha olo vainoaa, vaikka ei sitä monikaan edes huomaa ? Mutta jos siinä vaiheessa jo tajuaisi, että kaikella on tarkoitus ja kaikki johtuu jostain joka ehkä 13- vuotiaana on kaiken käsityksen ulkopuolella !!!!!! Tässä on minusta yksi esimerkki siitä miten voisimme auttaa nuoria, jotka esim. päätyvät itsemurhaan omien sisäisten ongelmien vuoksi jos vain tajuaisimme miten viesti viedään perille !!!! Siinäpä meille aikuisille miettimistä  Tai sitten meidän ei ole tarkoituskaan omata sitä taitoa 

[Dinah]

Asioita joihin ihminen ei voi vaikuttaa oli:
- syntymä.
- geenit, dna, perimä.
- vanhemmat, sisarrukset, suku.
- synnyin-maa ja kaupunki.
- lapsena oli nämä kaikki, mitä vanhemmat valitsevat, koulut, ruokavaliot, asuinpaikat yms.
- pohdinnan jälkeen laitoimme listaan myös tunteet. <- jota minä siihen listaan puolsin. 
Sillä aitouteen ja haavoittuvaisuuteen ja tässä hetkessä olemiseen liittyy aina aito tunne, mikä syntyy tästä hetkestä.
- kuolema. Jokainen kuolee varmasti joskus.

Asioita joihin ihminen voi vaikuttaa;

- omat asenteet ja arvot.
- miten kohdata jokainen tilanne ja ihminen.
- jokaisella on mahdollisuus uskoa, toivoa ja rakastaa.
- mahdollisuus ottaa henkinen ulottuvuus käyttöön omassa elämässään.
- löytää tarkoitus jokaiseen hetkeen.
- käyttää aitoa omaatuntoa.
- ottaa vastuu omista valinnoistaan.

Kuitenkin nuo asiat johon ihminen voi itse vaikuttaa, on hyvin pitkälti sisäisiä asioita. Toki tietty voi päättää aikuisena paljon ulkoisiakin asioita, mutta niistä tulisi ihan valtava luettelo ja ne onkin tavallaan itsestään selvyyksiä jokaiselle.

Totta varmaankin osittain, mutta juuri ensimmäisen listan asiathan hyvinkin paljon vaikuttavat valmiuksiimme kohdata näitä toisen listan asioita, eli niitä joihin voimme itse vaikuttaa. Mutta mistä löytyy se kipinä esim. löytää merkityksiä kipeillekin asioille tai ottaa vastuuta omasta elämästään, jos ei siihen ole eväitä saanut lapsuudessaan? Ja toisaalta miksi joskus ihanteellisissa olosuhteissa kasvaneet valitsevat myöhemmin elämässään "huonomman" tien? Huonomman siksi lainausmerkeissä, että ei kai ole olemassa huonompaa tai parempaa tietä sittenkään vaan kaikki yhtä arvokkaita!   

Mielestäni niin kipeät kuin helpotkin ihmissuhteet opettavat meitä löytämään oman tiemme, joko haastaen tai tukien. Monestihan vanhempien asenteet ja arvot tulevat testatuksi ja jopa kumotuksi murrosiässä, ehkä vielä sen jälkeenkin. Siinä mielessä uskon että olen valinnut omat vanhempani; ainakin he ovat juuri oikeat ihmiset haastamassa minua omien valintojen tekemissä, kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Minä uskon kyllä sielunsopimuksiin ja myös jälleensyntymiseen, siihen että edelliset elämät heijastelevat tähän nykyiseenkin. Ja onhan se kiehtova ajatus, että tapaamme uudelleen ja työstämme asioita jotka ovat jääneet jotenkin kesken. Jokaisella on oma oppiläksynsä ja ristinsä, mikä tuossa koskettavassa runossakin käy ilmi. Kenelläkään ei oikeasti ole varaa määritellä muuta kuin oma ristinsä, sillä kaikilla on taakkansa kannettavanaan, ja sinä itse luot vaikeillekin asioille merkityksen, kuinka annat niiden sinuun vaikuttaa.

Ja sekin on vallan mielenkiintoista, että miksi juuri me täällä keskustelemme sielunsopimuksista, kun on niin paljon ihmisiä, jotka sanoisivat huihait koko ajatukselle... Ehkä se kuuluukin sopimukseen että uskomme siihen..?       

[taiska]

Risti runo oli kyllä tosi ihana ja pakko sanoa, että omia vanhempiani en vaihtaisi  . Suruja on ollut , mutta sain heiltä kaikki ne asiat joita elämässä arvosta   

[Irish]

Melkein kaikki meistä tässä tietämättömässä ihmisyydessään, erillisyydessään, tuntee ajoittain tuskaa siitä että "miksi juuri MINÄ, minkä takia MINUN asiani menevät näin", näkemättä metsää puilta... Loppujen lopuksi haasteemme ja elämämme ovat aivan yhtä helppoja/vaikeita mitättömiä/arvokkaita...

Haluan pyytää anteeksi, jos jokus ja aika useinkin kuulostan siltä, että kuvittelen koko maailman pyörivän MINUN ympärilläni.. Mutta sehän on.. Minun näkökulmani.. ja minä ymmärrän että teillä kaikilla on myös se teidän oma näkökulmanne! te kaikki koette oman elämän aivan yhtä suurena, tärkeänä, haasteellisena, epävarmana, hienona asiana kuin MINÄ koen OMAN elämäni! 

Vaikka me kaikki olemme vain osasia samasta suuresta kaikkeus-sielusta, voimme nähdä ja kokea kaiken miljoonista eri näkökulmista..

ja sitten kun nämä miljoona eri näkökulmaa kohtaavat toisensa, muodostuu ääretön kaiken sisältävä yhtenäinen IKUINEN ITSE!

[Chandra]

Tuli illan tv-anti katsotuksi.Harvemmin telkkua enää tuijotan,mutta esim.tuo Ilman johtolankaa on ollut kiinnostava sarja.Loppui onneksi sekin riippuvuus tänään.

Mutta aiheeseen.13-vuotias on käsittääkseni jo liian vanha muistamaan ja tosiaan herkässä iässä muutenkin,mikäli ei itse ole henkisyyttään tiedostanut.

Mutta tuo 4v on melkoisen avoimesti puhunut näkemistään silloin.jos ymmärtää kuunnella ja seurata häntä.Valitettavasti hän nykyisin yhä vähemmän enää infoaa mammaansa,eikä sieltä utelemalla mitään saa ulos.

Vanhemmalla tyttärelläni on paljonkin henkisiä kokemuksia jo ennen omieni alkua.Silloin jopa usein mietin,että kokeeko hän tosiaan noin paljon?
Hänellä ei liiemmin ole vielä halua syvällisemmin henkisiin juttuihin,mutta kuuntelee myös mielellään tytön puheita.

Tyttö puhuu usein ihmisten siivistä ja kertoilee minkä värisiä ne ovat.En tiedä näkeekö hän auroja vai mitä,mutta hetken katsoo ja toteaa sen yhtä arkisesti kuin pyytäisi katsomaan uutta puseroa.
Eräänä iltana,muistaakseni muutama viikko sitten istuivat äidin kanssa saunan lauteilla kahden.Äiti alkoi vaivihkaa kyselemään,että oletko nähnyt vähään aikaan enkeleitä?
Tyttö vastasi,ettei ollut.Etkö enää yhtään,kysyy äiti.
Sitten tämä 4v havahtui,että juu,on hän siellä toisessa maailmassa nähnyt.Äiti oli jotain siitä maailmasta kysellyt ja tyttö kuvaillut.
Sitten oli yllättäen sanonut,että näin minä sinutkin siellä.
Äiti kovasti ihmettelemään asiaa,jolloin pikkuinen lisäsi,että tiesi jo silloin,että sinusta tulee minun äitini.
Ja kun toinen kysyi,mistä tiesit,oli vastaus:KOSKA MINÄ VALITSIN SINUT!

Eikä taatusti olla keskusteltu hänen kanssaan moisista.Oli ensimmäinen kerta,kun erotti tämän ja tuon "toisen maailman".
Nyt en epäile sitä enää lainkaan.

[Irish]

Chandra, voi miten ihanaa. 

Tulevaisuuteni äitiydessäni (sitten joskus) odotan innolla juuri sitä, mitä lapset kertovat minulle tuosta "toisesta maailmasta"... Siis en nyt tarkoita että jotenkin aikoisin heitä hyväksikäyttää ja nyhtää tietoa, vaan olla korva tarkkana..

Minä olen pienenä sanonut äidille, että minä olen itse kertonut äidille ja isälle nimeni, että he ovat minun puolestani sen minulle antaneet.. ja hyvin pienenä sanoin myös, että "menen neekerin kanssa naimisiin".. Eihä sitä ikinä tiedä..

[Chandra]

Niinpä!Lasten suusta tulee totuus!
Ei tuota tyttöä ainakaan voi hyväksi käyttää tietoja urkkimalla!

Jos huomaa sen,niin pieni suu menee kyllä suppuun ja aiheesta ei keskustella.
Hän on aina itse päättänyt milloin haluaa puhua asioista.
Nykyisin onneksi vanhemmat,tai ainakin jompi kumpi  ymmärtää olla vaientamatta lasta.Ei ole pitkää aikaa,kun lasta kiellettiin moisia suustaan päästämästä.Ja siihen kai tyrehtyi lapsen luonnollinen suhtauminen asioihin.

Näyttäisi kuitenkin siltä,että tuo maailma alkaa jollain lailla jäädä häneltä jo vähemmälle huomiolle.Ja kai onkin aika leikkiä toisten lasten kanssa ja viettää lapsuutta,eikä informoida uteliasta mammaa,,