"Jos vaa lähtis menee... mutta ku kaipaa"
Painitaan kysymyksen kanssa; kykenenkö enää rakastamaan? Olenko liian vaurioitunut?
Onko olemassa ketään todellisen rakkauden arvoista? Vai menikö se jo?
Kysehän ei toki ole oikeasti siitä, etteikö kykene, vaan siitä, että
ei halua kyetä, pelkää aivan liikaa, ei voi luottaa eikä usko.
On paljon helpompi jättää väliin.
Toisaalta voimme miettiä, tarvitseekokaan rakastaa? Ei, mutta mitä ideaa sitten on olla toisen kanssa, jos ei halua tuntea mitään?
En tiedä ja ongelmana on, että en voi antaa sitä mitä saan, mutta en voi myöskään murtaa toista kääntämällä häntä luotani pois.
