seuraava »

[Illusiana]

Joo, eli. Olen löytänyt mielestäni hyvinkin likimain "Sen Oikean". Leijona miehen. Meillä on jotain kemiaa välillämme, välillä se on laimeaa ja likimain olematonta, välillä se roihuaa niin pahasti ettei ole tosikaan. Nyt kuitenkin, koska molemmat osapuolet ovat suhteellisen ujoja eivätkä osaa puhua tuntemuksistaan, Leijona mies käyttäytyy lähestulkoon lapsellisesti kiukutellen, eikä hänen ajatuksistaan ota mitään selkoa.

Olen ymmärtänyt, ettei Leijona ja Kaksonen ole mitenkään erityisen toimiva pari, mutta miehestä luopuminen ottaisi aika koville. Mitä mieltä olette muut?

[Irish]

Jaa-a... Minä olen kaksonen, jolla on paljon leijonia YSTÄVINÄ..

Hyvinhän me toimeen tullaan. Minä rakastan leijonissa sitä roihua ja glamouria, jota minussa itsessäni ei ole... Olen enemmänkin tällainen sekava vipeltäjä..

Suurin kompastuskivi ystävyydessämme (puhun nyt siis siitä minun ja läheisimmän jellonan väleistä) on se, että en siedä hänen tarvettaan voittaa joka asiaa. Jos on kyse jostakin älypelistä, niin totta kai minä sen nokkelampana voitan... Jos väittelemme jostakin, niin se päätyy usein siihen, että suurin piirtein soitetaan alan eksperstille, jotta saadaan oikea vastaus. 

Jos hän on oikeassa, hän nauraa pa*kaisesti ja hehkuttaa tietämystään monta päivää. Jos minä taas olen oikeassa, hän vetää herneen nenään.. Hän on siis erittäin lapsellinen, mitä tulee voittamiseen ja häviämiseen... En ole ikinä ymmärtänyt, miten hänen ylpeytensä ottaa niin suuren tilan koko elämästä.. Minulla taas ei ole kyse voittamisesta vaan siitä, että jos todella tiedän, miten joku asia on niin en minä voi luovuttaa ja sanoa, ihan sama... Ja yleensä minä sitten olenkin oikeassa, koska en ala vänkäämään asioista joista en ole varma...

Jos leijona on pahalla päällä, yritän piristää häntä pienellä kiusoittelulla, josta hän hyvin äkkiä kuohahtaa ja huutaa minulle "yritätkö sä haastaa riitaa, häh?!"... Yleensä siinä vaiheessa minua alkaa vaan naurattaa ja lopulta saan kaikki hänen aggressioryöppynsä niskaani...

Ystävyytemme pelaa ehkä juuri siksi, että olen yksi niitä harvoja, ketkä osaa suhtautua tuon naisen tempperamenttiin "hällä väliä"... Sanonkin usein hänelle päin naamaa että sä oot ihan kauhee ihminen, mut ei se mitään.. Hän kuitenkin välittää musta tosi paljon ja sanoo mulle kauniita asioita, tunteilee, vaikka mä harvemmin niihin mitään osaan vastata, kun en ole mikään lässyttäjäluonne... En silti ehkä pärjäisi tässä kylmässä maailmassa ilman tuon leijonan lämpöä.. Hän on sitäpaitsi kätevä kaveri niissä tilanteissa, kun joudun pulaan innostuttuani vähän puhumaan liikaa niin että joku loukkaantuu ja alkaa haukkumaan minua.. Minä kun en osaa haukkua takasin. Sitten tulee jellonaystävä ja jyrää vastustajan maahan..

Anteeksi, tuli kauhea romaani.. Mutta tällä tavalla nämä jellona ja kaksonen toimivat yhteen.. Riitoja on paljon mutta niin on hauskaakin. 

[Illusiana]

Kiitos kaunis, kyllä vastauksesi avarsi aika paljonkin ja tunnen että selviämme tästäkin jotenkuten. Jos ei paremmin niin ainakin ystävinä 

[remppa11]

heip! Musta leijona ja kasonen ovat hyvinkin samaa kaliperia.Olen se kasonen ja olen muutaman jellona miehen oppinut tuntemaan.Meillä pelaa huumnori ja juttuja riittää vaikka ja kuin.Tosin mun oma luonne on riehakas mutta en ole kukasta kukkaan liihottava ja sanon suoraan asiat,enkä osaa olla sen kissan korokkeelle nostaja jota nää jellot halusivat.Mutta ystävinä kamuina olemme todella hyvät tiimit.Rakkaus se tuntui liian vaikeelta tän luonteelle jellon kanssa,Mutta uskon että kasosissa persoonia jotka pysyy ja jaksaa kissan vauhdissa ja hänen kuninkaalliista olemusta kannustaa ja kehua.mahtavia kissoja kuiteskin.