|
solnesko
Vieras
|
 |
« Vastaus #15 : 16.11.2005 21:24:25 » |
|
Vanhan Testamentin teot kertoivatkin sen KOLLEKTIOMME luomisesta..... Luepas uudelleen. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Keho
Vieras
|
|
« Vastaus #16 : 16.11.2005 22:06:07 » |
|
Sen tähdenhän tämän tiedänkin, kun OLEN sen lukenut tietoisuuteni teoilla enkä vain egoni, joten nyt näen ja ymmärrän sen sanoman aivan uudella tavalla, kuten tänä päivänä on mahdollista jokaiselle uuden Ajan ihmiselle, jos vain haluaa.  Joten muistutanko vain siitä alusta sen verran, että Henki käveli jo vetten päällä ennen kuin edes polariteettia vielä luotiin eli sehän oli vasta alku sille Luojamme ensimmäiselle jakautumalle, kun sanottiin, että tulkoon Valkeus. Sillä tietoisuuteni tuoman kokemuksen tähden tiedän, että kaikkeutta edustavassa Ykseyden teoissamme on värinä - ei mitään. Eli silloin se kollektiokin luotiin, jonka ensimmäiset teot olivat sen uuden liiton tuoma "taivaan vahvuus", jolla meidät erotettiin Luojamme teoista sen kokeemme tähden ja saimme sen yksilöllisen tietoisuuden. Eli elämä egojemme ohjauksessa alkoi. Joten sen kun tajuaa, miten se tapahtui, voikaan ymmärtää koko Raamatun sanomaa ja sen, miten se puretaan tälläkin teoillamme.    |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
solnesko
Vieras
|
|
« Vastaus #17 : 16.11.2005 23:10:41 » |
|
Sen tähdenhän tämän tiedänkin, kun OLEN sen lukenut tietoisuuteni teoilla enkä vain egoni, joten nyt näen ja ymmärrän sen sanoman aivan uudella tavalla... Minä sanoin "luepas", enkä "lässytäpäs". OK. Selkokielistetään: Lähestulkoon koko siteerattu teksti puhui Uudesta Testamentista ja suuttumuksen eli vihastumisen erilaista muodosita eli käsitteistä, jotka muodostuvat sanoista, kun sinä taas aloita jauhaa Vanhan Testamentin sodista...  [/size] |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Keho
Vieras
|
|
« Vastaus #18 : 16.11.2005 23:20:21 » |
|
Sen verran vain, että Jumalan suuttumisesta eli vihastumisesta (siis ei kuitenkaan vihaa) mainitaan vanhassa testamentissa kymmeniä, jos ei peräti satoja kertoja.
Vanhasta testamentista löytyi mielenkiintoinen kohta: "Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi" (3 Moos 19:17). Uusi käännös sanoo saman: "Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti, muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään".
Sodat ovat IHAN eri asia kuin kollektiivisen mielemme teot! Joten et tainnut ymmärtää sanaakaan mistä kerroin.  Ei se mitään, sillä pääasiahan se olikin, etteivät mielemme teot ole enää entiset vaan uudet tuulet puhaltavat aina silloin, kun vanhoille on ensin tehty teot.  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
solnesko
Vieras
|
|
« Vastaus #19 : 17.11.2005 00:14:46 » |
|
Sodat ovat IHAN eri asia kuin kollektiivisen mielemme teot! Joten et tainnut ymmärtää sanaakaan mistä kerroin. Juu, niin ovat. Sotia on olemassa, mutta "kollektiivisen mielemme tekoja" ei - paitsi Hebessä. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Pia
Satunnainen astroilija
Viestejä: 32
|
|
« Vastaus #20 : 17.11.2005 09:15:35 » |
|
Hassuksi toikin keskustelu meni... egot taistelee, kumpi on oikeassa, hih, hih... ei tule loppua Mutta aiheeseen, josta vähän juttu karkasi... Anteeksiantoa ei tarvitta, sen tarkoitus on vain antaa rauha ihmiselle, että hän päästää irti. Koska kaiken takana on vain rakkaus, ei ole muuta, mutta se ei ole sellaista rakkautta, se on suurempaa kuin mielihyvän tunnetta, kuin me ihmiset sen ymmärrämme. Koska minä olen myös sinä, miksi siis löisin omaa kättäni... Valoa teillekin... taistelupari.. Ariel |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
sini48
Vieras
|
|
« Vastaus #21 : 17.11.2005 09:49:45 » |
|
Hej Solnesko, Viha ei ole Rakkauden vastapuoli - vaan VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS...  Anteeksi voi antaa, vaikka tekoa ei voisikaan unohtaa.... |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Mirjam
Vieras
|
|
« Vastaus #22 : 17.11.2005 10:29:02 » |
|
Minusta vähän näyttää siltä, kun tätä viestiketjua lueskelin, että tässä törmää käsitteet toisiinsa.
Oman kokemukseni mukaan on tärkeää tietää ihan psykologisesti tunteiden dynamiikasta tai ainakin osata niitä käyttää, tunnistaa ja kokea itsessään rehellisesti.
Yksinkertaisesti sanottuna, niin kauan kun on itsessä 'emotionaalista vanhaa käsittelemätöntä moskaa', ei voi hypätä suoraan mihinkään 'sfääreihin'.
Ennemminkin se tapahtuu alue alueelta. Kun kohtaa tietyn tunnealueen omassa itsessään, käsittelee sen, voi sitä kautta saavuttaa sillä tunnealueella tuon 'täydellisen läsnäolon' kokemisen (tai puhtaan rakkauden ja valon, miten sitä haluammekaan nimittää).
Anteeksiannossakin, on käytävä tietty tuskainen vaihe läpi, ennenkuin voi jäädä 'lillumaan' kaikenkattavaan anteeksiannon tilaan.
Muuten tapahtuu helposti ne ns'farisealaiset'... 
Ja toisaalta, anteeksiantoa ei tarvita. Kun katsoo asiaa toiselta suunnalta.
Koska tosiaan, ei ole mitään anteeksi annettavaa.
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 17.11.2005 10:47:06 kirjoittanut Mirjam »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
solnesko
Vieras
|
|
« Vastaus #23 : 17.11.2005 10:35:08 » |
|
Hej Solnesko, Viha ei ole Rakkauden vastapuoli - vaan VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS... Anteeksi voi antaa, vaikka tekoa ei voisikaan unohtaa.... Öh..? Miksi kohdistit viestisi minulle, kun en tässä ketjussa ole puhunut vihasta mitään?  Vihasta / välinpitämättömyydestä / kyynisyydestä on muuten käyty keskustelua aiemmin "Vihan Purkaminen" -ketjussa: http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=359.msg4017#msg4017[/size] |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Pia
Satunnainen astroilija
Viestejä: 32
|
|
« Vastaus #24 : 17.11.2005 10:52:38 » |
|
Mielestäni juuri hän, joka ei ole käynyt läpi tätä "prosessia", todellista anteeksiantoa, ei todellakaan tiedä mitä se on... siis se vie kaikilta muilta käsityksiltä pohjan pois, joten myös näkee, että ne niin sanotut positiivisetkin tunteet ovat myöskin egon juttuja. Rakkaus, valo ja ilo, ovat vain puhdasta olotilaa, ei vain mielyttävä tunne, jota me ihmiset tunnistamme rakkaudeksi. Vasta ,kun on kokenut sen todellisen anteeksiannon, tietää, että sitä ei tarvita, koska se suuri rakkaus on siellä ja se on kaikki. Ei ole muuta, se on täydellinen läsnäolo, ja me kaikki olemme silloin yhtä. Ei tarvita muuta. Ariel |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Keho
Vieras
|
|
« Vastaus #25 : 17.11.2005 11:12:18 » |
|
Hassuksi toikin keskustelu meni... egot taistelee, kumpi on oikeassa, hih, hih... ei tule loppua Mutta aiheeseen, josta vähän juttu karkasi... Anteeksiantoa ei tarvitta, sen tarkoitus on vain antaa rauha ihmiselle, että hän päästää irti. Koska kaiken takana on vain rakkaus, ei ole muuta, mutta se ei ole sellaista rakkautta, se on suurempaa kuin mielihyvän tunnetta, kuin me ihmiset sen ymmärrämme. Koska minä olen myös sinä, miksi siis löisin omaa kättäni... Valoa teillekin... taistelupari.. Ariel Voinko kertoa vähän tarkemmin miten sen teimme teoiksi teillekin, tämän uuden Ajan eli vain tekemällä yhteistyössä sen anteeksiannonkin sanoman eli siten, että lyötyä ei enää lyötäisi kuin kerran ja sen jälkeen sen annetaan olla vain Rauhalle ja Rakkaudelle kuuluen energioissa, kuten tässäkin nyt kävi! Sillä olemmeko vain sen Luojamme ohjauksessa jokainen vain olleetkin, jokaisen hetkemme verran.  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Mirjam
Vieras
|
|
« Vastaus #26 : 17.11.2005 11:12:44 » |
|
Kokemukseni mukaan, niinkauan kuin näkee ympärillään ihmisiä, 'jotka eivät ole tätä käynyt läpi', ei ole itsekään käynyt kokonaisuudessaan. 
Ja tosiaan tämä jokaisen oma sisäinen 'prosessi paljastaa' kyllä paljon itselle, mutta se ei ole mikään 'päätepysäkki', johon voi jäädä 'lillumaan' ja katselemaan ikäänkuin vierestä maailmanmenoa.
Tunteet ja kokemukset eivät poistu ja tilalle tule pysyvä 'autuas' olotila.
Ehkä sellaisen käsityksen saa, kun lukee ja kuulee mielensä kautta tarinoita ja toisten kokemuksia ns.'valaistumisesta' tai täydellisestä läsnäolosta tässä hetkessä.
Vaikka on olemassa emootioita ja ajatuksia, jotka syntyy ns.egon kokemuksen kautta, (niin ns.positiivisia kuin ns.negatiivisiakin) ja jos kykenee niistä puhdistautumaan, on olemassa muitakin 'syvyysasteita' kokemisessa, joihin sisältyy myös tunteet ja ajattelu.
Tunteminen ja ajattelu eivät ole jotain mikä jää taakse, kun ensimmäisen tai vaikka viidennen kerran kohtaa itsessään läsnäolon tässä hetkessä.
Ne eivät ole vain 'egon' välineitä. Ne on osa ihmisen rakennetta ja inhimillisyyttä.
Läsnäolossa tunteminen ja ajattelu on puhdasta ja rehellistä, ei mitään mielen luomaa kuvaa, jostain 'autuaasta olotilasta', missä ei mikään tunnu missään ja tunnu miltään. Kaikki on tehty jne.
Läsnäoleminen on elämistä tässä hetkessä, juuri sellaisena mitä on. Ilman mielen luomia menneisyyden taakkoja ja tulevaisuuden kuvia.
Ja sitä kautta, siitä käsin, voi kokea tätä kaikkea, mikä on. Todellisuutta.
Kaipa tämä nyt tuohon anteeksiantoon liittyi...
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
solnesko
Vieras
|
|
« Vastaus #27 : 17.11.2005 11:15:11 » |
|
Rakkaus, valo ja ilo, ovat vain puhdasta olotilaa, ei vain mielyttävä tunne, jota me ihmiset tunnistamme rakkaudeksi. Öh... Olen ihminen, minä, en me, mutta en silti tunnista rakkautta tunteeksi... Rakkaus vain ON. Ihan sama, mitä pohjola-runoja siitä lausutaan tai miten sitä kuvaillaan, ei se siitä sen kummemmaksi muutu... Jos ja kun kontaktissa siihen voi kokea erilaisia tunnetiloja, niin ne kyllä ovat paljon puhutun egon fiiliksiä. Valo taas on vain yksi tunnetuista ja hyötykäyttöön valjastetuista energiamuodoista. Ilo on ulkoisten tai sisäisten ärsykkeiden aikaansaama endorfiinituotannon lisäys eli fyysinen tunnetila... vrt. kontakti rakkauteen.[/size] |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
sini48
Vieras
|
|
« Vastaus #28 : 18.11.2005 11:48:15 » |
|
Okej solnesko.... luin sivulta 1. vastauksesi nr.13. ja sieltä jäi mieleeni tuo lause rakkauden vastakohdasta.... sorry, ei ole tarkoitus provosoida... with love and light, rebecca       |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #29 : 18.11.2005 12:09:47 » |
|
Rakkauden vastakohta on pelko. Pelosta sitten kumpuaa paljon näitä muitakin vähemmän toivottuja tunteita...
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
