KS, niin minäkin ensin lähdin; "mitään en mukaani ota" ajatuksella, mutta sitten vain tajusin, että osaltaan se oli jotain sellaista tuskan ilmaisua tietyllä tapaa ja omalla kohdallani jopa epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteiden ilmaisua.
Ja tosiaan, kun seuraava'emäntä' pukkasi tilalle, laittoi se vähän 'järkeä' ajatuksiin... sain siitä ehkä voimaakin ajatella, että olen omani 'ansainnut' ja kukaan ei kruunua päähäni laita, vaikka tyhjin käsin lähtisin...
Itse kun seurasin välillä 'tekojani ja sanojani' siinä tuskan ja repimisen eron ja luopumisen mylläkässä, sillä tapaa hiukan 'etäämmältä' itsestäni, ymmärsin, että moni teko ja sana, oli tunteen ilmaisua... ne ei olleet 'järkeviä tai johdonmukaisia' valintoja ja tekoja. Halusin ilmaista tunteitani niillä...
Uskon, että auttaa, jos niitä itsensä kanssa tarkastelee, pääsee paljon helpommalla, ehkä... mutta tosiaan, kun on 'tilanne päällä', se on paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Ja pääasia että TUNTEE ja tekee, vaikka ei niin kovin 'rakentavaa' olisikaan... tekemättä jättäminen voi joskus jäädä enemmän harmittamaan, kuin että tulipas taas tehdyksi...