Kiitos kun jaoit.
Olen itsekin saanut pakkomielteitä ja ollut niiden kohteina...ainakin
...varmaan tuo sun
vielä vahvistaa asiaa...muuten, siis ne taitaa sulla muodostaa jonkinlaisen "mahdollisuuksien kolmion"...vai mikäs kolmiotyyppi se oli, missä on yksi oppositio ja yksi sekstiili/kolmio...hmmm...en muista.
Halusin että hän kiinnostuisi minusta ja minä keskitin kaikki ajatusenergiani siihen että hän kiinnostuisi. Se oli minulle pakkomielle ja näin jälkeenpäin ajateltuna, en voi ymmärtää itseäni kun nyt näen miten sairasta koko touhu oli.
Hän soitti välittömästi minulle, kun ajattelin "soita minulle, soita, soita, soita...".
mielenkiintoista...joillain ihmisillä on mahdollisuus tälläiseen tai jollain on kyky tälläiseen, kuten sulla. Olen kokenut jossain tiiviissä ystävyyssuhteessa jotain vastaavaa, ja olen siitä varma että oma äitini osaa tuon...hän aikaisemmin "hallitsi" minua telepaattisesti...ei puhunut paljon mutta siirsi ajatuksia. :
Minä sanoin sitten ne asiat ääneen...mutta ne olivatkin alunperin häneltä peräisin...mulla onkin niin isosti aspektoitunut kuu, että sen huomaa kartaltakin.
Mutta tuosta rakkaudesta...siis olen kokeillut kaikkea mahdollista...en tosin tuollaista mitä sinä kerroit, ehkä jotenkin tiedostamattomammin vaan saanut pakkomielteen jostakin, ja se on ottanut valtaansa.
Lopetin kaukoreikin ja muunkin harrastamisen, kun huomasin jotenkin lipsuvani siihen, että lähetän liian henkilökohtaisella tavalla energiaa, enkä usko että se on oikein. Itsekkäin tarpein pyrkii kosketuksiin jonkun kanssa, hmm...ei hyvä. :
Huomasin että motiivini sen asian kanssa lipsuivat omien henkilökohtaisten pyyteiden läpisaattamiseen...joo, ja toki kohteenakin olen ollut vastavalle.
mutta alkuperäiseen ajatukseen: tosiaan kaikki nää pakkomielteet ja yritykset rakastaa tai tulla rakastetuksi ei kuitenkaan näytä toimivan lopulta...
tuntuu että jotenkin sille rakkaudelle on itse aina "nöyrä alamainen"...eli se on joku voima joka on vahvempi kuin oma mieli ja tahdonvoima...näin ainakin minulla. Sen takia en voi muuta kuin kumartaa sen edessä ja ihan kilttinä tyttönä vaan seurata.
Joo, humoristisesti ilmaistuna...mutta myönnän pienuuteni ja avuttomuuteni oman sydämenikin edessä. :
ihminen voi olla ristiriitainen...
mutta mitäs pienistä, kun ei nekään mitään meistä...