seuraava »

[astraali]

Olen tässä nyt pohtinut sellaista asiaa kuin turhautuminen... Olen jo vähän aikaa kokenut suurta turhautumista kaikkeen tähän henkiseen. Kun haluaa elää kaikkien oppien mukaisesti "hyvin" (Ja tiedän, että täytyy olla oma itsensä jne), syödä terveellisesti, elää muutenkin hyveellistä elämää jne.
Yrittää ottaa muita huomioon, uskoa ja luottaa jne. Kaikkea tätä.

Rukoilla ja uskoa, että kaikki menee hyvin -juuri niinkuin on tarkoitettu. Usko on vahva.

Mutta, mitä enemmän tietää sen paremmin ymmärtää, että mikään ei ole varmaa ja alkaa tiedostaa sen, miten vähän todellisuudessa tietää.

Mistä kukaan voi olla varma siitä, että asiat ovat niinkuin meidän on annettu ymmärtää? Mistä kukaan voi olla varma, että asiat ovat niin kuin me ne tunnemme ja koemme?

Minä ihmettelen tätä loputonta kosmista yksinäisyyttä... Miten paljon meiltä vaaditaan, jotta me voisimme kokea olevamme yhtä?

Minä tiedän sen kaiken, koen ja tunnen mutta miksi koko ajan kaikki tuntuu niin epävarmalle ja yksinäiselle...?
Jos minäkin olen rakastettu, tärkeä niin miksi, miksi tämä yksinäisyys seuraa minua koko ajan? Ulkopuolisuus kaikesta; niin maallisissa asioissa kuin henkisissäkin asioissa...?
Täysi irrallisuus kaikesta.
en ymmärrä.

[Ippuska]

Kuule, et ole yksin tuossakaan tunteessasi, allekirjoitan tuon kaiken.
Onko ehkä niin, että ennen kirkkautta on pimeyskin pimeintä 
Rakkautta ja voimahali sulle ja (itselle  )

[Rauhan enkeli]

Henkisellä tiellä ilmenee myös suorittamista
- sen toimittamista, minkä muut sanovat olevan tärkeää ja tarpeellista, jopa välttämätöntä.

Avain oravanpyörästä vapautumiseen on se tuttu juttu: irrottautuminen.

Ihminen saattaa uskoa, että "kaikki menee niin kuin on tarkoitettu",
mutta valveutuneisuudessaankin hän vinksahtaa siinä kohdin,
missä kuvittelee tarkoituksia itselleen ja elämälleen.

Vähän tietäminen todellisuudesta on matkantekoa todelliseen,
joka ei muodostu vaan jää jäljelle.

Asiat eivät olekaan juuri niin kuin toinen toisillemme olemme antaneet ymmärtää
vaan niin kuin elämä valitsee seuraavaksi ottavansa tilaa kulkusuunnakseen.

Varmuus ei olekaan enemmän kuin omat havainnot, uskominen ja toteaminen.
Varmuus on oletusten ja epäilysten vuoropuhelua eteenpäin.

Elämä tapahtuu sikäli heikoilla jäillä,
että siihen ei voi täysin tukeutua koko painollaan.
Painontunne jo sinällään vetää harhan ikeeseen.

Siivet ovat ratkaisu; ilmalaiva kulkuneuvomme: aurinko kotimme.

Emme voi kokea olevamme yhtä niin kauan kuin on toisaalla olemista.

Puuttuva tekijä ykseydenkokemukselle on tajunnallinen.
Emmehän muista aina olleemme olemassa; mitä on ikuisuus.
Silti voimme tiedostaa kyseisen räjähtävän tosiasian puuttumisen.

Epävarmuus on hukkumuksen olotilansa tiedostamisesta johtuvaa vapaudenkaipuuta riippumattomaan olentaansa.

Mysteeriö avautuu sen havaitsemiseen,
ettei ketään toista saati mitään muuta tarvitsekaan enää olla erillisenä ympärillään,
jotta yksi yhden jälkeen voi havaita olevansa tämä erillisyys
ja se kaikki kaikessa.

Yksi on antautunut olemaan moniaita osakokijoita itselleen.
Silti käsitys tästä yhdestä sulautuu tietoisuudeksi yhden kuulumisesta ei-yhteen.

Nollatoleranssiksi erillisyyden suhteen.

Suhde on se viimeinen kuten se oli ja on se ensimmäinen:
irrallisuuteen ajava tekijyys.

[Lari]

Varsinaiseti turhautunut en ole, mutta suurempaa päivitystä olen tekemässä. Hitusen ärsyttävää kun joutuu tyhjentämään kovalevyn ja lataamaan kaikki uudestaan. Kaikkia ei edes ladata ja osaan tehdään käänteispäivitys.

Energian muunto. Mikä on oikeata energian muuntoa ja mikä on tärkeää.

Tasausvaihe saa nyt mennä omalla painollaan 

[astraali]

En tiedä, mitä tämä itselläni nyt on... Sellaista kokonaisvaltaista elämän analysointia ja arvioimista.
Tuntuu, että laput ovat pudonneet silmiltä, eikä kaikki niin kauniiksi laitettu enää näytäkään enää niin kauniille.

Ihmisten motiiveiden uudelleen arvioimista, oman itsensä arviointikyvyn punnitsemista jne.

Todellisuuteen laskeutuminen ja sen kokonaisvaltainen kohtaaminen. Oman pienuuden huomaaminen ja sen hyväksyminen.
Nöyrtyminen sen todellisuuden edessä, että näin se asiat vaan ovat. Tässä elämässä en tämän lähemmäksi totuutta pääse, koska olen tänään ihminen, rajallinen yksilö.

Vähän samanlainen olo kuin Ulla Taalasmaalla pyörätuolissaan; tietää että osaa mutta taidot eivät vaan nyt riitä. On vain hyväksyttävä tämä hidas eteneminen ja ymmärrettävä, että niin se vaan on.

[Ippuska]

Niinhän se on, Ymmärtää ja Hyväksyä.
Kiitos Astraali, kun toit tämän esille. Nyt ei minullakaan ole enää NIIIIIIN yksinäinen olo 
 

[astraali]

Niinhän se on, Ymmärtää ja Hyväksyä.
Kiitos Astraali, kun toit tämän esille. Nyt ei minullakaan ole enää NIIIIIIN yksinäinen olo 
 

Kiitos itsellesi, Ippuska!
Hyvä tietää, ettei tällaistenkaan ajatusten kanssa ole yksin... Joku sentään väreilee samalla kosmisenyksinäisyyden taajuudella... Ehkäpä törmäämme sillä linnunradalla ja huomaamme, että meitä onkin enemmän! 

[Ippuska]

Ehkäpä. Jaksetaan vaan uskoa ja toivoa ja rakastaa 
Henkinen suorittaminen vähemmälle ja Tasausvaihe/-vaihde päälle 

[Lari]

Tuntuu, että laput ovat pudonneet silmiltä, eikä kaikki niin kauniiksi laitettu enää näytäkään enää niin kauniille.

Sama vika täällä 

Todellisuudessa se on paljon kauniinpi, erilaista. Se ei ollutkaan sitä mitä luuli ja sekös hämmennyksen aiheuttaa. Ajan kanssa tämä ratkeaa, kauniiksi, hyväksyttäväksi, upeaksi todellisuudeksi.

[astraali]

Ehkäpä. Jaksetaan vaan uskoa ja toivoa ja rakastaa 
Henkinen suorittaminen vähemmälle ja Tasausvaihe/-vaihde päälle 

Tuntuu, että laput ovat pudonneet silmiltä, eikä kaikki niin kauniiksi laitettu enää näytäkään enää niin kauniille.

Sama vika täällä 

Todellisuudessa se on paljon kauniinpi, erilaista. Se ei ollutkaan sitä mitä luuli ja sekös hämmennyksen aiheuttaa. Ajan kanssa tämä ratkeaa, kauniiksi, hyväksyttäväksi, upeaksi todellisuudeksi.

Täytyy odottaa ja katsella... Toivoa... että tämä tästä kirkastuisi taas...
Olen ollut tosi skeptinen viime aikoina vaikka normaalisti annan vaan mennä...  En osannut tätä odottaa lainkaan...
Suuret halaukset kanssakulkijoille!

[valoveli]

Heippa Astraali

Monet ovat varmaan nyt sellaisessa tilanteessa, myös minä,
kuin odottaisi liikennevaloissa, mutta ei tunnu valot vaihtuvan.
Olotila kyllä vaihtelee laidasta laitaan. Uskon ja toivon että tilanne korjaantuu "hiljaiselon" jälkeen.
Ihan kuin tunnelin päässä jo valo vähän kajastaisi.

Tsemppiä teille kuin myös meille.      

[härkä-69]

Tässä ajassa on herkän ihmisen parempi keskittyä vain olemiseen, luonnon kauneudesta nauttimiseen ja yksinkertaisuuteen kaikessa.

Suosittelen käymään vaikka kirkkokonsertissa, tähän aikaanhan alkaa jo olla kaikenlaisia joulukonserttejakin. Siellä löytää rauhan ja selkeyden sieluunsa ja voi todella hiljentyä tästä kaikesta kaaoksesta ja hyörinästä, joka täällä vallitsee.  

[ge]

olipa monella muullakin samanlaista kuin minullakin kaikkea tässä miettii ja analysoi..ja tulevaa nurkantakaalta odottaa.kaamos tämä pimeys alkaa tehdä tehtäväänsä,vaik sitä ei aina muistakkaa.tsempailen eteenpäin ja työnnän sen yksinäisyyden ajatuksen pois.,enkä suuria ratkaisuja tulevassa mieti,tai suunnittele ne ,tuntuvat nyt raskailta,

[Valo]

Ympäri palapeliä tapahtuu yhteenkuroumia, joiden kautta voi vain kuvitella miltä valmis kuva näyttää, mutta se antaa sen tarvittavan uskon ja luottamuksen jatkaa palojen etsimistä. Se on alkanut jo, ja jokainen päivä tuomme jo ajatuksin ja sanoin kanssaihmisille valoa, näiden kokemusten auttamina, olimmepa rakkaudellisia tai täysin kypsyneitä. Tsekataan ympärillemme kun oikein turhauttaa. 

[Keiju71]

Näyttää meitä olevan useampiakin, tavallaan onneksi... 

Mulla on opeteltavana just nyt muutama asia.

- Tämä ego tuntee hirveää yksinäisyyttä ja läheisyyden kaipuuta, mutta oikeasti Minä olen niiiiin paljon enemmän kuin tämä keho. Haluaisin mieluummin elää kuin tätä kehoa ei olisikaan, haluaisin mieluummin elää sitä 'suuruutta'.
Minun pitää oppia 'saamaan sitä läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta' olemaan läsnä tämän kehon ajatuksissa ja tuntemuksissa. Minun pitää oppia elämään tämän kehon kautta täysillä. (Kun pääsen kunnolla sinuiksi tämän kehon ja sen tuntemusten kanssa, pääsen tuosta tupakastakin kokonaan eroon)

- Rakasta jokaista hetkeä. Siis todella tunne rakkautta jokaista elämääsi hetkeä kohtaan. Jouduin halaukseen ihmisen kanssa, josta on tullut energiaimuri, hänen läheisyydessään tuntuu, että kaikki mun energia häviää. Halauksessa muistin, että rakasta jokaista hetkeä, myös tätä hetkeä, vaikka se tuntuikin hirveän vaikealta. Muistutin pariin otteeseen, että rakasta tätäkin hetkeä. Minähän tunsin siinä hetkeä kohtaan rakkautta ja melkein aloin nauramaan.
Aina kun vain ehdin muistamaan, niin muistutan itseäni, että ihan oikeasti rakasta tätäkin hetkeä elämässäni.

- Olen lukenut pari uusinta kirjaa sarjasta Keskusteluja Jumalan kanssa, Uusi ilmestyskirja sekä Huomisen Jumala. Päällimmäisenä jäi opintomielessä tajuttavaksi, että asioilla on juuri se merkitys minulle, jonka minä niille annan. Jos ajattelen, että tupakoiti tappaa, niin se tappaa, mutta jos ajattelen, että tupakassa on jotain tällä hetkellä minun keholle tarpeellista ja se on nyt minulle hyväksi, niin se on minulle nyt hyväksi eikä se minua tapa.

Kun kerroin energiaimuri-ihmiselle, että minulla on menossa pari juttua elämässä opittavana, mutta että hänelle jos kertoisin, niin menisi yli hilseen. Hän siitä otti jälleen kerran vähän nokkiinsa ja yritti pelotella, että mietihän vähän maallisemmin jos haluat elämääsi jonkun ihmisen, joka voisi minua ymmärtääkin  Mutta mitä minä hänen sanomisistaan välitän, minä tiedän, että kohta elämääni astelee mies, jonka kanssa pystyn kaikki asiat jakamaan ilman hullun leimaa. Mies, jossa on jotain käsittämättömän tuttua, jonka kanssa tulee toimeen kuin vanhat ystävät konsanaan ja tyttärenkin kanssa ovat kuin vanhat tutut. Minä tiedän tämän ja minä uskon siihen, niin sehän kyllä tapahtuu, kun on oikea aika ja hetki.