seuraava »

[Dniwfoffup]

Näin unta että olin kuollut (en vain muista mihin). Leijailin isossa rakennuksessa, jossa oli myös muutama muukin kuollut (olivat joitain opastajiani ilmeisesti). Meillä oli erittäin hauskaa ja hyppisin innoissani rakennuksen parvelta alas ja olin iloinen että en kuolekaan vaikka tipun korkealta pää edellä lattiaan  . Siskoni olivat tässä rakennuksessa myös, mutta hengissä, ja he itkivät poismenoani. Yritin selittää heille, että tämä on tosi kivaa olla kuollut, mutta eivät he kuulleet. Oli aivan mahtava uni, jäi mukava tunne koko päiväksi  .

Kerran minut on myös ammuttu unessa istuessani avoautossa jonkun sinisen ison supermarketin pihalla. Varmaan unessa oli joku 50-luku meneillään, ainakin vaatteista päätellen. Minua siis vaan ammuttiin suoraan mahaan ja that's it. Heräsin siihen.

Täytyypä vielä lisätä tähän että usein en näitä omia kuolema-uniani näe, mutta monet kerrat juttelen unissani kuolleiden kanssa. Heitä on aina iso joukko jossain talossa, missä milloinkin, ja jutellaan ihan turhanpäiväisiä löpinöitä normaaleista asioista. Hassuinta on se, että ne yleensä kertovat unessani että "me ollaan sitten muuten kuolleita" -tyyliin  .

[Olivia X]

Hmm, tuli tässä mieleen sekin, että en ole koskaa never ikinä, kyseenalaistanut uudelleensyntymistä, vaikka kirkko ei oppia tunnustakaan. Nimittäin pelkäsin kakkahousukakarana aivan järjettömästi lentokoneita, ennenkuin olin kuullut halaistua sanaakaan koko sodanajasta! 

Ja usein nousee mieleen näitä sota-asioita vaikka en koko sodan kanssa ole juurikaan ollut tekemisissä. Osa paikoista tuntuu liian tutulta. Tulee kamalia dejavu -hommeleita. 

En minäkään. Ja muistan kun kersoina istuttiin hiekkalaatikolla kaverin kanssa ja leikittiin Keke Rosbergia ja Ari Vatasta  ja kaveri sanoi että "mä muistan kun osasin ajaa autoo sillon kun mä olin vielä iso" ja minä ihmettelin että miten niin olit vielä iso, ja kaveri vaan väitti kiven kovaan ja meinasi jo hermostua että miksi et tajuu! Se ei voinut olla vanhempi kuin kolmevuotias silloin ja minä neljä. Jäi lähtemättömästi mieleen.

[Alzbeta]

Näin aivan järkyttävää unta viime yönä!
Kaikki lähti siitä kun olin jonkinlaisessa kouluympäristössä ja ihastuin yhteen opettajaan ja ilmaisin sen hänelle erittäin selvästi, mutta ei mitään vaikutusta. Myös toinen mies, johon olin ihastunut ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota.

Vanha poikaystäväni kyllä sitten pysäytti minut, otti hellästi vyötäröstä kiinni ja sanoi haluavansa minut takaisin.

Menimme ilmeisesti bussiretkelle koulusta. No yhtäkkiä bussimme oli veden peitossa ja edessä oli ukkosmyrsky. Kaikki oli vain yhtä kaaosta ja sekasortoa. Jossain vaiheessa näköpiirini eteen tuli ikään kuin valkoinen lakana ja jokin ääni selitti minulle, että kuolin neulan pistoon. Ajattelin ompelukoneen neulaa, en tiedä miksi, mutta nyttemmin en menisi vannomaan. Se voi olla mikä neula tahansa...

Koska seuraavaksi olin sitten jonkinlaisessa panttivankitilanteessa kirjastossa tai jossain. Ihmiset huusivat ja kiljuivat aivan hysteerisinä ja koko ajan se jokin kertoja ääni selitti mitä tapahtuu. Juoksin pakoon, ja väärästä ovesta, selitti kertoja... Tämä oli ihan nykyajassa tapahtuvaa.

Jossain vaiheessa olin ikään kuin vierailemassa jossain todella kaukana menneisyydessä kun olin pieni poika, nimeltä Viggo ja puhuin espanjaa.

Koko unen ajan oli sellainen deja vu tunnelma, että olen nähnyt jo tämän kaiken. En tiedä yrittikö tuo uneni kertoa minulle tästä elämäntilanteestani ja vaiheestani vai näyttää miten olen aiemmissa elämissäni kuollut. En tiedä, mutta karmiva uni joka tapauksessa. Onneksi tuollaisia ei näe joka yö. Niin ja onneksi se valkoinen "lakana" tuli jossain vaiheessa silmieni eteen, enkä nähnyt kaikkea.

[Alzbeta]

Hei Asterix!

Minulle tuli tuosta viimeisestä unestasi jotenkin erittäin vahvasti vaikutelma, että liittyisikö siihen sellainen tunne, että koet oikeassa elämässäsi olevasi "näkymätön"? Ihminen, jota kukaan ei ole koskaan arvostanut eikä arvosta? Ainoa toivomasi mukainen reaktio on, kun ihmiset ovat unessasi kauhistuneita huomatessaan sinun vähitellen katoavan? Veikkaan, että tosielämässä ajattelet, että "kukaan ei edes huomaisi, jos yhtäkkiä mystisesti katoaisin", onko näin?

Sinä olet arvokas ja ihana ihminen äläkä missään nimessä anna kenenkään vähätellä itseäsi.
Arvosta myös itse itseäsi.

Toivottavasti olen hakoteillä, eikä sinusta tunnu kuin olisit oikeastikin näkymätön ja yhdentekevä. Tällaisia ajatuksia kuitenkin heräsi unestasi.

Tiedän omasta kokemuksesta, että tuollaiset arvottomuuden tunteet istuvat erittäin syvällä ihmisen mielessä kun ne pienenä on istutettu, mutta tiedän myös, että niitä voi muuttaa. Ehkä hitaanpuoleisesti, mutta varmasti voi ja kannattaa! Parantaa omaa oloa ja elämää huomattavasti!

  Alzbeta

[Stareyes]

Asterix

En tiedä, mitä sanoa, olen hivenen järkyttynyt. Järkyttynyt siitä, että unesi ovat noin selkeitä eneteitä tulevasta . En siksi, että niissä olisi jotain "kamalaa" vaan siksi, että sinun kykyäsi kukaan ei ole ottanut todesta.

Ilmiselvästi unestasi päätellen olet nousemassa jollekin muulle tasolle, jossa esim. minä vielä tarvon....
Toivotan Sinulle onnea ja menestystä elämässäsi ja Korkeimman Minäsi viisasta opastusta.
Rakkaudella
Stareyes

[Julietta]

Kuoltu on moneen kertaan. Yleensä kuoleminen on liittynyt ihmisuhteiden loppumiseen. Kuoltuani olen yleensä herännyt, en jäänyt seuraamaan tilannetta.

Toisaalta unissa olen monia kertoja ollut tilanteissa, joissa fysiikan lakien mukaan kuolisi. Niissä kuitenkin selviän. Usein alan lentämään.

Enneunia ja pari ee-pätkää olen myös nähnyt, mutta niissä on toistaiseksi henki säilynyt.

[sawotar]

Olen muutaman unen nähnyt omasta kuolemasta jotka on aika selkeitä. Minut ammuttiin..ja tiedostin siinä, että olin juutalais mies ja muistan, että ensi laukaus oli rintaan ja kaaduin mahalleni..miehiä oli pitkä rimpsu kummallakin puolella joita teloitettiin ja sitten nämä sotilaat astuivat eteeni ja ampuivat niskalaukauksen varmistaakseen, että kuolin muistan vahvasti ne mustat pitkät nahkasaappaat sotilaiden jalassa itseasiassa mulla tällä hetkellä on oik puolen rintaa mansikkaluomi iso kokoinen se on kuin fritsu ja niska aina kipeenä ja toinen uni on että olen kuollut autokolarissa rinnettä alas pyöritty ja filmi vaan katkesi...niiden unien perusteella kuolema ei tunnu missään eikä mitenkään mutta en kyllä muista sitten mitä rajan toisella puolella on tapahtunut höh

[Marion]

Olen kuollut unessani ensimmäisen kerran ollessani n.11-v. Putosin viidennestä kerroksesta rappu käytävän lattialle. Näin kun kaikki talon asukkaat tulivat katsomaan mistä meteli kuului. Huomasin leijuvani ylös ja näin itseni makaamassa käytävän lattialla ja päästäni tuli verta. Sitten heräsin olin kauhun ja paniikin vallassa.   
Toinen uneni oli kun sain myrkkyruiskeen ja en voinut liikkua sekä hengittää. 
Olen tietysti myös nähnyt miten läheiseni kuolevat, se on kamala tunne unessa. Sitten kun herää, niin huomaa kaiken olevan kunnossa. 

[Khallayne]

Minä yleensä herään juuri, kun tiedän kuolevani. Kerran eräs Lännen villi pisti minua kaulaan, koska olin pakolainen. Heräsin juuri, kun hän oli osunut ja kurkkuuni sattui oikeasti senkin jälkeen kun heräsin. Olin unessa mies, joka oli tappanut sodassa lukuisia ihmisiä ja jouduin maanpakoon. Unessa minulla oli ohjaava mies, joka kertoi minne mennä, enkä tiennyt onko hän paha vai hyvä.

Toisessa meinasin hukkua, mutta heräsin juuri kun happi oli loppumaisillaan.

[Arael]

Minua ei ole koskaan tapettu unessa, vaikka yritetty on.

Kerran olen nähnyt kammotavan ja ahdistavan unen jossa olin tavallaan elävä kuollut:

Kävelin pimeällä ja myrskyisellä hautausmaalla erästä tiettyä täyttämätöntä hautaa kohti. Olin pienen tytön hahmossa - minulla oli ylläni pitkä valkoinen likaantunut puuvillayöpaita (sellainen joita "ennen vanhaan" oli) ja hiukseni olivat tuulessa takkuuntuneet ja jonkin verran kosteat. Lähestyin hautakuoppaa varovasti ja kun katsoin kuoppaan, VAIHTUI kuva yhtäkkiä niin että katsoinkin itse haudasta käsin pientä tyttöä metrejä yläpuolellani haudan reunalla alas tuijottamassa. Pelästyin tätä äkillistä vaihdosta todella paljon. En osannut kuin katsoa tyttöä.. Pian tytön takaa kiersi jokin tummanpuhuva hahmo - oletan että kuolema - ja ikään kuin kiteytyi tytön pään vierelle mustaksi kuin pimeydestä koostuvien säteiden aukoksi (kuin joku olisi sotkenut katselemaani "filmiä" polttamalla tai piirtämällä päälle). Kun aukon keskelle alkoivat ilmestyä kauheat vääristyneet kasvot, heräsin paniikissa.

Toisaalta koska muistan tytön vaatteet noin hyvin, saattaa olla että vain seurasin tyttöä haudalle aivan hänen takanaan ja kun lähestyin häntä niin paikkani vaihtui.

Se oli ehkä psykoin uni mitä koskaan olen kokenut.

[_Sofia_]

Olen, Kerran (Kai)

Olin 13v, ja unessa olin jossain etelässä. Varmaankin Espanjassa? Jossain kummiskin.
Olin äitini ja hänen ystävänsä kanssa tulossa ravintolasta pois, ja pian kaikki alettiin juoksemaan. (En muista tarkkaan miksi.) Muistan jotenkin että minua yhtääkkiä ammuttiin, kaaduin maahan, ja huomasin että katsoin itseäni ylhäältäpäin. Vähän niinkuin olisin "pyörinyt" sielä ylhäällä. Pian tuli "teksti" eteeni "Game over" () ja heräsin säikähtäneenä.

Tiedän että tuli sekavasti, mutta en oikein muista tästä unesta niin paljon.

[s22]

Mä aina pienenä jäin auton alle tai ainakin olettaisin, koska joka kerta oli pimeää ja minä makasin maassa. Sitten kun nousin istumaan näin kaks lamppua lähestymässä mua ja sitten, kun ne oli tarpeeks lähellä niin heräsin. Kerran taisin pudota putoukseen, mutta taas kesken putoamista heräsin.

[astronina]

Olen myös kuollut useamman kerran unessa. Useimmiten kuolema on ollut väkivaltainen; puukotus, ampuminen jne. Olen tuntenut ampumisen aiheuttaman kivun, katsonut luodinreikiä, paennut sotaa ja puukottajia. Unet ovat olleet ahdistavia, olen paennut henkeni edestä.

Yhden tyyppiset unet toistuvat todella usein: näen ja tiedän maailmanlopun tulevan. Ainoa asia, josta olen hädissäni maailmanlopun edessä, ovat omat lapseni. Itse olen kyllä aivan rauhallinen, ikään kuin hyväksynyt elämän loppumisen. Joskus haluaisin kuulla selityksen näille unille... ehkä se auttaisi ymmärtämään.

[Auringonheinä]

Joo, eräskin uni oli sellainen että olin siirtynyt "toiselle puolelle" ja ukki ja mummi tulivat sanomaan minulle etten saisi olla siellä ja että minun aikani ei ole vielä. Ja kysyivät miten olin päässyt sinne johon en osannut antaa vastausta.

Sitten useankin kerran olen unessa ollut avaruudessa  ruumiistani irtaantuneena ilmeisesti ja katsellut maapallon kauneutta käsi kädessä jonkun toisen ihmisen kanssa ja tämän käsi oli jonkun toisen ihmisen kädessä niin että muodostimme ympyrän maapallon ympärille. 

Ja ns. leijailu ja lentounia on ollut useita ja tämän jälkeen on tultu rysäyksellä kovaa vauhtia alas omaan ruumiiseensa niin että on herännyt rajusti säpsähtäen...

Semmottista...