Tuo kuulostaa juuri siltä miten sen päänupissani sekä sydänalassani olen kokenut kovastikin viime aikoina. Tuo pintaan nouseva paha olo. Kaikki paha olo ei muutes aina ole omaamme, saatamme olla muuntohommissa myös jonkun muun pahan olon kanssa. Yhtä kaikki, aito sydämen toive pahan olon poistumisesta on se taianomainen hetki jollain luomistyötä tapahtuu, ja silloin niitä "ihmeitä" tapahtuu vaikka sen itse teimmekin
Ai jaa, mekö luojia
Kauhia kiivastus, suru, älytön paha olo on niitä egojemme rajapinnassa aaltoilevia tuntemuksia. Sillä hetkellä äkkiä mielessänne - enneku ego ehtii väliin - kun jättää sen murheenkryynin Luojan energioille EIKÄ paina sitä pois, silloin siitä myös on mahdollista vapautua. Ja kyllä sieltä nousee niin paljo kamaa kuin alitajuntaan vaan on ikinä onnistunut painamaan piiloon, mutta pikkuhiljaa Valottamalla voi testailla miten se sydän vapautuu ja vahvistuu.
Vaikka ois niin ihana rypeäkin välillä..Pakko kertoa sekin paha olo kun olin yliväsynyt lapsisairasallerginenvalvomistaargh ja oli niinku tarkoitus revetä totaalisesti, niin se ei onnistunutkaan, vaikka koetin vähän vollottaa ja mitä vaan niin en saanut siitä mitään normaalia itsesäälikiksiä että voi minua parkaa.. näin itseni siinä kyhjöttämässä ja lopetin kesken kaiken ja kävelin keittiöön keittämään kaffetta. Ei MITÄÄN mahkuja