seuraava »

[selkälokki]

Tuossa yhdessä topicissa sivuttiin jo tätä aihetta, mutta kuin on suuren astro porukan mielestä, mistä johtuu taipumus ylipainoon tai lihavuus? Miksi ei käänteisesti myös laihuus...Ja miten tuo tasapaino saavutetaan myös ulkoisesti, jos sen sisäisestikin yrittää saavuttaa?

Täällä muuten harvoin keskustellaan tästä aiheesta, onko niin, että henkiset ihmiset pitävät tallaisia ulkonäköseikkoja kuitenkin toisarvoisina?
Mutta itselleni ongelma on ajankohtainen sikäli, että taas housunkaulus kiristää, eikä hiihtämäänkään vielä pääse.
Itse asiassa koko aikuisiän olen saanut olla varpaisillaan, ettei painoa tulisi liikaa. Nyt taas on tilanne hieman pois hallinnasta.
Ja itselläni paha olo, kun vaatteet puristaa, eikä sitä sitten niin rivakasti jaksa liikkua, vaikka kyse ei todellakaan ole älyttömästä ylipainosta, mutta kuitenkin sellaisesta olotilasta, jossa ei ole hyvä olla.

[salomi]

Tasapainon saavuttaa myös ulkoisesti, jos tarkastelee itseänsä menneisyyteen ja tutkii milloin ja miten lihoaminen/laihtuminen alkoi. Sillä ihmisen on paras olla tasapainossa siinä kropassaa, jonka syntymä meille loi, joten vanhoja valokuvia selaamalla löytää yhteyden aiheutuneeseen tilanteeseen. Kokemusta omaava 20 kiloa laihempi kuin 3 vuotta sitten ja ah niin mukava olla omassa luojan luomissa mitoissa. Henki kulkee ja hiki ei lennä kävellessä.

Paino-ongelma on meillä tabu, siitä saa harvoin keskustella, koska media luo ihanne mallit ihmisten mitoille ja trendien mukaisesti lihotaan tai laihdutetaan. Ihan järjetön jenkkiläinen meininki menossa meillä suomessa.
Kyllä se niin on, että henkiset ihmiset pitävät ulkonäköseikkoja itsestään selvänä, sillä oletkos koskaan nähnyt "rupsahtanutta" henkisesti kasvanutta ihmistä. Tapaamani henkiset ihmiset ovat ikäistään paremmassa kunnossa ulkoisesti ja oikein joskus ihmettelen, että miten he pitävät itsestään niin hyvää huolta.
Jos housunkaulus kiristää, niin mietippä mikä oli housu koko enne nykyistä. Otat siitä haasteen sopia niihin tietyn ajan päästä. Yleisin syy paino-ongelmaan löytyy koukistaja lihaksesta.
Ravinnolla on suurio merkitys painoon eikä tarvitse niin rivakasti liikkua niin paino tasaantuu.
Me jokainen kun ollaan yksilöitä niin myöskin ravinto tulisi saada omaa persoonaa vastaavaksi ja suolistolle sopivaksi niin ei pääsisi haitalliset rasvat, sokerit ja ym. aineet kertymään varastoksi kroppaan.
Meikäläinenkin tempaisi painoa alas 20 kiloa vuodessa pelkällä ruokavalio muutoksella ja henkisten traumojen poistolla. 

[nataraja]

Itsellä samantapainen ongelma, mutta toisinpäin. Olen alipainoinen, ja oikeasti, syön kuin hevonen  En lihoa millään vaikka tahtoisin. mitä enemmän syön, sitä nopeammaksi aineenvaihdunta menee. Pyörtyilen painoni takia ja muuta tyhmää, joten tämä ei voi olla minulle se normaalipaino, vaikka se eri ihmisten välillä paljon vaihteleekin.

[Cleo]

Anatomia ei ole niin hallussa, eli jaksaisitko Salomi kertoa mikä/missä on koukistajalihas? Miten se liittyy ylipainoon?

Muuten sekä tuolla migreeniketjussa että täällä oli ihan hyviä vastauksia aiheeseen liittyen, mutta aikas vähän ottaen huomioon että ylipainoisten määrä kasvaa koko ajan. Tabuko tosiaan siis?

Itsellä on ollut tuo jojoilu-ongelma, joten vaikka hieman ylipainoa löytyykin, niin koen sen parempana kuin painon jatkuva heittely. Jos sitten todella ylipainoinen olisin, niin että alkaa jo rasittamaan niveliä, niin ei kai siinä muu auttaisi kuin yrittää edes pudottaa painoaan.

Toinen juttu on sitten taas kulttuurin luomat paineet, sillä etenkin naisille tyrkytetään tuota langanlaihan ihannetta jatkuvalla syötöllä. Ja tosiaankin SYÖTÖLLÄ, sillä mites muuten saataisiin kaikkia diet-tuotteita kaupattua, jotka sitten itse asiassa loppupeleissä jopa aiheuttavat lihavuutta? Ja syömishäiriöt senkun lisääntyy. Miehilläkin nykyään, vaikka se edelleen on huomattavsti harvinaisempaa.

Kokonaisuuden kannalta painonhallinnassa olen samoilla linjoilla Salomin kanssa, että kannattaa selvittää sitä henkistä puolta, ja samoin sitä mikä itselle sopii. Myös painon kohdalla. Se ei välttämättä käy nopeasti, sillä siinä voi olla osansa niin monilla seikoilla- lapsuuden ruokailutottumukset, joihin itse ei voinut vaikuttaa, mutta joista osa on kenties jäänyt "päälle", sitten erinäiset psyykkiset syyt- viha, turvattomuuden tunne, suru yleisimpinä- ja sitten lisäksi ne kulttuurin paineet sekä se, ettei niiden paineiden alaisena ole kenties koskaan oppinut tuntemaan itseään ja kehoaan todella. Voi myös olla, että se hieman isompi paino on itselle se sopivampi.

Kokonaisuuden hallinta siis sikäli, että se painonhallinta ei koskaan auta pysyvästi..ja sitähän tässä ollaan hakemassa, eikö?

Itselläni ollut pitkä taival oman itseni kokonaisuuden tuntemiseen ja oppimiseen, ja siinä matkalla olen lakannut hallitsemasta painoani, mutta se on viime aikoina pysynyt vakiona..ja kaipa se siitä putoaa, kunhan saan vielä joitain traumoja purettua ja selvitettyä.

Tsemppiä kaikille painon kanssa kamppaileville!
 

[Cleo]

Ai niin, sekä Selkälokille että Natarajalle- ellei tosiaan muutosta ruokavaliossa ja liikunnassa ole ollut, niin syynä voi olla myös kilpirauhashäiriö!
Kilpirauhasen yli- ja vajaatoiminta voivat molemmat aiheuttaa painonmuutoksia suuntaan tai toiseen.

Ikiajan suosittamaa suolaa sopivina annoksina, mutta joditablettien mahdollinen tarve pitää kyllä selvittää lääkärin kanssa. Ravinnosta tuskin niin suurta yliannosta saa, etteikö se hikoilemalla poistuisi, mutta joditablettien kanssa tai muunkaan vastaavan kanssa ei kannata pelleillä.

[Lake]

Itsellä samantapainen ongelma, mutta toisinpäin. Olen alipainoinen, ja oikeasti, syön kuin hevonen  En lihoa millään vaikka tahtoisin. mitä enemmän syön, sitä nopeammaksi aineenvaihdunta menee. Pyörtyilen painoni takia ja muuta tyhmää, joten tämä ei voi olla minulle se normaalipaino, vaikka se eri ihmisten välillä paljon vaihteleekin.

Aikaisemmin söin sekasyöjän MSG-kyllästettyä ravintoa ja lihosin kokoajan.
Sitten vaihdoin elävään ravintoon ja paino putosi kahteen kolmasosaan huippupainosta. Syön elävää ravintoa kuin hevonen enkä lihoa millään takaisin.

Liikuntaa jopa vähensin, joten sen merkitys on huomattavasti pienempi.

[K-NRJ]

Cleo, asutko Saksassa? Siellähän on oivallinen yrtti nimeltä Sauerkraut, ja sillä varmaan saa aineenvaihduntaan vipinää?

Minusta tuo aineenvaihdunta on olennainen osa painonhallintaa, ja sekä ruokavalion että liikunnan pitäisi tähdätä aineenvaihdunnan vilkastuttamiseen. Ja nuo henkiset asiat, mistä mainitsin toisessa ketjussa: joskus kehoon kertyneet traumat saattavat jumittaa aineenvaihdunnan.

[Alzbeta]

Hei,
luulisin, että tuo "koukistaja lihas" viittaisi siihen, että siis ylös, ulos ja lenkille.
Josta päästäänkin siihen miksi ehkä paino on sellainen tabu. En nyt halua laittaa sanoja Salomin suuhun ja siis Salomi ei näin sanonut, mutta siitä itselleni heräsi mieleen ne mielikuvat, jotka lihaviin ihmisiin liitetään. Siis he ovat laiskoja, tahdottomia eikä minkäänlaista itsekuria, jne.

En tiedä olenko vainoharhainen, mutta tällaisiä piilomerkityksiä luen koko ajan joka puolelta.

Aloin miettimään tuota jojoilua, että liittyykö sekin siihen, että elämäntilanteet vaihtelevat ja jos on kiireinen niin se paino laskee ja sitten taas kun on rauhallisempaa niin nousee. JA HUOMAATTEKO MITÄ TAPAHTUI!!!! SORRUIN ITSE OMAAN VAINOHARHAISUUTEENI!!!  

Kertoo jotain siitä kuinka syvällä nämä kulttuurin välittämät arvot ovat meissä, tai ainakin minussa... Joka pidän jopa itseäni erittäin suvaitsevaisena ja inhimillisiä arvoja painottavana humanistina.  

[hopeatähti]

Mielestäni erittäin hyvä aihe ja moni on samaisten ns "haasteiden" edessä kun yrittää löytää itselleen sopiva "yhdistelmä" ulkoisia ja sisäisiä tekijöitä ja vastauksia omaan kehoon ja sen tasapainottamiseen.

Kaikki ollan yksilöitä sekä energeettisesti ja fyysisesti.

Kirja NORSU nailoneissa, kirjoittanut Anna Johansson on hyvä esimerkki siitä, miten syvällä "liikalihavuuden" ulkoiset ja sisäiset tekijät vaikuttaa meihin ja yhteiskunnassa edelleen.

Kannattaa aina tarkistaa oma itsensä/ajatuksensa/toiveensa/tarvitsemaansa ravintoa eikä vertailla ulkoisiin tekijöihin liiakseen.

Se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi sinulle.

Ennenkuin alkaa "laihduttamaan" ja miettimään onko oma keho "sopiva" kannattaa olla sinut sen "rakastan ja hyväksyn itseäni/kehoani aina sellaisenaan kuin se on, joko nyt tai tulevaisuudessa".

Jos ei kykene rakastamaan itseään "lihavana" miksi se sitten onnistuisi "laihana"?

Mikä on lihavuus ja mikä on laihuus, mihin sen vertaamme?

Tunnen monia ihmisiä jotka ovat olleet ns "lihavia" (ei amerikan kokoa) koko ikänsä ja se ei ole koskaan ollut heille ns "ongelma", sisäisesti eikä ulkoisesti.

Minulle taas pukkaa tulemaan liikakiloja kun olen tylsistynyt, surullinen tai elämässä ei tunnu olevan mitään joka täyttäisi tuon "aukon".

Tuon "aukon" (jotain puuttuu) voi täyttää ulkoisilla tekijöillä (ruoka, seksi, liikunta, lukeminen, tekeminen, maalaaminen jne) mutta kun se ei aina auta jos sisäinen "aukko" ei ole täytetty esim harmonialla, rakkaudella ja eheytyksen kautta.

Harmonian löytäminen niin että se ulottuu sisäisestä ulkoiseen ja ulkoisesta sisäiseen on pitkä prosessi ja jokaisella yksilöllinen.

Kun energeettisesti muutumme, saattaa myöskin ruokavalio muuttua hyvinkin nopeasti.

Minulla ei oikein nyt tahdo löytyä sopivaa ruokavaliota, joku päivä kaipaan vain värivettä kun taas toisena päivänä pelkkää puuroa, joku päivä jugurtti tuntuu sopivalta jne.
Lihan olen vähentänyt huomattavasti ja nyt yritän ns "makeiden" vähentämistä, rakastan nimittäin kaikkea hyvää (makean elämän syndrooma ..)

Olen ottanut sen lähtökohdan että kyllä tämä tästä, omalla ajallaan ja jos liikakilot on ja pysyy, niin voin yrittää parastani löytää se sopiva oma tahti.

Vaikka alkaisimme muuttamaan ruokavaliota, kannattaa se tehdä lempeästi ja antaa itselleen aikaa muutoksille, koska jos sisäisesti on liikaa "mullistuksia", kannattaa arvioida mihin omat voimavarat riittää, ettei vedä itseensä piippuun.

Itse yritän opetella kuuntelemaan kehoani, onko "halujen" takana jotain muuta (sisäisiä tai ulkoisia pakotteita/odotuksia jne) vaiko ihan merkki intuitiivisesti syödä jotain tiettyä ruokaa juuri silloin, eli tarvitseeko kehoni nyt juuri tätä.

Yksi näkemys liikalihavuuteen on ihmisen herkyys, että jos on hieman lisäkiloja kun energeettiset muutokset ovat käynnissä, tuo muutama liikakilo on ihan hyväksi eikä kannata liiakseen siitä murehtia 

[Ikiaika.]

Kokonaisuuden hallinnan, yksi ja ainoa perussääntö on: Ei se elämän pituus, vaan sen laatu. Jos ihminen orjuuttaa itsensä kuoliaaksi, miettimällä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, häneltä valuu elämä ohitse, sitä huomaamatta.
Kun tämän oivaltaa, elää pitemmälle ja hyvin, kuin miettimällä ahdistavia terveys  ja painonhallinta asioita.
Pelkkä kohtuuden taju riittää.

[Cleo]

Ikiaika, puhut täyttä asiaa!  Niin totta ja unohtuu niin usein.
Hopeatähdellä oli hyviä pointteja myös, oli hieno kirjoitus..jotain sellaista minäkin ajoin takaa, mutten osannut ilmaista yhtä hienosti.

[Lake]

Kokonaisuuden hallinnan, yksi ja ainoa perussääntö on: Ei se elämän pituus, vaan sen laatu. Jos ihminen orjuuttaa itsensä kuoliaaksi, miettimällä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, häneltä valuu elämä ohitse, sitä huomaamatta.

Tarkentaisitko mitä tarkoitat laadukkaalla elämällä?
Mikä on itsensä orjuutusta?

[Ikiaika.]

Kokonaisuuden hallinnan, yksi ja ainoa perussääntö on: Ei se elämän pituus, vaan sen laatu. Jos ihminen orjuuttaa itsensä kuoliaaksi, miettimällä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, häneltä valuu elämä ohitse, sitä huomaamatta.

Tarkentaisitko mitä tarkoitat laadukkaalla elämällä?
Mikä on itsensä orjuutusta?

En ole "kallonkutistaja", En pysty vaikuttamaan ymmärykseesi.   :

[Lake]

En ole "kallonkutistaja", En pysty vaikuttamaan ymmärykseesi.   :

Se mikä on toisen mielestä laadukasta ei välttämättä ole toisen mielestä?

[Ikiaika.]

En ole "kallonkutistaja", En pysty vaikuttamaan ymmärykseesi.   :

Se mikä on toisen mielestä laadukasta ei välttämättä ole toisen mielestä?

Jokainen määrittää laatunsa itse. Ei kukaan yritä määrittää sinunkaan laatu kriteereitä. Ne ovat aivan sinun asiasi. Kun ymmärrät sen, et orjuuta itseäsi, etkä toisia.