sanokaas nyt jotain uutta..
No, minä voin kertoa, että tämän voimakkaan henkisen kasvun aikana olen alkanut todella nauttia seksistä... Ennen en voinut ajatellakaan seksiä sellaisten ihmisten kanssa, joihin en olisi ollut täysin tykästynyt, ihastunut ja suunnitellut heidän kanssa jotain pysyvämpää... Nyt tilanne on aivan toinen; haluan seksiä ilman niitä sitoumuksia. Pystyn harrastamaan seksiä ilman, että tunteeni ovat juuriaan myöten mukana jutussa, nauttien vain sen toiminnan fyysisyydestä ja energioista. :
Sitten en yhtään taas tajua sitä, että jollekin muulle se "tapahtuma" saattaisi merkitä jotain enemmän, kun se on minulle vain jonkinlaista rakkautta myös minua itseäni kohtaan. Olen nykyään koko ajan "pilke silmäkulmassa" katsastamassa sopivia kumppaneita...
Vaikka se ei pidemmälle etenisikään.
Ymmärtääkö joku?
Ymmärtää!!
Henkinen kasvuhan tarkoittaa sitä, että vapautuu omista peloistaan, mitä jotkut kutsuvat karmaksi. Kautta maailmansivut ihmiset ovat syyllistäneet itseään seksistä vaikka pohjimmiltaan ne ovat fyysisiä rakkaudenosoituksia..tai niitä niiden ainakin tulisi olla. Seksi on monessa muodossa liittynyt aina vahvasti elämääni ja mitä pidemmälle olen 'kasvanut'/vapautunut sitä vapaammaksi on myös seksualisuuteni on muuttunut... kuten kerroit vapaaksi, spontaaniksi, helpoksi, kevyeksi, mukavaksi ja eritäin hyväksi liikunnaksi.
Tässä yhteydessä olen myös oppinut näkemään, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan samaa alkulähdettä...parhaimmillaanhan seksissä mennään hyvin syvälle sitä yhteistä mieltä. Ja korostan vielä, että mielestäni seksi on puhtaasti korvienvälinen asia... ne lihanpalat jalkojen välissä ovat vain rekvisiittaa jonka puitteissa mielet toimivat :
Minulle seksi liittyy aina rakkauteen... olipa kysymyksessä vakituinen kumppanini tai satunnainen tuttavuus stockan vessassa... niin ylhäällä kuin alhaallakin vapaasti suomentaen niin ylä kuin alapäässäkin
Olen kovasti miettinyt miksi juuri passiiviset osapuolet kokevat usein seksin paljon vastenmielisempänä kuin aktiiviset... juuri niinkuin moni tuolla mainitsikin; ei kiinnosta.
Voisiko olla, että näiltä juuri on unohtunut, että antamalla kaiken, saa kaiken. Sinulla on todellisuudessa kaikki ja pihtaamalla vahvistat käsitystä itsesi rajallisuudesta ja siitä että aineeton voisi kulua muka loppuun(rakkaus). Aktiiviset kyllä ottavat minkä kokevat tarvitsevansa ja passiivisille jää sitten se antamisen lahja..sen saat minkä annat. Kun mielet nähdään yhtenä silloin toisen tarpeet nähdään omina. Jos toinen luulee että häneltä puuttuu jotain sinun tehtäväsi on muistuttaa, että maailmankaikeuden rajattomassa yltäkylläisyydestä ei puutu mitään. Passiivinen ei siis tarkoita sitä, että makaat kuin lahna haava levällään ja odotat, että tämä ikävä, likainen ja hikinen toimitus olisi jo ohi. Silloin on rakkauden aika. Ja jos tuntuu, että itsellä ei sitä rakkautta ole niin siten kiireesti peilin eteen ja rakastamaan sitä mikä sieltä näkyy. Eihän sitä rakkautta voi antaa jos ei sitä ole ja ainut tapa sitä saada on antaa sitä itselle ja sitä kautta muille
ja kun nyt vielä kerran sanon, että antaminen ja saaminen on sama asia, sen saat minkä annat, kun annat saat sen moninkertaisena takaisin niin arvatkaapa kuinka käy kun sitä omistamaansa rakkautta sitten jakaa kaikille... tulisiko se takaisin?
Mielessä on kuitenkin hyvä pitää se pyyteettömyyden ajatus. älä anna siksi, että saisit, anna siksi, että sinulla on rajatomasti ja niin se tulee takaisin...aivan varmasti...jotakin kautta, myöhemmin, mutta yleensä ennemmin
Uskovaisen tavara on yhteistä ja Jeesus rakastaa iloista antajaa!