seuraava »

[mammamma]

Historia jaksaa vain toistaa itseään... Voiko olla niin rankka oppitunti tässä elämässä kuin itsensä kieltäminen pyyteettömän rakkauden oppimiseksi vaikka on perhe ja kaikki? Muuta selitystä en kertakaikkiaan keksi enää 

[Abyatur]

Hei,

Mielestäni pyyteetön Rakkaus ei ole koskaan itsensä kieltämistä. 

Abyatur

[Lilja-82]

Samaa mieltä kuin edellinen. Ei pyyteetön rakkaus tarkoita itsensä unohtamista tai omien tarpeiden kieltämistä.

Omalla kohdallani lähinnä päinvastoin sisältää opetuksen nimenomaan siitä, että myös itseään pitää rakastaa pyyteettömästi. Muuten tuskin moista rakkautta voi tuntea toisiakaan kohtaan.

Jokainen antaa rakkautta sen verran kuin osaa ja pystyy. 

Rakkaus ei ikinä vaadi mitään, ei ikinä pakota sinua olemaan kukaan muu kuin olet. Rakkaus vain on.

[^^Queen Nefertiti^^]

Anteeksi mutta mitä on tapahtunut, joka saa kyselemään tällaisia?

Minä en antaisi itseäni perhetilanteessakaan talloa. 

[mammamma]

Anteeksi mutta mitä on tapahtunut, joka saa kyselemään tällaisia?

Minä en antaisi itseäni perhetilanteessakaan talloa. 

Vähän arka aihe - nimittäin kaikissa vakavissa suhteissa fyysinen puoli on alkanut aina jossakin välissä kuivua kasaan - ihan kaikilla tasoilla, ei vain makkarin puolella. Ja syitä on ollut useita; vakava sairaus, toinen nainen... joten siihenpä ei juuri puhuminenkaan auta  Nyt (siis viimeset puoltoista vuotta) tuntuu että ukko yrittää kiertää mut mahollisimman kaukaa, ja keksii aina jonkin syyn "karata" jos menen itse "lähentelemään." Kaikenlainen aikuisten välinen läheisyys, jossa oikeasti tunnen että toinen on paikalla, eikä viipottamassa jo jossakin omissa jutuissa on ollut mulle siis todella harvinaista herkkua  Miehelle oon tuosta jutellu jo suuni kuivaksi, ja huomasinpa taas, että vuosi on kulunut siittä kun asiasta otettiin viimeksi ihan kunnolla yhteen. Senkin jälkeen ollaan keskusteltu ja muistuttanut, koittanut olla pitkämielinen, mutta tää vaan alkaa jo tuntua niin toivottomalta, että epäilen ihan oikeesti, että onko tarkoitus tästä oppia jotakin? 

Niin, lisään vielä, että lähes aina kun tuntuu, että "wau, nyt olen tehnyt jotakin tosi hyvin" (varsinkin työasioissa), niin sieltä tullaan seuraavalla sekunnilla alas että rymisee. Eli varovaiseksi olen alkanut tuossa itseni sisäisessä kehumisessakin...

[Lilja-82]

No mulla ei kovin paljoo kokemusta oo, mutta jotenkin ajattelen, että jokaisessa suhteessakin on tärkeää että kaikesta huolimatta itse kokee ja pitää itseään seksikkäänä ja haluttavana. Jos ei itsellä ole haluttava olo niin tuskin toinenkaan innostuu.

Tässä kannattaa käyttää törkeesti esim. hormonikiertoa hyväkseen. Elikkäs seuraa kalenteria ja merkkaa itsellesi ylös koska seuraavan kerran ovuloit ja varmista silloin itsellesi ja miehellesi romanttinen ja tunnelmallinen ilta tai laita jotain vähän seksikkäämpää ylle. Tai jotenkin tee olosi seksikkääksi. Ei tarvi mitään ihmeitä kunhan itselläsi on vain pilke silmäkulmassa. 

[mammamma]

No mulla ei kovin paljoo kokemusta oo, mutta jotenkin ajattelen, että jokaisessa suhteessakin on tärkeää että kaikesta huolimatta itse kokee ja pitää itseään seksikkäänä ja haluttavana. Jos ei itsellä ole haluttava olo niin tuskin toinenkaan innostuu.

Tässä kannattaa käyttää törkeesti esim. hormonikiertoa hyväkseen. Elikkäs seuraa kalenteria ja merkkaa itsellesi ylös koska seuraavan kerran ovuloit ja varmista silloin itsellesi ja miehellesi romanttinen ja tunnelmallinen ilta tai laita jotain vähän seksikkäämpää ylle. Tai jotenkin tee olosi seksikkääksi. Ei tarvi mitään ihmeitä kunhan itselläsi on vain pilke silmäkulmassa. 

Voi kun se olisikin noin helppoa. Itsetunto minulla on kyllä kohdallaan, vaikka tuosta edellisestä ei ihan se näkynyt. Yleensä tulee vain käytännön "ongelma" vastaan - sitte ku muksut on saatu nukkumaan, nii ukkoki alkaa jo valitella, että väsyttää, eikä siihen auta enää maammelaulukaan 

[Lilja-82]

maammelaulu ei ehkä auta ei... 

Noo... ei siitä tarvi tehdä niin vaikeaa. Jos väsyttää niin voi olla vain toisen lähellä. Tiedostaa toisen läheisyys ja lämpö. Ei sen ihmeellisempää.

no mä oonki aika aistillinen ihminen noin ylipäätään... 

[Heli]

Käyppä lukemassa www.jeshua.net  ihmissuhteet .. on kun just osuma!!!!

[Rakkauden enkeli]

Hei,

Mielestäni pyyteetön Rakkaus ei ole koskaan itsensä kieltämistä. 

Abyatur

Olen samaa mieltä. 

[Chandra]

 Kuin myös!

Elikä samaa mieltä siitä,ettei pyyteetön rakkaus ole sitä,että työnnetään itsensä syrjään.
On vaikea oppia rakastamaan itseään vikoineen kaikkineen,mutta mielestäni se on perusta osata rakastaa myös muita.

Mutta olet herkkä ihminen ja vaistoat paljon.Kuuntele mitä sisäinen äänesi kertoo.Jollei satu olemaan ylimustasukkaista laatua,niin nainen vaistoaa tällaisen jo silloin,kun mies on vasta ajatusasteella.Ei välttämättä siis vielä tehnyt mitään.

Ja vain sinä tiedät millainen parisuhteenne on ollut ja miten se on muuttunut.Anteeksi suoruuteni ja toivon olevani väärässä,mutta nyt ei varmaan kummallakaan ole helppoa.

Nosta kissa pöydälle ja mies pöydän ääreen.Ehkä saat selityksen,joka kenties helpottaa sinua.Mutta älä anna painaa itsetuntoasi suohon.
Selkeys  ja totuus on aina kummallekin parasta,on se mikä tahansa.

Lämmöllä:Chandra 

[mammamma]

Käyppä lukemassa www.jeshua.net  ihmissuhteet .. on kun just osuma!!!!

Kiitokset linkistä! Tuo toisen lähellä olokin tekee pahaa sillon kun ukko on sitä mieltä, että "ei kiitos" - vaikka itse menisi lähelle, niin toinen lojuu kuin kuollut kala, on niinku minä en olis edes samassa huoneessa! 

Noniin, kävin lukemassa tuon. Suhdettamme kuvaa aika hyvin tuo "Rakkaussuhteen todellinen kauneus on kahden täysin riippumattoman ihmisen kohtaamisessa, jotka jakavat omat rikkautensa toistensa kanssa. ", mutta meillä alkaa olla jo liian itsenäistä tämä juttu 

[VE!]

Suostuuko ukko puhumaan ulkopuolisille..?

Löytyiskö joku sopiva terapeutti, kolmas henkilö tai ryhmä, mitä kautta tilannetta vois alkaa purkamaan? Niinhän se usein on, että kun on lukkiuduttu johonkin tilanteeseen, niin siitä on hirveän hankalaa alkaa omin avuin rämpiä ulos, varsinkin jos toinen ei suostu avautumaan. Taustallahan tuollaisessa jutussa voi olla aivan mitä vain, miehen omista riittämättömyyden tunteista antautumisen pelkoon, ja takaisin.

Seksittömyys on kierre, josta ei ihan helpolla päästä, sillä jossain vaiheessa siitä tulee jotenkin psyykkisesti helpompaa olla ilman.

 

[mammamma]

Kertokaapa hyvät miespuoliset - kuinka paljon jaksatte kuunnella samasta aiheesta, ennen kuin "luokittelette" asian jankutukseksi? Mua nimittäin jo pelottaa ottaa asia esille, en halua että siittä tulee tappelu tyyliin "joko sä taas alat tuosta samasta..." 

[Valo]

Uloshan se asia varmaan on hyvä saada ukkelin suusta jotta saat selkoa siitä missä mennään. Aika kauan olet kieltänyt itsesi, nyt ei kärsimykset enää auta vaan Voimaa ja rohkeutta kovasti ottaa ohjat elämässäsi, sitä omaa Voimaa jolla muutat elämäsi laadun sellaiseksi kuin ikinä haluatkin, sillä se ei ole ikinä kiinni kenestäkään toisesta. Ja sinähän kyllä pystyt sen kun voitat omat pelkosi ja ryhdyt toimeen!