seuraava »

[Elämänilo]

Nyt alkaa ahdistaa jo muutkin asiat kun joulun tulo
Pimeys ja vesisade vie kyllä loputkin "mehut" 

Niin Elämänilo!Elämässä tosiaankin on paljon muutakin pohdittavaa kuin lahjat ja laatikot.
Mutta asiat tuppaavat järjestymään.
Niin kävi minullekin.

Hei Ystäväin

Kirkasvalohoito
- onko kukaan kokeillut

Klikkaa
KIRKASVALOLAMPPU

Uutuus

(http://kuningaskuluttaja.yle.fi/system/files/kirkas_valolasit.jpg)

Kirkasvalolasit


    Elämänilo   

[Ippuska]

Nyt en taidakkaan olla sen topicin alla,jossa piti keskustella niitten kanssa,joita joulu jostain syystä ahdistaa.

Eikös tuota koohotusta varten avattu ihan oma topiikkinsa?
.............

Ups, sorry  väärä topic 

[*Alkmene*]

(http://kuningaskuluttaja.yle.fi/system/files/kirkas_valolasit.jpg)

Minä alkaisin olemaan huolestunut terveydestäni, jos edes harkitsisin moista stydeemiä otsalleni, vaikka kuinka kaamostaisi ja masentaisi... 
Itse olen sitä mieltä, että jos ahdistaa niin sitten ahdistaa... antaa ahdistuksen tulla ulos ja purkaantua, kuin että sitä yritetään mitä hullunkurisemmin kaupallisin keinoin peittää ja jättää kokematta.

(tämä ei ollut Elämänilolle mitenkään henk.koht, vaan ihan tuota hassua tuotetta kohtaan  )

[Chandra]

Juups,samaa mieltä olen minäkin.Aina sille ahdistukselle on olemassa syvempi syy,joten pikaiset vippaskonstit ei auta.

Sinne vaan sukeltamaan syvyyksiin ja minimoida sitten sen,minkä minimoida voi.
Esim.juuri joulusta saa kyllä vähemmän näkyvämmän ja kuuluvamman,jos ei siihen kaupallisuuteen ja markkinahenkeen halua osallistua.
Nuo radion ja tv:n sulkemiset.Kaupassa asioinnit minimiin.Vain pari kertaa viikossa ja pieni lähikauppa.

Minä tiedostan useatkin syyt,miksi en joulusta pidä ja nyt vihdoin meni kaaliin,ettei sitä ole pakko viettää tuollaisin perinteisin menoin.

On herännyt kysymys,pitääkö ihmisen kuukauden ajan ajaa itsensä täysin piippuun,että SAA luvan kanssa löhöta pari päivää?

Onko vain päivä koko vuodessa,jolloin jokin oikea rauha on sydämessä?
Ja siihenkin tarvitaan melkeinpä torvisoittokunta!?

Eikö tavoitteena olekkaan se,että kokisimme tuota rauhaa suurimman osan vuotta?Ihan aidosti ja tekemättä sen eteen yhtään mitään.Että se vain olisi vallitseva olotila.

Suon sen kaiken kyllä muille,mutta omalta kohdaltani poikkasin sen ketjun tänä vuonna.Ei enää stressiä tyhjästä.
Ja kukas sen Jeesuksen syntymäpäivänkään noin tarkkaan voi määritellä?
Muutamien päivien heittoa voi olla ajan saatossa kertynyt,jopa kuukausia.
Ja eikös hän täällä ole jo läsnä?Tuskin itsekkään haluaisi moista melua syntymästään pidettävän.Kukas se hävittikään kaupallisuuden temppeleistä? :

[*Alkmene*]

Muistan vielä avioliittoni ajoilta kun tunnollisena rouvana ja perheenäitinä  saatoin järjestää suuret jouluaaton juhlat parille kymmenelle hengelle... Varmaan kuukauden niitä tosiaan valmistelin.... talo pestiin katosta lattiaan, tekstiilit uusittiin, kaikkea pikku rekvisiittaa... yms yms... suureelliset 'seisovat pöydät' yms yms... 
Nooh.. kyllähän sukulaiset nautti... oli hienoa tulla valmiiseen ... jouluun... osasinhan minä organisoida ja laittaa kaunista tunnelmaa...   
Ja itseasiassa osaltaan nautin siitä valmistelusta, ainoa, että siitä kyllä revin irti jotain stressiäkin... jotain syvää ja sisäistä... olin aika 'känkkis' siinä loppu kiireessä, kun tietysti kaiken piti olla millilleen kohdillaan.. 

Mutta illan huipensi mieheni ja hänen sukunsa, jotka arvostavat ylikaiken työtä ja tuottoisaa sellaista...
Työ on ihmisen mitta, siinä suvussa.
Aterian jälkeen yksi toisena jälkeen 'pilkki', päät vain nuokahteli ja joku saattoi jopa kuorsata sohvalla... mitään keskusteluja ei sellaisen väsyneen porukan kanssa saanut aikaan. (paitsi lasten) Ennen jouluaattoa oli vedetty pari viikkona 24h työpäiviä,,, nooh... tulihan tiliä... vaan ei jaksettu enää kohdata ihmisiä...
Ja voi miten toiset arvostavasti katsoivat niitä nuokahtelevia päitä... että kun on ollut ahkera ja niin ja niin paljon tehty töitä.. 

Mutta se ei vastannut minun arvomaailmaani sitten lopun viimeksi, vaikka osaltaan nautinkin...osaltaan en...
Nyt olen valinnut ihan toisin ja näen hiukan eri tavalla nuokin joulut.  Opin niiden kautta paljon, enkä koskaan olisi hokannut, että vietän jouluani muilta perityillä arvoillani, enkä omillani...
 :
Mutta ihania ihmisiä he olivat(ovat)... omalla tavallaan... erilaisin elämänarvoin vain.
Nyt uskallan olla lähempänä jo sitä mitä olen.

[metsätonttu]

Mirjam, luinpa kulmakarvat koholla ja suu virneessä juttuasi!

Niin tuttua!

Ukko vähän kärsii, kun perinteet vajoavat jonnekin, ja akka maalaa vain tauluja...

Mutta minkäs voi, kun akka on löytänyt uusia arvoja! 

Onneksi pojat ymmärtävät ja hyväksyvät täysin.

[selkälokki]

tuolla toisessa topicissa mainitsin jo siitä, että minun lapsuudenkodissa ei vietetty joulua ollenkaan, eivätkä vanhempani vietä sitä edelleenkään. Se on heille periaatekysymys. Ei mitään ollut, kuusta, "pyramidikynttilöitä", mitään sähkövaloja, ei mitään mikä liittyi nimenomaan jouluun. Joulupukin selittivät jo heti pienestäpitäen minulle ja siskolleni, ettei sitä oikeasti ole olemassa ja ettei Jeesus ole syntynyt Jouluna.
Ja enkä minä mitään menettänyt siinä. Usein joulunaika oli kuitenkin perheen yhdessäoloaikaa, koska yleisesti ne ovat vapaapäiviä. Isän veljen perhe omasi samanlaisen kannan jouluun ja usein olimme heillä kyläilemässä joulunpyhinä. Ja meillähän oli serkkutyttöjen kanssa valtavan hauskaa, kun leikittiin ja vanhemmat leikkivät meidän kanssa eri pelejä.
Tämän halusin kertoa siksi, että kun monet vaikertavat, että lasten takia  TÄYTYY järjestää mahdoton jouluhössötys lahjoineen kaikkineen.
Niin kissankittiä tarvitsee.
Jos lapsille hyvin perustelee ja selittää niin kyllä ne ymmärtävät. Minä ainakin ymmärsin ja niin nuo serkkutytötkin ymmärsivät. Enkä ole ollut katkera ollenkaan tuosta.
Siitä varmaan johtuu nykyisinkin se, ettei Joulu ahdista yhtään, koska tiedän jo kokemuksesta, ettei mikään pakko ole sitä viettää jos ei halua.
Sainhan minä tietysti lahjoja isältä ja äidiltä silloin tällöin muulloin, pitkin vuotta. Ihan tarpeeksi oli kaikkea ja ennenkaikkea sitä rakkautta ja läsnäoloa.
Nyt omassa elämässäni, minulla on hieman erilainen näkökanta kuitenkin uskonasioihin, kuin vanhemmillani, mutta Joulu ei ole minulle mikään pakkopulla krääsän kera. Vietän sitä omalla tavallani ja kernaasti suon sen saman muillekin. Kukin tavallaan tai ei ollenkaan.

[Emelia]

Jouluna on LOMAA!!!


Ei ahdista ollenkaan, mutta on kaksi aattoa jolloin olen yhtä surkea ; Juhannus ja Joulu.. Sillä on kurjaa olla yksin.

Pidän kaikista lasten joulujutuista ja niitä olisi vielä joskus kiva laittaa omillekin lapsille.. Nyt teen kaiken töissä toisten lapsille ja kotona on sitten hiljaista...

[Chandra]

 
Selkälokki!Positiivisesti ja iloisesti toit esille asian ytimen.Me opimme tuon kaiken lapsena,siten kuin se meihin juurrutetaan.Perinteitä.
Jossain vaiheessa tulee tarve rikkoa,tai muuttaa niitä ja tehdä omanlaisensa"perinteet".Kaikilla ei tuota tule,mutta osa vain kyllästyy ja haluaa tuoda enemmän omaa itseään elämäänsä.

En sano,etteikö Jeesus olisi syntynyt jouluna.On saattanutkin.Mutta on saattanut syntyä vaikka tammikuussa.Ihmisten kirjaamia tietojahan ne ovat.Se ei ole niin keskeistä siinä,etten enää näe joulua,kuten sen lapsena koin ja näin.Oli lahjoja vähän ja enemmän oli tuo yhdessä oleminen ja tekeminen esillä.
Mutta tuon rauhan kokeminen vain yhtenä päivänä vuodessa.Ja hyvä tahto,,
Samoin koen ystävänpäivät.En huomio juurikaan ystäviäni silloin,vaan mieluummin pitkin vuotta.Ystävät ovat kallisarvoisia lahjoja ja ovat auttaneet minuakin monien vaikeitten vaiheiden yli.

Sain tänään viettää suurta rauhan ja kiitollisuuden päivää.Ihmettä omassa elämässäni,jota olen vain hiljaa ja kiitollisena kuunnellut.
Toivon saavani sen jakaa eteenpäin.Nyt ei vielä ole sanoja kaikelle tapahtuneelle.
Jokainen päivä on lahja ja yhtä arvokas.Ei sitä tarvitse kalenterista etsiä.Rauha asuu jokaisessa,kun pysähtyy sitä kuuntelemaan.

[mateve]

Aivan niin Selkälokki 

Kokemuksien kautta löytyy se rauha, sisäinen rauha, eli Kristuslapsi syntyy sydämmiin, sinne seimen teen, rakkauden paikkaan josta Betlehemin tähti loistaa valoa ympärilleen ja valo johdattaa muitakin joulun todelliseen ihmeeseen.

   Mateve

[metsätonttu]

Ajattelin tuota ahdistusta ihan luterilaisen realistisesti.

Saa nähdä onnistunko siinä.  Sillä en ole oikein luterilainen enkä realistinenkaan. 

Mutta tuohon juhannukseen ja jouluun liittyy myös eräänlainen 'talo siistiksi'-symboliikka. Niin kuin että olisihan se hyvä panna asiat järjestykseen ja tehdä puhdistuksia kodossa ainakin kaksi kertaa vuodessa. Ainakin he, jotka eivät muuta paikkakuntaa, sillä muutossahan on aina se hyvä puoli, että tulee asioita vähän pantua kuntoon! 

Siksipä, liittyen tuohon siivoustraditioon, mikä on kulttuurissamme aika tärkeä sykli, niin ...

se ahdistus ainakin minulla on osittain sitä, kun laiskuus jäytää, EI HALUAISI SIIVOTA! Ja kun kuitenkin haluaisi siistin jouluisen tunnelman.

Ärähtäkäähän nyt toki! 

[Emelia]

Mutta tuohon juhannukseen ja jouluun liittyy myös eräänlainen 'talo siistiksi'-symboliikka. Niin kuin että olisihan se hyvä panna asiat järjestykseen ja tehdä puhdistuksia kodossa ainakin kaksi kertaa vuodessa.
se ahdistus ainakin minulla on osittain sitä, kun laiskuus jäytää, EI HALUAISI SIIVOTA! Ja kun kuitenkin haluaisi siistin jouluisen tunnelman.
 

Täällä toinen laiska, jonka tänäänkin olisi pitänyt tehdä vaikka mitä, sain tosin roskia poltettua...

Mutta tavallaan tähän liittyen toinen näkökulma tuohon siivous/ ahdistus - ajatukseen onkin, että kun on saanut paikat kuntoon ja tehnyt hurjasti kaikenlaisia valmisteluja mikään ei muuttunutkaan, kukaan ei huomaa ja elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin... (http://users.pandora.be/eforum/emoticons4u/sad/014.gif)

[metsätonttu]

Kuule Emelia,

hyvä pointi! Silloin kun lapset olivat pieniä ja vieraitakin liikkui enemmän, sitä teki hersyävin sydämin tuota joulua. Lasten silmät loisti jännityksestä, tunnelma kasvoi.

Mutta nyt kun tulevat maailmalta, ärähtelevät, vähättelevät. Ei kiitosta kuulu, ei ihastelua. Ukkokin on tottunut itsestäänselvyyksiin.
Ei ole pappaa eikä mummua, jotka enää tulisi.

Elämä muuttuu. Minäkin muutun. 

[maarita]

Joulutkin muuttuvat, tai sen valmistelu.

Minäkin muistan ajan kun lapset olivat kärsimättömiä ennen joulua, nahistelivat.
Mutta sitten vähäisetkin lahjat saatuaan tyytyväisiä.

Mummo ja ukki tulivat ja osasivat kyllä arvostaa kaikkea tehtyä ja laitettua.
Mihin se arvostus on hävinnyt?
Tekipä vähän tai enemmän, tuskin on väliä.

Nyt ei yht'äkkiä tiedä miten viettää joulua, kun kaikki rutiini on kadonnut. Kun haluaisi ja ei haluaisi muutosta.
Ainakin olen parantunut liiallisesta siivoamisesta pelkästään joulun takia.

     maarita         

[metsätonttu]

Maarita! Onpa ihana ilmaisu, siis ihka oikein! 

PARANTUNUT SIIVOUKSESTA! Kun joskus nuorena menin Ruotsiin töihin, hembiträde, niin yllätys oli suuri kun ei ollutkaan perjantaisiivousta.
Työni helpottui heti rutkasti!

Oikeastaan sen jälkeen olenkin jatkanut samoissa rytmeissä...