Nimenmuutokseen liittyen, olisi hauska kuulla perusteluja sille, miksi niin moni nainen vaihtaa edelleenkin sukunimensä naimisiin mennessään, vaikkei sitä tarvitsisi enää tehdä? Esim. oma äitini (noh, Vesimies...) on sanonut, ettei olisi välttämättä isäni nimeä ottanut jollei siihen aikaan olisi ollut pakko.
Ihanan vesimiesmäistä
Itse olen vakavasti harkinnut, josko ottaisin käyttööni rakkaan mummoni (suojatun ja kauniin) sukunimen, koska nykyiseen sukunimeeni mulla ei ole mitään tunnesidettä. Suvustakin olen kovasti ajautunut erilleen. Saatan siis vaihtaa nimeni, menen naimisiin tai en. Miehenikin sukunimen voisin ottaa, ja jos otan, en mahdollisen eronkaan tullen vaihtaisi takaisin tyttönimeeni. Älkää ymmärtäkö väärin; ihan kiva nimi, mutta ei mulle sellainen - läheinen.
Eri asia onkin sitten, meneekö
vesimies naimisiin (kaksi pitkäaikaista avosuhdetta takana)...
Tällä hetkellä alkaa kyllä pahasti näyttää siltä, että menee, mutta eihän meistä koskaan tiedä!!