seuraava »

[taiska]

Tulipas tässä mieleeni tuo asia, kun katsoin uusioperheen ongelmia tohtori Philin ohjelmassa.Muistelin omaa lapsuuttani ( meitä oli 7 lasta) pysyvässä perheessä ja pidimme kaikki todella toisistamme, mutta kun esim. itse jostakin TODELLA suutuin toiselle se oli kyllä kunnon räjähdys  .Ääni nousi ja ovet paukkui jne, mutta se meni kyllä nopeasti ohi eikä siitä sen kummempaa numeroa tehty vaan annettiin anteeksi puolin ja toisin  .Mieheni perheessä lapset (4) eivät kuulemma ole riidelleet.Nyt vanhempana minua ei tahdo saada riitelemään millään koska itsekontrollini on niin huima  .Kun oikein potuttaa, niin menen vain hiljaiseksi ja olen omissa oloissani (en siis keljuile, nakkele, tai ole muutenkaan ärsyttävä vaan vain surullinen ja mietin lähinnä mitä itse tein väärin, mistä suutuin jne...) kunnes helpottaa, mutta miten teillä muilla ? Oletteko te lapsena tapelleet siis ihan kunnolla huutamalla ja möykkäämällä sisarusten kanssa ja miten on nyt ??

[Dinah]

Mielenkiintoinen aihe, Taiska! 

Tiedän tunteen, liian helposti sitä sortuu riitatilanteessa aina miettimään mitä itse on tehnyt väärin, vaikka ei olisi varsinaisesti tehnytkään mitään. Mutta jos minua jostain syytetään niin takuu varmasti menen itseeni ja kuvittelen ainakin ensin että tottakai syytöksen täytyy pitää paikkansa jos sellainen kerran esitetään! Ehkä siksi, että itse vältän syyttämästä ketään mistään, jos ei ole todella hyvää syytä.

Meillä oli lapsuuden perheessä sellainen tapa, että kun osoitti mieltänsä jostain (tein sitä usein  ), niin helposti joutui "nurkkaan häpeämään" eli käytännössä omaan huoneeseen eli siis eristettiin muista. Niinpä, olenkin oppinut hyväksi mököttäjäksi!  Riitely ei oikein luonnistu, mutta haluaisin kyllä opetella. Jos annan konfliktitilanteessa tunteiden nousta pintaan, pelkään menettäväni itsekontrollin, sekoan sanoissani, alkaa itkettää jne. ja kukaan ei taatusti saa mitään selvää mitä yritän sanoa.  Sen sijaan viimeksi tänään huomasin, että jos en anna tunteille valtaa vaan pysyttelen asiallisena, voin erittäin kylmän viileesti ja rauhallisesti kertoa oman mielipiteeni ja pysyä siinä vaikka vastapuoli kuinka yrittäisi lannistaa...   

[Lilli]

Riitelytyylissä on tapahtunut jyrkkä muutos n. 32. ikävuoden tienoilla. Tätä ennen harrastin lähinnä mykkäkouluja ja ilkeää sarkasmia (eikö olekin sopivaa AC-Ravulle), mutta räjähdysalttiit ihmissuhteet pakottivat tulisimpiin yhteenottoihin. Tätä nykyä siis kiivastun nopeasti, mutta lepyn myös lähes yhtä nopeasti.

Voisin melkein kirjoittaa kirjan riitelytaidosta. Oma periaate on se, että ASIAT puhutaan halki - jos vaikka sitten 100 db:n äänenvoimakkuudella - ja toisen ihmisarvoa kunnioitetaan joka tilanteessa. Tällöin myös se sovinnon teko on helpompaa kuin jos alettaisiin mennä solvauslinjalle.

"Taistelukoulutus" on alkanut minulla sopivasti   -transiitin aikana, eikä ole loppunut vieläkään. Transiitti on vain tuonut pintaan radixin voimakkaat Pluto-vaikutteet ja syrjäyttänyt AC-Ravun ujoutta ja herkkähipiäisyyttä.

[Dinah]

Lilli, minä olen vuoden verran taistellut :n kanssa, ja sinä aikana olosuhteet ovat kyllä pakottaneet opettelemaan oman totuuden julkituomista. Olen aina yrittänyt liikaa miellyttää muita ja kaunistella asioita, vaikka itsestä tuntuisi pahalta, mutta nyt en jotenkin vaan enää pysty sellaiseen ja hyvä niin! Asia on varmasti yllättänyt ja ärsyttänytkin kanssaihmisiä, mutta loppujen lopuksi tehnyt suhteille enemmän hyvää kuin huonoa. Ainakin itsellä on parempi olo, kun on ollut rehellinen. Ehkä se on juuri siinä, että kun kerran kiivastuu, on sitten mahdollista päästää irti. Asia on käsitelty eikä sitä enää tarvitse hautoa mielessään. Tosin opettelemista on vieläkin! 

[Jinx]

Hmm...
Miun viha/suuttuminen vois olla verrannollinen tulitikkuun.
Ensin se leimahtaa ihan yllättäen ja pahasti.
Sitten se hiipuu ja loppujen lopuks unohan mistä mie olinkaan suuttunut tai vihanen

Ehkä hyvä niin, mie en kauheesti välitä pitkävihasista ihmisistä.

[Lari]

Sen sijaan viimeksi tänään huomasin, että jos en anna tunteille valtaa vaan pysyttelen asiallisena, voin erittäin kylmän viileesti ja rauhallisesti kertoa oman mielipiteeni ja pysyä siinä vaikka vastapuoli kuinka yrittäisi lannistaa...   

Mielestäni tämä on paras tapa riidellä.

Ainakin jos minulle huudettaisiin kurkku suorana sillä ei olisi varmaan mitään vaikutusta, vaan vetäytyisin viltin alle, enkä sanoisi mitään. Siinä riidelkööt yksin 

T: Rapumies

[Asterix]

Kasvoin kahden veljen keskellä, joista vanhempi
oli hurjan tulinen ja helposti räjähtävä luonne.
Hän oli myös varsin aggressiivinen,
syy mitä ilmeisemmin jossain aivovammassa
synnytyksen yhteydessä.

Hän syntyi keskosena ja kotiin.

Ei mikään kovin suosittu sosiaalisten taitojensa vuoksi.
Hän oli Rapu ja omasi paljon Jousimiestä ja Kaurista kartallaan,
kuoli ihan omaa syytään
ja mielestäni parhain teko mitä on koskaan tehnyt.

Nuorempi veljeni on taas oikea diplomaattisuuden, huumorin ja sosiaalisuuden ihmelapsi.
Iloinen veitikka aina.
Härkä/Kaksonen, mutta omaa Kaksosta ja Leijonaa tosi paljon kartallaan.

Vanhempi veljeni kävi kävi väkivaltaiseksi aina siinä vaiheessa,
kun se ei pystynyt vastaamaan verbaaliin läppään takaisin.
Samanlainen äitimme (Kauris) kanssa.
Ei mitään eroa, edes sen synnynnäisen aivovamman kanssa.

Nuoremman veljeni kanssa emme ole koskaan oikeastaan riidelleet.
Sanotaan nyt näin, että "riitamme" ovat tuollaisia hyviä keskusteluita,
joissa molemmilla on oma mielipiteensä, kumpikin osaa perustella sen
ja kykenemme hyväksymään toistemme näkökannat asiaan.
Varmaan juuri siksi, että mlemmat pystyvät perustelemaan sen.

Emme ole edes koskaan huutaneet toisillemme vihaisina.

Isäni kuoli samaan aikaan kuin synnyin,
joten en ole koskaan riidellyt hänen kanssaan.

Isäpuoleni (Vesimies) on sellainen suomalainen junttana,
pidättelee kaikkea aikansa ja kun alkoholia on veressä,
sitten niin sanoo suorat sanat, mutta hän sanoo hyväntahtoisesti
turhautuvansa väittelyissä kanssani, koska ei osaa sanoa sitä,
mitä hän haluaisi sanoa.

Olen huomannut, että lähipiirini välttelee erimielisyyksiä kanssani.
Syynä tähän varmasti on tulisuuteni ja pistävä verbaaliläppä.
Suutun todella harvoin, mutta sitten kun suutun,
niin sitten siitä on oksat kirjaimellisesti poikki,
koko metsästä ja poltettu maan tasalle ja kustu päälle.

  voi olla todella pirullisia suuttuessaan,
vaikka yleensä heitä pidetään aurinkoisina ja pinnallisina tyyppeinä.
Mutta Kaksoset eivät olisi Kaksosia ilman toista puoltaan.
Osaan kyllä valita sanani niin, että ne osuvat ja uppoavat.

:ssa antaa tuota tulisuutta
ja pelottomuutta taistelutilanteissa.. :

Minun nouseva  .. on kuin kirurgin veitseni. :

Vielä :ssa, joten havannoitikykyni
ja verbaalilahjakkuuteni saa vielä tehostusta.

   :ssä tekee minusta myös tunteettoman
 taistelijan.

Perheeni, ystäväni ja tutut ovat sanoneet,
että olisin ollut erittäin menestyksekäs
juristi luontaisilla lahjoillani.

Nykyään aikuisena suutun harvoin. Johtu varmasti siitä,
etten vietä niin paljon aikaa vanhempieni kanssa.

Mieheni kanssa saatamme väitellä 2 min. jostain,
näyttää kansainvälistä sormimerkkiä toisillemme
ja yleensä siinä aiheessa mieheni tulee moiskauttamaan
pusun ja/tai vastaa I love you... bitch
ja/tai minä sanon I love you... ugly fart/crazy bitch
(äänenpaino ja eleet toki ovat kaikkea muuta kuin ilkeät tai pahansuovat)
ja koko homma unohtuu ja asiat on taas hyvin.

Mieheni on Härkä ja omaa paljon Kaksosta kartallaan.

Muiden kanssa riitelen varsin laskelmoivasti ja diplomaattisesti.
Yksinkertaisesti annan typerysten
puhua ja paasata ensin
ja joko antaa niiden nolata itse itsensä omalla idiotismillaan
tai sitten tarpeen vaatiessa "rokotan" heitä heidän omilla puheillaan.
Pidän täten oman pesän ikään kuin puhtaana p*skasta,
jolloin minua ei voi syyttää mistään.

Toimii konfikti tilanteissa esim. liike-elämässä,
jossa ei ole varaa tehdä mokia suhteissa.

[Rakkauden enkeli]

En ole koskaan suuttunut helposti enkä usein. 

: nä minut voi joskus kuitenkin saada suuttumaan silloin, kun tarpeeksi pitkään härnätään ja heilutetaan sitä punaista viittaa ja silloin on kyllä "oksat pois". Kun alan varoittavasti "kuopia maata", kannattaa lopettaa...   

En ole kuitenkaan agressiivinen, ja riitelen yleensä huutamalla ( ) ja saattaa siinä joskus ovetkin paukkua.  Tosin miehelleni useinmiten suuttuessani mökötän.  Lepyn kuitenkin myös nopeasti. Isäni  myöskin on hyvin samantyylinen suuttuja kuin minä. Lapsuudesta muistan kun hän ei helposti suuttunut, mutta silloin kun suuttui, niin minä ja sisareni kyllä menimme hyvin hiljaisiksi ja kuuliaisena tottelimme: "Juu juu iskä, ei me enää... 

Haluan aina ehdottomasti sopia riidan ja keskustella sen pahimman tunnekuohahduksen jälkeen kaikki asiat "halki, poikki pinoon" niin ettei jää ketään kaivelemaan.

[taiska]

Lilli, minä olen vuoden verran taistellut :n kanssa, ja sinä aikana olosuhteet ovat kyllä pakottaneet opettelemaan oman totuuden julkituomista. Olen aina yrittänyt liikaa miellyttää muita ja kaunistella asioita, vaikka itsestä tuntuisi pahalta, mutta nyt en jotenkin vaan enää pysty sellaiseen ja hyvä niin! Asia on varmasti yllättänyt ja ärsyttänytkin kanssaihmisiä, mutta loppujen lopuksi tehnyt suhteille enemmän hyvää kuin huonoa. Ainakin itsellä on parempi olo, kun on ollut rehellinen. Ehkä se on juuri siinä, että kun kerran kiivastuu, on sitten mahdollista päästää irti. Asia on käsitelty eikä sitä enää tarvitse hautoa mielessään. Tosin opettelemista on vieläkin! 

Huh , kauheelta kuulostaa , toimit JUST niin ku minä ! Kaunistella asioita, vaikka itsestä tuntuu pahalta, koska ei halua järkyttää toisia liikaa. Onkos meidän kartalla jotain yhteistä mitä en ole huomannut ?

[taiska]

Kasvoin kahden veljen keskellä, joista vanhempi
oli hurjan tulinen ja helposti räjähtävä luonne.
Hän oli myös varsin aggressiivinen,
syy mitä ilmeisemmin jossain aivovammassa
synnytyksen yhteydessä.

Hän syntyi keskosena ja kotiin.

Ei mikään kovin suosittu sosiaalisten taitojensa vuoksi.
Hän oli Rapu ja omasi paljon Jousimiestä ja Kaurista kartallaan,
kuoli ihan omaa syytään
ja mielestäni parhain teko mitä on koskaan tehnyt.

Nuorempi veljeni on taas oikea diplomaattisuuden, huumorin ja sosiaalisuuden ihmelapsi.
Iloinen veitikka aina.
Härkä/Kaksonen, mutta omaa Kaksosta ja Leijonaa tosi paljon kartallaan.

Vanhempi veljeni kävi kävi väkivaltaiseksi aina siinä vaiheessa,
kun se ei pystynyt vastaamaan verbaaliin läppään takaisin.
Samanlainen äitimme (Kauris) kanssa.
Ei mitään eroa, edes sen synnynnäisen aivovamman kanssa.

Nuoremman veljeni kanssa emme ole koskaan oikeastaan riidelleet.
Sanotaan nyt näin, että "riitamme" ovat tuollaisia hyviä keskusteluita,
joissa molemmilla on oma mielipiteensä, kumpikin osaa perustella sen
ja kykenemme hyväksymään toistemme näkökannat asiaan.
Varmaan juuri siksi, että mlemmat pystyvät perustelemaan sen.

Emme ole edes koskaan huutaneet toisillemme vihaisina.

Isäni kuoli samaan aikaan kuin synnyin,
joten en ole koskaan riidellyt hänen kanssaan.

Isäpuoleni (Vesimies) on sellainen suomalainen junttana,
pidättelee kaikkea aikansa ja kun alkoholia on veressä,
sitten niin sanoo suorat sanat, mutta hän sanoo hyväntahtoisesti
turhautuvansa väittelyissä kanssani, koska ei osaa sanoa sitä,
mitä hän haluaisi sanoa.

Olen huomannut, että lähipiirini välttelee erimielisyyksiä kanssani.
Syynä tähän varmasti on tulisuuteni ja pistävä verbaaliläppä.
Suutun todella harvoin, mutta sitten kun suutun,
niin sitten siitä on oksat kirjaimellisesti poikki,
koko metsästä ja poltettu maan tasalle ja kustu päälle.

  voi olla todella pirullisia suuttuessaan,
vaikka yleensä heitä pidetään aurinkoisina ja pinnallisina tyyppeinä.
Mutta Kaksoset eivät olisi Kaksosia ilman toista puoltaan.
Osaan kyllä valita sanani niin, että ne osuvat ja uppoavat.

:ssa antaa tuota tulisuutta
ja pelottomuutta taistelutilanteissa.. :

Minun nouseva  .. on kuin kirurgin veitseni. :

Vielä :ssa, joten havannoitikykyni
ja verbaalilahjakkuuteni saa vielä tehostusta.

   :ssä tekee minusta myös tunteettoman
 taistelijan.

Perheeni, ystäväni ja tutut ovat sanoneet,
että olisin ollut erittäin menestyksekäs
juristi luontaisilla lahjoillani.

Nykyään aikuisena suutun harvoin. Johtu varmasti siitä,
etten vietä niin paljon aikaa vanhempieni kanssa.

Mieheni kanssa saatamme väitellä 2 min. jostain,
näyttää kansainvälistä sormimerkkiä toisillemme
ja yleensä siinä aiheessa mieheni tulee moiskauttamaan
pusun ja/tai vastaa I love you... bitch
ja/tai minä sanon I love you... ugly fart/crazy bitch
(äänenpaino ja eleet toki ovat kaikkea muuta kuin ilkeät tai pahansuovat)
ja koko homma unohtuu ja asiat on taas hyvin.

Mieheni on Härkä ja omaa paljon Kaksosta kartallaan.

Muiden kanssa riitelen varsin laskelmoivasti ja diplomaattisesti.
Yksinkertaisesti annan typerysten
puhua ja paasata ensin
ja joko antaa niiden nolata itse itsensä omalla idiotismillaan
tai sitten tarpeen vaatiessa "rokotan" heitä heidän omilla puheillaan.
Pidän täten oman pesän ikään kuin puhtaana p*skasta,
jolloin minua ei voi syyttää mistään.

Toimii konfikti tilanteissa esim. liike-elämässä,
jossa ei ole varaa tehdä mokia suhteissa.

Asterix , sovitaanko ettei ikinä riidellä ?

[taiska]

Hmm...
Miun viha/suuttuminen vois olla verrannollinen tulitikkuun.
Ensin se leimahtaa ihan yllättäen ja pahasti.
Sitten se hiipuu ja loppujen lopuks unohan mistä mie olinkaan suuttunut tai vihanen

Ehkä hyvä niin, mie en kauheesti välitä pitkävihasista ihmisistä.

Ihan hyvä tyyli Jinx !

[taiska]

Sen sijaan viimeksi tänään huomasin, että jos en anna tunteille valtaa vaan pysyttelen asiallisena, voin erittäin kylmän viileesti ja rauhallisesti kertoa oman mielipiteeni ja pysyä siinä vaikka vastapuoli kuinka yrittäisi lannistaa...   

Mielestäni tämä on paras tapa riidellä.

Ainakin jos minulle huudettaisiin kurkku suorana sillä ei olisi varmaan mitään vaikutusta, vaan vetäytyisin viltin alle, enkä sanoisi mitään. Siinä riidelkööt yksin 

T: Rapumies

Kauhistus Lari ! Mä en halua tapella sun kanssa koskaan ! Surisin sitä vielä vuodenkin päästä 

[taiska]

En ole koskaan suuttunut helposti enkä usein. 

: nä minut voi joskus kuitenkin saada suuttumaan silloin, kun tarpeeksi pitkään härnätään ja heilutetaan sitä punaista viittaa ja silloin on kyllä "oksat pois". Kun alan varoittavasti "kuopia maata", kannattaa lopettaa...   

En ole kuitenkaan agressiivinen, ja riitelen yleensä huutamalla ( ) ja saattaa siinä joskus ovetkin paukkua.  Tosin miehelleni useinmiten suuttuessani mökötän.  Lepyn kuitenkin myös nopeasti. Isäni  myöskin on hyvin samantyylinen suuttuja kuin minä. Lapsuudesta muistan kun hän ei helposti suuttunut, mutta silloin kun suuttui, niin minä ja sisareni kyllä menimme hyvin hiljaisiksi ja kuuliaisena tottelimme: "Juu juu iskä, ei me enää... 

Haluan aina ehdottomasti sopia riidan ja keskustella sen pahimman tunnekuohahduksen jälkeen kaikki asiat "halki, poikki pinoon" niin ettei jää ketään kaivelemaan.

Tuo kuulostaa hyvältä  Riidat pitää aina sopia 

[Jinx]

Hmm...
Miun viha/suuttuminen vois olla verrannollinen tulitikkuun.
Ensin se leimahtaa ihan yllättäen ja pahasti.
Sitten se hiipuu ja loppujen lopuks unohan mistä mie olinkaan suuttunut tai vihanen

Ehkä hyvä niin, mie en kauheesti välitä pitkävihasista ihmisistä.

Ihan hyvä tyyli Jinx !

Niinpä!
Se viha tulee nopeesti ja yhtä nopeesti meneeki.
Huomio kiinnittyy johonkinn paljon kiinnostavampaa ja näin ollen unohtuu, mistä olinkaan vihanen...

[*Kide*]

Asterix ´n tyyli sopii mulle myös työmaailmassa ja ton alkavan murkkuikäsen tunteenpurkausten vastaanottamisen ja käsittelyn suhteen 
Mutta jos tuon miehen kanssa tulee jupinaa, se on jupinaa  Väännän asiaa rautalangasta joka suuntaa ja jos toinen yrittää mennä pois, menen perässä. Raivoamaan en rupea, jään tuolle kakkoseksi jos sille tielle lähdetään ja sitten kaikki onkin siinä 
Ulkopuolinen taas jos tulee melskaan (em.humalassa jossakin), saatan olla tosi ilkeä ja v...mainen ja jopa kajauttaa lopulta jos muutoin ei usko 

Jostakin luin... parisuhde-jostakin  : riitele rakentavasti! Helppoo, eikö?