seuraava »

[Asterix]

Jostakin luin... parisuhde-jostakin  : riitele rakentavasti! Helppoo, eikö? 

 


Me emme edes yritä olla rakentavia,
vaan tappelemme sellaisina kuin olemme.

Jos tässä pitäisi riitelyn aikana vielä miettiä
psykologis-teknillisiä tapoja riidellä rakentavasti,
niin mielestäni se ei ole enään aitoa riitelyä,
vaan teeskentelyä.

Ei rakkaudessa voi teeskennellä
-ei silloinkaan kun on huono hetki.

Mieheni, sen enempää kuin minäkään, ole pitkävihaisia,
tosin minulla on enemmän tuota ruutia ja tulta.

Jotkin ulkopuoliset ovat ihmetelleet näitä yhteenottojamme,
jotka kestävät 30 sekunnista 2 minuutin verran
ja voivat olla tulta ja tappuraa,
mutta päättyy aina suukkoon ja kaikki on unohdettu
ja entisiä ei muistella.

Siinä suhteessa olemme samanlaisia, johtuen molemien
Kaksospainotteisista kartoista, että emme todellakaan muista,
mistä riita edes oli tai oliko sitä edes
ja emme voi sietää ihmisiä, jotka muistavat vielä viikonkin päästä
jonkin kokemansa epäoikeudenmukaisuuden.

(jotkin muistavat vielä monien vuosienkin kuluttua) :

Miehelläni on tapana vastata jotain tosi lakonista tälläisille
ihmisille, kuten;
"No katsos elämä ei ole aina niin oikeudenmukaista"
tai
"Käsittämätöntä, miksi kukaan näistä ihmisistä ei ole pilannut elämäänsä miettimällä sinun ongelmiasi.
Miten välinpitämättömiä ihmiset ovatkaan!"

 

[Ebenia]

Jos on sellainen kina, niin olen aika hanakka kinastelemaan tulisestikin (Mars Skorpionissa, merkurius kauriissa?) , mutta toisaalta, jos todella se kina jatkuu pidempään ja muutenkin jos tulee vähänkin kinaa kovempi riita, niin menen ihan täysin rapumaiseen kuoreeni, menen yksin mököttämään ja olen vihainen itselleni siitä etten osaa selittää jotain asiaa oikein, että toinen ymmärtäisi tai muuten vain itselleni kiukuttelen. : Monet kaverini luulevat, koska olen noin muuten aika räiskyvä persoonallisuus, että olisin suuttuessanikin jotenkin todella tulinen, mutta todellisuudessa tuo vesinen rapu ottaa minusta vallan, mökötän enemmänkin ja itken itseltäni silmät päästä. En todellakaan raivoa ja huuda, kilju ja mekasta, vaan enemmänkin loukkaannun ja alan mököttää.

Olen myös huomannut, että jos olen vähänkin huonolla tuulella, ja yritän peittää sitä, ympärilleni tulee todella jäätävä fiilis ja kaikki n. 100m lähettyvillä kauhistuvat tuota auraa aika voimakkaasti. : Myös jos joku loukkaa minua, saatan joskus peittää syvän loukkaantumiseni tällaisella itseni jäädyttämisellä, jolloin minusta tulee sellainen toista ihmistä täysin tunteettomasti katsova jääpatsas ja täysin välinpitämätön ja yleensä katoan paikalta sitten enkä tosiaankaan ala räyhäämään, sillä uskon kyllä että jos minut saa tälla tavalla suututettua, niin sitten kyllä henkilö itsekin tietää mistä suutuin - viimeistään siinä jäävaiheessa . Tämän taas veikkaan olevan enemmänkin kaurismaista tyyliä jotenkin.

[pluto]

Koko tämä aihepiiri on mielestäni tosi vaikea. Miten riitelen? Riitelenkö minä edes?
Viisinkertaisena vaakana ( ) en pidä ollenkaan riitelystä tai edes väittelystä. Olen kyllä kuullut niinkin väitettävän, että vaa'at rakastavat väittelemistä, mutta minun kohdallani se ei pidä paikkaansa. Harva asia on mielestäni niin kiveenhakattu totuus, ettenkö voisi edes harkita toisen näkemystä oikeammaksi kuin omaani. Jos taas jostain olen 101% varma, sitten asia on toinen. Silloinkin luultavasti turhaudun jollei se toinen pöljä ymmärrä vaieta viisaanpansa edessä...
"Ihan sama..." *mutinaa*

Ja sitten se toinen puoli... Kun se kuuluisa hermo sitten menee (joka tapahtuu huomattavasti useammin, kuin mitä ylläolevasta voisi päätellä), suusta yleensä pääsee harkitsematon : NYT #@&&$ TURPA KIINNI!
Voisi ehkä kuvainnollisesti sanoa, että tasapainoilen  -  -akselilla. Välimuotoja ei tunneta 

emme voi sietää ihmisiä, jotka muistavat vielä viikonkin päästä
jonkin kokemansa epäoikeudenmukaisuuden.

Joo tuo on kanssa aivan sairaan rasittavaa. Itse suutun ja lepyn taas noin kolmen sekunnin sisään, joten minun on tosi vaikea ymmärtää ihmisiä jotka jatkavat vielä vaikka kaikki on jo mielestäni hyvin. Ymmärrän kyllä, että tuo kolmen sekuntin pikaviha voi olla muille ihmisille aika hankalaa, joten yritän ymmärtää niitäkin, joiden mielestä riidan pitää kestää ainakin niin pitkään, että myös he saavat sanoa jotain.

Miesystäväni sai kerran päähänsä ruveta moittimaan minua liikenteessä itse pelkääjän paikalla istuen.
Tein oikeasti arviointivirheen ja myönsinkin sen, eikä mitään vahinkoa loppupeleissä päässyt tapahtumaan.
Jumankauta, mies jaksoi marmattaa asiasta vielä kahden ( :) minuutin päästäkin, vaikka olin kohtalaisen kärsivällisesti sanonut jo useampaan kertaan, että joo, kämmäsin, mutta onneksi ei mitään käynyt.
Lopulta ärähdin jo aika ikävästi, että voisikohan nyt pikkuhiljaa antaa jo olla. Jos äijä olisi avannut suunsa vielä kerrankin, auto olisi pysähtynyt tienposkeen ja toinen meistä olisi hitto kävellyt kotiin. Oikeesti.

Riitelyni on siis ehkä sitä, että ärähdän kerran, ja jos asiat eivät ala mennä niinkuin MINÄ HALUAN, alkaa tapahtumaan...

Tuo yllämainittu kina miesystäväni kanssa oli muuten yksi niistä kolmesta, jotka olemme käyneet viimeisen kolmen vuoden aikana. Emme siis pahemmin riitele.

[Minerwa]

Mulla on taistelun planeetta  aksendentilla Kaksosissa...    Tarvitseeko kertoa enempää...?! Onneksi Vesimiehet eivät suutu kovin usein 

Lapsena minkäänlaiset tunteenpurkaukset eivät olleet meillä sallittuja, joten opin kääntämään pihinän ja puhinan sisäänpäin. Aloin siis ihan oikeasti riidellä vasta poikakaverin kanssa, ja sillä vuosien pihinä-tankkauksella lensivätkin sitten niin sanat kuin astiatkin. Nyttemmin sitten taas vähän rauhoittunut 

Kotona suutun ja lepyn nopeasti (AC  ), mutta esimerkiksi töissä vetäydyn kuoreeni, murjotan ja muistan ehkä "ikuisesti" (MC  ). Mielelläni en näytä suuttumustani vieraammille, mutta juuri tuo Ebenian mainitsema jäätävyys ei takuulla jätä mitään arvailujen varaan. Lähden sitten vaikka lenkille pihisemään ja puhisemaan!

[Minerwa]

Tuo yllämainittu kina miesystäväni kanssa oli muuten yksi niistä kolmesta, jotka olemme käyneet viimeisen kolmen vuoden aikana. Emme siis pahemmin riitele.

Ihanan vaakamaista  Ihan en kyllä pystyisi samaan...

[the_planet]

Sanon sanottavani riitelyn aiheesta, jonka jälkeen olen hiljaa. Jos vastapuoli sanoo jotain hiljaisuuden aikana, silloin lähtee mopo käsistä raivonpurkamisen suhteen. Jos vastapuoli ei sano hiljaisuuden aikana mitään saatan olla hiljaa usean tunnin ajan ja totean riitelykumppanille, että "Painu hel*****in!" Näin se yleensä menee.... 

[jasmi]

ehkä olen kovaääninen mutten ikinä sano asioita mitä en tarkoita..ennen tein nniin ja olen oppinut siitä. Sanon mitä tarkoitan ja musta tuntuu että se rehellisyys satuttaa enemmän kuin se että haukun toisen pystyyn ihan vain huvin vuoksi. Minun ex-mies huoritteli minua niin monet kerrat ettei se tuntunut missään koska tiedän ihan sanomattakin etten ole h*ora..ärsyttää juuri ex-mieheni kaltaiset heikot tyypit jotka rupeavat rikkomaan paikkoja ja hakkaamaan koska tajuavat oman häviäjä-paikan.
jos olen vihainen niin saatan piikitellä menneistä asioista... hmm hmm olen kyllä aika rauhallinen ihminen muuten.  aurinko jousimies ja nouseva jousimies oon.. 

[selkälokki]

Miesrukkahan sen parhaiten tietää, mutta kuu skorpparissa ja mars jouskarissa, joten voitte vaan kuvitella. Olen yleensä pitkäpinnainen, mutta kun lopulta mieheni saa ärsytettyä ja räjähdän, niin kyllä sanansäilä heiluu.
Kerran hiihtoladulla hermostuin hänen valitusvirteensä (hällä  ja ), niin sain siitä niin paljon voimia, että heitin ennätysajassa (itselleni ennätysajassa) 20 kilometrin lenkin. Ja ukko sai tulla perässä minkä ennätti
Noh, mie olen kanssa niitä, jotka sitten leppyykin nopeasti.

[Rakkauden enkeli]

Hih Selkälokki. Ainakin purit sen kiukkusi rakentavasti ja hyvin terveellisesti hiihtämällä. 

[metsätonttu]

Tonttu suuttuu harvoin. Ei mökötä koskaan. :

Kun suuttuu, on korvat kuulemma punaiset  ja sanoo suoraan.
Joskus liiankin rehellisesti, sanovat. Onko se sitä nousevaa skorpionia sitten.

Suuttumuksesta löytyy kyllä ihmeellisiä voimia, myös henkisiä! Ei kai se ihan negatiivista hommaa olekaan.

[Dinah]

Lilli, minä olen vuoden verran taistellut :n kanssa, ja sinä aikana olosuhteet ovat kyllä pakottaneet opettelemaan oman totuuden julkituomista. Olen aina yrittänyt liikaa miellyttää muita ja kaunistella asioita, vaikka itsestä tuntuisi pahalta, mutta nyt en jotenkin vaan enää pysty sellaiseen ja hyvä niin! Asia on varmasti yllättänyt ja ärsyttänytkin kanssaihmisiä, mutta loppujen lopuksi tehnyt suhteille enemmän hyvää kuin huonoa. Ainakin itsellä on parempi olo, kun on ollut rehellinen. Ehkä se on juuri siinä, että kun kerran kiivastuu, on sitten mahdollista päästää irti. Asia on käsitelty eikä sitä enää tarvitse hautoa mielessään. Tosin opettelemista on vieläkin! 

Huh , kauheelta kuulostaa , toimit JUST niin ku minä ! Kaunistella asioita, vaikka itsestä tuntuu pahalta, koska ei halua järkyttää toisia liikaa. Onkos meidän kartalla jotain yhteistä mitä en ole huomannut ?

Jaa-a, mistäköhän se voisi johtua...  Ei taida olla tuon nousuleijonan vaikutusta  tai jospa tämä onkin se läksy joka täytyy oppia ennen kuin lunastaa valtikkansa ja pääsee kipuamaan valtaistuimelle! Itseluottamus, sitä pitää vain kehittää niin sitten uskaltaa myös olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa... 

Vilkaisin nuita omia aspekteja, ja vaikka en niistä vielä kovin paljoa ymmärrä niin veikkaisin että ainakin  & voisi olla jotain tekemistä tähän riitelyteemaan: toiminta järkyttävässä ristiriidassa tunteiden ja kommunikoinnin kanssa. Varmaan puheet ja eleetkin ovat niin ristiriidassa riidan aikana ettei ihme jos vastapuoli ei oikein aina ymmärrä että mitäköhän tässä nyt oikein yritetään viestittää...  Eräs seikka mikä tekee riitelemisestä todella hankalaa on se, että vaikka toisaalta tekisi mieli iskeä arkaan kohtaan tai vaikka ei edes haluaisi mihinkään iskeä vaan yksinkertaisesti vain tietää olevansa oikeassa ja toinen väärässä, niin monesti olen jättänyt sanomatta asioita, koska en meinaa kestää sitä, että toiselle tulee siitä paha mieli (vaikka olisikin sitä itse kerjännyt). Eli jos vaikka itse kuvittelenkin loukanneeni toista ihmistä, se saattaa tuntua tosi pahalta pitkän aikaa, vaikka toinen olisi jo antanut anteeksi tai unohtanut koko jutun ( ).   

antaa ehkä toisaalta mahdollisuuksia laajentaa käsitystä eri toimintatavoista, myöskin riitelemisestä. Löytyykös Taiskan kartalta mitään samaa? 

[Irish]

Sanon rehellisesti, että riitelen todella epäreilusti, isken arkoihin paikkoihin ja pystyn kumoamaan kaikki toisen väitteet ja olemaan todella paskamainen.. Ainakin silloin kun riitelen äidin/toisen siskoni kanssa..

Raivostun siitä, että vastaväittelijä on välinpitämätön tai yliherkkä. Kala- ja vaaka-painotteisten ihmisten kanssa on rasittavaa riidellä.

Jos riitelen  ,  ,  - siskoni kanssa, olemme aika "tasavertaisia"... (minä  ,  ,  ).. Osaamme olla yhtä ilkeitä, tunteettomia ja sarkastisia. Nykyään kyllä minä ehkä luovutan riitelyn aikaisemmin niin että hän voi viimeisenä sanoa paskamaisella äänellä "hah!"..  Hänen ja minun väliset riidat ovat ihan kauheita, mutta toisaalta kuitenkin taidamme kumpikin ottaa ne aika kevyesti.. Ne unohdetaan saman tien kun ne on ohi.. Mutta anteeksi ei pyydetä ikinä.. 

Olen tottunut siihen että hän haukkuu minua miten sattuu ja on kriittinen joka asiassa.. En jaksa alkaa puolustelemaan, siinähän raivoaa pieni äkäpussi.. Meillä on kummallakin aika musta huumorintaju, että saatamme oikeasti vain nauraa toistemme ilkeyksille. Jos hän vaikka sanoo että olen idiootti lapsellinen naivi typerys, kun tuhlaan rahani johonkin mikä hänen mielestään on mautonta, mennyt pois muodista ja kertakaikkiaan rumaa, voin minä vastata siihen että haluutko että ostan sulle joululahjaksi samanlaiset? Ja sitten voin tehdäkkin niin.. Kun ei tollasella kitupiikillä ole kerran itsellä varaa ostaa..  Kun ei saa edes töitä vaikka on muka minua fiksumpi joka asiassa ja minä tyhmeliini joudun kieltäytymään töistä kun soitellaan joka viikko että pääsisinkö töihin..

Miehien kanssa olen huono riitelemään. Se on joku epätoivoista itsesääliä tai mökötystä.. En voi ikinä syyttää miestä, luulen itse olevani syyllinen kaikkeen pahaan...  Sitten vetäydyn kuoreeni ja olen loukkaantunut ja lapsellinen.. Miehien kanssa olen paljon haavoittuvaisempi kuin perheenjäsenten.

Ystävien kanssa en oikeastaan ikinä riitele. Pyrin kestämään kaiken loukkaantumatta ja vastailemaan ilkeyksiin naurahduksella. Tavallaan nielen pahan oloni, mutta unohdan sen hyvin äkkiä, en siis katkeroidu.

[^^Queen Nefertiti^^]

En riitele juuri ollenkaan. Ajanhukkaa. Koetan mieluummin löytää tapoja sopuisaan työntekoon ja yhdessäoloon, että olisi tehokasta eikä turhaa kinaa. =nousuvaaka, joka tulee vaikuttamaan yhä vahvemmin. On se varmaan rasittavaa riidellä, kun toista ei riitely kiinnosta! 

Asterixin kommentista huomaa miten samankaltaiset tosiaan tuntee vetoa toisiinsa. En esim voisi kuvitella että koko ajan nahistelisin kumppanin kanssa, se olisi minusta todella rasittavaa. Miehen kommentit myös muistuttavat jotenkin Asterixin omia kommentteja.. (harkitsemattomuutta ja hetken kuluttua toista mieltä)

Pitää löytää kaltaisensa, sitten viihtyy.

Irish, eikö tuollainen ole sitten helppo saada raivostumaan. Pitää vain olla tasaisesti piittaamaton hyökkäyksille? Ignoreerata?

[*Alkmene*]

Mitenhän minä riitelen 
Mitä sitten riitely on  : Eikös riitely ole jotain omien mielipiteiden julkituomista ja silloin luultavasti ne eivät ole samankaltaisia toisen osapuolen kanssa ja jos ihminen jotenkin rakentaa olemassaolonsa tai arvonsa mielipiteidensä varaan, hän puolustaa mielipiteidensä kautta omia arvojaan ja olemassaoloaan.  :

Tosin koen, että jostain kokemuksesta käsin on ihan oikein pitää kiinni omista arvoistaan ja mielipiteistään, että voi rakentaa sitä minäkuvaansa, mutta jossain kait on jokin raja, jonka ylityttyä, mielipiteidenvaihto muuttuu riidaksi eikä vain mielipiteiden ja ajatusten 'vertailuksi' ja niistä keskusteluksi....
Jotenkin kokisin jonkinlaiseksi 'rajaksi' sen, että onkos sitä tunteet ja oman itsen olemassaolo mukana vai vain kyse mielipiteistä...

Nuorempana en osannut riidellä tai edes tuoda kunnolla julki omia mielipiteitäni, sen pelossa, että joku muodostaisi siitä todellisen kuvan minusta, eikä sillä perusteella mikä todellisuudessa olen kokonaisena. Koin kuitenkin omat näkemykseni hyvin usein kaukaisiksi muiden ajatusmaailmasta.
Harrastin hyvin paljon mökötystä ja joskus todella harvoin jos joku käyttäytyi todella pöyristyttävästi tai loukaten, saatoin äitiyä huutamaan ja paiskomaan tavaroita. Se oli kyllä tehokasta, koska en tehnyt sitä koskaan turhasta, enkä usein.  Yleensä silloin sain vedettyä sen rajan, että nyt riitti, minun 'sieluni yli ei kävellä'.

Nyt aikuisempana osaan ja uskallan jo paljon helpommin tuoda omia ajatuksiani julki silläkin uhalla, että ne saattavat jonkun ajatusmaailmassa olla silkkaa sontaa tai muuten vain 'huonon ihmisen' tunnusmerkkejä jollekulle muulle. 
En ole taipuvainen väkivaltaan tai fyysisiin riitoihin ja tavaroitakaan en raaski rikkoa. Mököttäjyydestä alan päästä myös jo eroon. 
Huutajaksikaan minusta ei oikein ole, mutta ehkä enemmän käytän sellaista sarkasmia tai muuten vain tuon painokkaasti oman näkemykseni ilmi. Yleensä ilmeeni kertoo, milloin olen raivoissani, tuohtunut tai vihainen.

Sellaiset ihmiset, jotka välttelevät 'riitelyä' ja eriävien näkemysten esiin tuomista ja omien rajojensa kiinni pitämistä, saa minut kyllä helposti hermostumaan nykyään. Koen sen vastuuttomana. En ainakaan koe mitenkään sitä tasapainoisuuden ilmentymänä. Jotenkin sellaisen ihmisen läheisyydessä on ahdistavaa, koska jokainen meistä kokee asioita eri tavalla, kokee ajoittain vihan yms tunteita, mutta jos ne peittää toiselta miten milloinkin, asettaa itsensä jotenkin toisen yläpuolelle ja siirtää vastuun toiselle kokonaan. Ja aivan varmasti tälläinen 'vihansa' ja eriävät mielipitensä piilotteleva ihminen tuo ne kuitenkin esiin jotenkin piiloisesti. Joko marttyyri-teemana, ylpeytenä, alentuvaisuutena ym ym...

Mutta tosiaan... pitkävihainen en ole ja suutun ja lepyn yhtä nopeasti. Mistään kissanristiäisistä en viitsi riitaa tehdä, mutta toivon, että läheiseni myös kantaisivat vastuun omista tunteistaan. Kuten itsekin siihen pyrin. Joskus kunnon riita, piirtää rajat uudelleen ja antaa mahdollisuuden kaikille osapuolille ottaa vastuu itsestään.
 

[taiska]

Lilli, minä olen vuoden verran taistellut :n kanssa, ja sinä aikana olosuhteet ovat kyllä pakottaneet opettelemaan oman totuuden julkituomista. Olen aina yrittänyt liikaa miellyttää muita ja kaunistella asioita, vaikka itsestä tuntuisi pahalta, mutta nyt en jotenkin vaan enää pysty sellaiseen ja hyvä niin! Asia on varmasti yllättänyt ja ärsyttänytkin kanssaihmisiä, mutta loppujen lopuksi tehnyt suhteille enemmän hyvää kuin huonoa. Ainakin itsellä on parempi olo, kun on ollut rehellinen. Ehkä se on juuri siinä, että kun kerran kiivastuu, on sitten mahdollista päästää irti. Asia on käsitelty eikä sitä enää tarvitse hautoa mielessään. Tosin opettelemista on vieläkin! 

Huh , kauheelta kuulostaa , toimit JUST niin ku minä ! Kaunistella asioita, vaikka itsestä tuntuu pahalta, koska ei halua järkyttää toisia liikaa. Onkos meidän kartalla jotain yhteistä mitä en ole huomannut ?

Jaa-a, mistäköhän se voisi johtua...  Ei taida olla tuon nousuleijonan vaikutusta  tai jospa tämä onkin se läksy joka täytyy oppia ennen kuin lunastaa valtikkansa ja pääsee kipuamaan valtaistuimelle! Itseluottamus, sitä pitää vain kehittää niin sitten uskaltaa myös olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa... 

Vilkaisin nuita omia aspekteja, ja vaikka en niistä vielä kovin paljoa ymmärrä niin veikkaisin että ainakin  & voisi olla jotain tekemistä tähän riitelyteemaan: toiminta järkyttävässä ristiriidassa tunteiden ja kommunikoinnin kanssa. Varmaan puheet ja eleetkin ovat niin ristiriidassa riidan aikana ettei ihme jos vastapuoli ei oikein aina ymmärrä että mitäköhän tässä nyt oikein yritetään viestittää...  Eräs seikka mikä tekee riitelemisestä todella hankalaa on se, että vaikka toisaalta tekisi mieli iskeä arkaan kohtaan tai vaikka ei edes haluaisi mihinkään iskeä vaan yksinkertaisesti vain tietää olevansa oikeassa ja toinen väärässä, niin monesti olen jättänyt sanomatta asioita, koska en meinaa kestää sitä, että toiselle tulee siitä paha mieli (vaikka olisikin sitä itse kerjännyt). Eli jos vaikka itse kuvittelenkin loukanneeni toista ihmistä, se saattaa tuntua tosi pahalta pitkän aikaa, vaikka toinen olisi jo antanut anteeksi tai unohtanut koko jutun ( ).   

antaa ehkä toisaalta mahdollisuuksia laajentaa käsitystä eri toimintatavoista, myöskin riitelemisestä. Löytyykös Taiskan kartalta mitään samaa? 

Ei löydy mitään noista, mutta luin tuosta luonneanalyysistäni, että kun minulla on Noususolmu Neitsyessä ja Laskusolmu Kaloissa, niin siinä luki että "et mistään hinnasta haluaisi loukata toista ihmistä ja sinulle tuottaa paljon vaivaa sanoa asiat niin kuin ne tunnet".Minullahan on Kalojen vaikutus tosi suuri, koska Olen niin Oinaan alussa syntynyt (1,47 astetta), että en ole tyypillinen Oinas ja lisäksi minulla on MC Kaloissa kuin myös  ja  . Eli tämä piirre on pakko juontua Kaloista ??