Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Vihkimykset?  (Luettu 60413 kertaa)
0 jäsentä ja 20 vierasta katselee tätä aihetta.
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #60 : 08.12.2006 22:55:31 »

Minullakin on herännyt, virinnyt monenlaista kysyttävää. :Smiley

Ensinnäkin lähinnä Aion, Astraali, Rauhis. Kun tuntuu, että te ette tarvitse lukea näitä asioita, niin miten te olette sitten tulleet tutuksi yleensä vihkimys-sanan kanssa?

Olen kyllä lukenut vihkimyksistä
- yksi lemppareistani on Elisabeth Haichin "Vihkimys".
Toisekseen olen käynyt myös yhdensortin henkistä korkeakoulua,
jossa "vihkimys" oli aina järisyttävä opetuskokonaisuus
ja paljastettujen "uusien vihkimysten" litania hilsettä lennättävää.  crazy2

Kuitenkaan en voi väittää olevani kenellekään muulle "vihkijä"
kuin eronneelle papille
- eipäs kun itselleni, haa-huu-haah!  Cheesy
tallennettu
astraali
Vieras
« Vastaus #61 : 08.12.2006 22:58:27 »

Minullakin on herännyt, virinnyt monenlaista kysyttävää. :Smiley

Ensinnäkin lähinnä Aion, Astraali, Rauhis. Kun tuntuu, että te ette tarvitse lukea näitä asioita, niin miten te olette sitten tulleet tutuksi yleensä vihkimys-sanan kanssa?

Miksi sinusta tuntuu, ettei minun tarvitsisi lukea näitä asioita...?  :Smiley

Otin asian esiin ihan sen takia, että olen itse saanut ensimmäisen sanallisen vihkimyksen. Se oli vaikuttava kokemus kaiken kaikkiaan. Energia siinä oli valtava.
Koen kuitenkin, että se energia oli valtava vain sen takia, että tahdoin sen olevan sitä ja pystyin siinä hetkessä ottamaan sen energian vastaan. Joku muu olisi voinut kokea sen eritavalla.

Minä koen sen vihkimyksen tavallaan alkuna tälle konkreettiselle työlle, maalliselle valotyölle. En kokenut siinä olevan sen enempää henkistäaspektia kuitenkaan, koska mielestäni olen jo ohittanut sen vaiheen, että tarvitsisin omalle uskolleni tuon tyylisiä vakuuttamisia. Vihkimyksiä eri asioihin olen kuitenkin valmis ottamaan vastaan, koska ne kertovat esimerkiksi hoidettaville jotain esimerkiksi parantajan taustasta ja siihen liittyy syvä kollegtiivinen yhteys muihin valotyöläisiin.

Olen edelleen sitä mieltä -kuten moni tuntuu täällä olevan- että vihkimykset saadaan oman kehityksen mukaisesti sen suurempaa numeroa siitä tekemättä.

Oli oikein mukavaa saada uusia näkökulmia aiheeseen. smitten
tallennettu
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #62 : 08.12.2006 23:14:26 »

Entä mestari-kisälli-asetelma?

Minua kiehtoo se, kun voin asettua tyhmän koikkelehtija-kisällin rooliin ja ihastella mestarin työskentelyä.

Mestari voi olla kuka hyvänsä ja missä tahansa taitamisessa.

Sitten yhtenä loputtomiin toistuneiden "opin jotakin" -päivien aamuna
huomaakin olevansa selkeästi ja hengästyttävästi mestarin tasolla.

Niin, puhuin tietysti palmikon leipomisesta,
mikä ei tosin suju minulta vieläkään. 

Kunhan uneksin...  buck2

Mutta onko se vihkimys - että tulee jonkin taitajaksi,
mikä puolestaan tuntuu enemmän omalta itseltä kuin "törpön töppäilyt"?
tallennettu
astraali
Vieras
« Vastaus #63 : 08.12.2006 23:19:52 »

Mutta onko se vihkimys - että tulee jonkin taitajaksi,
mikä puolestaan tuntuu enemmän omalta itseltä kuin "törpön töppäilyt"?

Minä näkisin niin, että jos puhutaan näistä sanallisista vihkimyksistä, joita annetaan kursseilla (reiki jne), niin niillä tavallaan määritellään kurssilaisten taso. Eli sen vihkimyksen jälkeen "oppilaalla" on tietyt ominaisuudet ja periaatteelliset tiedot hallita jokin asia.
tallennettu
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #64 : 08.12.2006 23:57:54 »

Minä näkisin niin, että jos puhutaan näistä sanallisista vihkimyksistä, joita annetaan kursseilla (reiki jne), niin niillä tavallaan määritellään kurssilaisten taso. Eli sen vihkimyksen jälkeen "oppilaalla" on tietyt ominaisuudet ja periaatteelliset tiedot hallita jokin asia.

Tarkoitatko suunnilleen samansuuntaista kuin soittimien virittämistä soimaan erikseen ja yhteen; perussäveltään ynnä harmoniaa?
tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #65 : 09.12.2006 00:12:42 »

Aivan kuten Marykin kertoo omasta totuudestaan
oman kokemuksensa/tiedonlähteensä kautta
niin myös minä omani.

Se ei ole kirjatietoa,
vaikka kirjoissakin tästä on mainittu
ja jälkikäteen koettuani olen löytänyt
samoja asioita sieltä.
Kyse ei ole egon korottamisesta
kenenkään yläpuolelle
vaan ainoastaan itseni kanssa edeten.
Myös toisten kanssa
vuorovaikutuksessa,
keskinäisessä avunannossa
ja keskustellen.


Miksi kysyn kirjoista? Ehkä siksi, että puhutte kuin se tulisi pelkästä itsestänne ilman mitään viitteitä. Kuin jotakin olisi jo hyvin valmiina sisimmässä. Kuitenkin jostain se kaikki ajatus ja suunta on kehitelty.

Ehkä siksi että minä olen vielä etsinnässä, ahmin innokkaana muiden ajatuksia maailmasta ja haukon henkeä kuinka monella eri tavalla näemme asioita, vaikka tiedän että heilläkin on aina joku suunnan näyttäjä edellä.

Ehkä siksi, että vähän kadehdinkin kun voi puhua 'itse-perspektiivistä jotain noin valmista'.

En ole teoreettinen ihminen kokonaan. Hassua, että eräs intuitiivisen menetelmän omaava konsultaatti kerran minut testasi, olenko oppijana (opettajana)teoreettinen, kinesteettinen tai aisten kautta vastanottaja/jakaja. Kinesteettisyys oli korkein, mutta ei kaukana olleet muutkaan.

Kun luen 'teitä', näen että Chandra on varmasti pitkälle kinesteettinen eli toimiva, kokemuksien kautta oppiva. Ehkä te muut hyvin pitkälle aistien kautta vastaanottava, aistit, jotka nappaavat ymmärrystä syvemmälle tasolle.

Siksi kysyin, mihin kirjatietouteen nojaatte. Itse löysin vihkimyksen varmaan ensin Paul Bruntonin kirjoista, sittemmin teosofian kirjoista. Erityisesti Alice Bailyn (eikös hän eronnutkin teosefeista).

Mutta kiitos, tämä aihe kiehtoo minua ja toivon, että keskustelu tästä jatkuisi.  smitten
tallennettu
Aion
Vieras
« Vastaus #66 : 09.12.2006 00:25:46 »

Olen lukenut paljon,
aloittaen Bruntoneista minäkin
ja sitten mm. linkkivinkit-osiossa
mainitsemistani kirjoista.

Mutta itse elämällä ja kokemalla (sisäisesti)
olen ymmärtänyt paremmin
mistä noissa kirjoissa
loppujen lopuksi kerrotaan.

Luen,
mutta vasta kun koen,
tiedän.

Ja tie jatkuu. Smiley

Monet asiat ovat valmiina sisimmässä
 - jokaisella -
kun ne vain kaivaa sieltä esiin. Smiley
- esim. intuitiivinen tieto ja muistot
tallennettu
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #67 : 09.12.2006 00:27:23 »


Aivan kuten Marykin kertoo omasta totuudestaan
oman kokemuksensa/tiedonlähteensä kautta
niin myös minä omani.

Se ei ole kirjatietoa,
vaikka kirjoissakin tästä on mainittu
ja jälkikäteen koettuani olen löytänyt
samoja asioita sieltä.
Kyse ei ole egon korottamisesta
kenenkään yläpuolelle
vaan ainoastaan itseni kanssa edeten.
Myös toisten kanssa
vuorovaikutuksessa,
keskinäisessä avunannossa
ja keskustellen.


Analysoinpa hieman tätä Aionin tekstuuria,
koskapa hänen kirjoituksensa jotenkin aina hivelee ymmärrystäni.

Lainaus
Aivan kuten Marykin kertoo omasta totuudestaan
oman kokemuksensa/tiedonlähteensä kautta
niin myös minä omani.

Niin. Minusta Aion ja Mary suorastaan täydentävät toisiaan kirjoituksiensa avulla.

Lainaus
Se ei ole kirjatietoa,
vaikka kirjoissakin tästä on mainittu
ja jälkikäteen koettuani olen löytänyt
samoja asioita sieltä.

Taidanpa hoksata: et ole kirjojenmukaistanut ajatteluasi vaan olet suodattanut kirjojen ajatusmaailmaa oman ajatusmaailmasi lävitse?

Lainaus
Kyse ei ole egon korottamisesta
kenenkään yläpuolelle
vaan ainoastaan itseni kanssa edeten.

Oletan itseytesi kokevan kokemistaan egojenkin välittymistä kauttaan?
Sehän on oman itsen tutkimista egojen muodostamaa viitekehystä vasten.

Lainaus
Myös toisten kanssa
vuorovaikutuksessa,
keskinäisessä avunannossa
ja keskustellen.

Kunkin omien itseyksien peilatessa toisiaan... 

Smiley

tallennettu
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #68 : 09.12.2006 00:34:26 »


Luen,
mutta vasta kun koen,
tiedän.


Silti havaitsen sinun tietävän jopa ilman lukemistakin.
Siksi sinulla lienee kokemuksia kirjan lukuelämyksistä kanttakaan avaamatta.

Se on sitä, että lukee, mitä elämä eteensä osoittaa,
koska tajunta on riippumaton näkökannoista
ja elämä vierastamatta itsensä kohtaamista.

 :Smiley
tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #69 : 09.12.2006 00:39:20 »

Kiitos vastauksista, nyt tuntuu ajatuksenne 'tukevimmilta'!  smitten

Koska aihe kiinnostaa, olen lukenut aihetta tästä useinkin ja tajunta nappaa aina uuden asian. Vähän ihmettelen tuota, sen mitä olen reikiin tutustunut sivusta, miksi reikivihkimys luetaan ulkoiseen vihkimykseen ja jokin muu sisäiseen (ne jotka tulevat itsestään).

Tekeekin mieli leikitellä noilla sanoilla; ihkiintyminen, käydä vihillä, vihkiytyä.

Vihkiydymme erilaisille asioille, fyysisellä tasolla esim. työhön, puolueiden ja järjestöjen päämääriin. Vihkiydymme avioliittoon. Vihkiydymme tunteen tasolla johonkin asiaan. Ja näin yhä syvemmäs ja syvemmäs.

Tässä kuitenkin on kait tarkoitus tuoda esiin tällaista henkistä vihkiytymistä. Jotakin jota tapahtuu kaaoksen ja seesteisyyden, tuskan ja vapautuksen tantereilla.

Kun olen lukenut noista eri asteista vihkiytymisessa henkisellä polulla, on mielenkiintoista tarkkailla itseä ja välillä kysyä, onko tuollainen ja tuollainen 'minulle' mahdollista. Päänpuristuksilla niitä lukee. Pitää yltää siihen ja siihen... huhhuhuh. Yli hilseen menee. Ja kuitenkin pitää vain lukea ja ihmetellä. Kuka kumma tuollaisia 'kaavoja' on osannut luoda!

Olenko mitään ymmärtänyt? Huh
tallennettu
Riitta
Astroholisti
*****
Viestejä: 2899



Profiili
« Vastaus #70 : 09.12.2006 00:50:45 »

Olin monta vuotta sitten jonkun kuuluisan suomalaisen joku Niilo..en muista hanen sukunimea kokouksessa ja kaikki kaatuivat jarjestaan hanen vihkimystilaisuudessa-olin utelias ja menin hanen eteensa-tunsin kuin joku aalto meni lavitse, mutta paatin etta en kaadu-niin en kaatunutkaan.
Myohemmin ymmarsin etta nailla ihmisilla oli ilmeisesti erilainen paamaara kuin itsellani ja heidan uskonsa oli tietysti voimakasta-mutta ei tehonnut minuun-koska en halunnut-ehka joku muunlainen vihkimys olisi voinut vieda minut mukanaan, ymmarsin etta tuommoiset tilaisuudet ovat omasta tahdosta kiinni.
tallennettu
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #71 : 09.12.2006 01:03:06 »

Kiitos vastauksista, nyt tuntuu ajatuksenne 'tukevimmilta'!  smitten

Tuo oli hyvin sanottu. Koen niin, että sinulla ajattelu käyttää enemmän sekä jalkoja että käsiä, kun taas minulla nenänpää ryöppää närettä. Olen muuten itsekin aina waan se etsijä(-kapinallinen).

Lainaus
Koska aihe kiinnostaa, olen lukenut aihetta tästä useinkin ja tajunta nappaa aina uuden asian. Vähän ihmettelen tuota, sen mitä olen reikiin tutustunut sivusta, miksi reikivihkimys luetaan ulkoiseen vihkimykseen ja jokin muu sisäiseen (ne jotka tulevat itsestään).

Ajattelen eli miellän vihkimysten kuuluvan ihmisen rakenteeseen
aivan kuten perhosenkotelo sisältää täysin kehittyneen perhosen.

Aika ja ajallistaminen tässä hämäävät: kuvittelemme vihkimysten vievän aikaa, vaikka oikeastaan niistä kukin irrottaa ajasta sekä auttaa ikuistamaan itseään ja olemassaoloaan suhteessa elollisuuteensa eli kehokuljettimella kohnaamiseensa.

Reiki-vihkimys on ulkoinen sen takia, että siinä korkataan ihmisen sisäisiä valmiuksia kuplimaan ja poreilemaan ilmoille.

Sisäinen vihkimys puolestaan auttaa ihmistä syntymään sisäiseen
ei enää ulkoiseen ehdollistuen vaan sen itseensä haltuunottaen: "maailmaksi minussa".


Lainaus
Tekeekin mieli leikitellä noilla sanoilla; vihkiintyminen, käydä vihillä, vihkiytyä.

Vihkiydymme erilaisille asioille, fyysisellä tasolla esim. työhön, puolueiden ja järjestöjen päämääriin. Vihkiydymme avioliittoon. Vihkiydymme tunteen tasolla johonkin asiaan. Ja näin yhä syvemmäs ja syvemmäs.


Saaden vihiä eli selvyyttä elämästä ja olemassaolosta.

Lainaus
Tässä kuitenkin on kait tarkoitus tuoda esiin tällaista henkistä vihkiytymistä. Jotakin jota tapahtuu kaaoksen ja seesteisyyden, tuskan ja vapautuksen tantereilla.


Henkinen vihkimys on vielä abstraktia - se pitää elää todeksi eräänlaisena maallisena vihkimyksenä: julkituontina.
Jeesushan sen taisi näyttää.  Undecided

Lainaus
Kun olen lukenut noista eri asteista vihkiytymisessa henkisellä polulla, on mielenkiintoista tarkkailla itseä ja välillä kysyä, onko tuollainen ja tuollainen 'minulle' mahdollista. Päänpuristuksilla niitä lukee. Pitää yltää siihen ja siihen... huhhuhuh. Yli hilseen menee. Ja kuitenkin pitää vain lukea ja ihmetellä. Kuka kumma tuollaisia 'kaavoja' on osannut luoda!

Vierastaminen on ajan ja tilaisuuden antamista omalle kehitykselleen - sen sisäsoutuisuudelle. Aika on tavallaan elementti: siitä voi aktivoida itselleen virtausta. Hienoa, että osaat vierastaa taiten!

Lainaus
Olenko mitään ymmärtänyt? Huh

Hassua - kunpa itseään korkeimman asteen vihittyinä pitävät eivät unohtaisi kysyä samaa!

 Cheesy
« Viimeksi muokattu: 09.12.2006 01:04:42 kirjoittanut Rauhis » tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #72 : 09.12.2006 01:04:31 »

Mielenkiintoista, puhut Niilo Ylivainiosta varmaan, Diamond.
En ole tavannut häntä.

Mutta olen kokenut vastaavanlaisen tilanteen, jossa ymmärsin, kuinka voima ja voima ja antautuminen voimakkaammalle tapahtuu (mikä voi olla varsin rentouttavaa ja liikuttavaa).

Eräs hyvin voimakkaasti minuun vaikuttava ihminen oli minua vastapäätä ja yhtäkkiä tunsin että nyt kaadun. Sitten ajattelin, että jos ymmärrykseni ja oivallukseni asioista ovat kuin hänellä, minunhan pitäisi olla yhtä voimakas kuin hänenkin. Ja tunsin että aivan kuin takakenoasennosta olisin noussut takaisin. Olin yhtä voimakas ja tietoinen kuin hänkin.

Meistä tuli ystäviä, eipä silti.  smitten
tallennettu
Riitta
Astroholisti
*****
Viestejä: 2899



Profiili
« Vastaus #73 : 09.12.2006 01:17:55 »

Joo, han se oli ja tosiaan alitajuntani oli mukana "kamppailussa"-toisaalta olin koko suuressa salissa ainoa koko Jerusalemissa joka ei kaatunut.Toisaalta aika nolo tilanne-kun kaikki katsoivat(luulin) etta mika pakana toi on.
tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #74 : 09.12.2006 01:20:48 »

kun taas minulla nenänpää ryöppää närettä. Olen muuten itsekin aina waan se etsijä(-kapinallinen).
Lainaus

ai ku ihanaa kieltä... Smiley värikästä, kutkuttaa mukavasti hymyyn...kuten monessa muussa.

mutta vakaasti asiaan...

Lainaus
Henkinen vihkimys on vielä abstraktia - se pitää elää todeksi eräänlaisena maallisena vihkimyksenä: julkituontina.
Jeesushan sen taisi näyttää.  Undecided

Miksi ihmeessä tuo julkituominen? Onko se tämä fyysinen ilmentymämme, joka sitä vaatii. Vai ego, persoonamme?  Eikö riitä oma tietous, tai tietämättömyys? Intuitiivinen tajunta jostakin? Se jokin joka on hiljaa ja tyytyväinen, kehrää...?

Onko se jotakin hyvin inhimillistä ja fyysisen heikkoutta? Tulee mieleen, kun joskus ajattelin, että auttaakseni ihmisiä minun tulisi olla hyvä huora tai enkeli. Hyvää huoraa minusta ei tule, olen liian itsekäs, huomasin. Eikä enkeliäkään, koska haluan konkreettisesti julkituoda auttamiseni, siis itsekästä sekin, huomasin.

Jos Jeesuksen tarkoitus oli olla esimerkkinä, havannoitsijana kärsimässä tai valona ylistämässä, niin sitäkö muidenkin vihittyjen?
tallennettu
Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7
  Tulostusversio  
 
Siirry: