Tässä kun olen tätä topicia lukenut, oikein jäin miettimään, että eikö minulla tosiaan ole muka ollut mitään prinsessa, missi, laulaja, tms haaveita lapsena
Vaikka kuinka kaivelin muistilokeroitani, niin ei kyllä ole ollut..
Ehkä jossain teini-vaiheessa yhdeksi haaveeksi nousi jonkinlainen tanssijan-ura tai meikkaaja-maskeeraaja tai sisustus-suunnittelija ja ne ovat kyllä olleet taustalla tähänkin asti. Tosin olen kaiken tuollaisen 'taiteellisen'ammattihaaveen suuntauttanut harrastuksiin ja omaehtoisiin sellaisiin, en osaa systemaattisesti mitään harrastaa. Ne vain kuuluu tavalla taikka toisella arkeeni.
Sama toki pätee työelämään. Ei minulla sinälllään ole koskaan ollut tiukkaa päämäärää eikä ole edelleenkään.
Vaikka 'johtotähtenä' on tuo jonkilainen ihmisten tukeminen tietyissä elämän tilanteissaan.
Esmes juuri koulutus onkin tapahtunut suurimmalta osin elämänkoulun kautta. Koskaan en olisi missään koulussa voinut oppia myötätuntoa, armollisuutta, vastuuta yms... ne on tulleet oman elämän kautta ja ne kehittyvät läpi elämän. Toivottavasti.
Ja tosiaan viime viikolla kun olin työhaastattelussa, ensimmäisen kerran siellä ei haluttu nähdä todistuksia ja cv:tä, vaan sanottiin, että he hakevat ihmistä ja persoonaa tähän työhön, joka siihen sopii, koulutus tulee sitten perässä. Minusta todella virkistävää... tässä suorittamisen ja todistuksien yhteiskunnassa.