seuraava »

[Totsi]

Kuulemma ensin tahdoin astronautiksi ja avaruusmatkailijaksi. Kun vanhemmat valistivat minua reaaliteeteista  sanoin sitten alkavani "tavalliseksi" lentäjäksi. Kun tuollekin ammatinvalinnalle mutrusteltiin (veljeni oli sitä mieltä, että lentokapteenin kaikki ammatit olivat hänelle varattuja  ), ilmoitin alkavani presidentiksi/kuninkaaksi. Oioi, siihenkin ammattiin oli kuulemma vaikea päästä. Sitten olin kuulemma päättänyt alkaa äidiksi.

Onko toteutuneet... No arvatkaa 2 kertaa 

Mut kyl mie unissani matkustan pitkin galakseja, että siltä osin osu ja uppos 

edit: niin ja sit myöhemmin vielä olin keksinnyt kassaneidin ammatin (kun niillä on aina niin paljon rahaa  )

[taiska]

No ilman muuta eläinlääkäri tai sitten joku prinsessa, ja vähän isompana kirjailija tai rikas erakko    .No ei tullut mitään noista vaan työt on vaihdellu, mutta yhteinen nimittäjä kaikille on ollut myyminen   .Tulevaisuudesta en vielä tiedä varmasti (ONNEKSI) 

[Lilja-82]

Taria, ihanaa joku toinenkin lääkäri. Ajattelin jo että olenko tosiaan ainut kun te muut olette niin taiteellisia. 

Jos sitten mennään myöhäisen teini-iän unelma ammatteihin niin... sieltä tuli kaikki mallista näyttelijään ja kirjailijaan sekä tarjoilijaan... 

[*Alkmene*]

Tässä kun olen tätä topicia lukenut, oikein jäin miettimään, että eikö minulla tosiaan ole muka ollut mitään prinsessa, missi, laulaja, tms haaveita lapsena 
Vaikka kuinka kaivelin muistilokeroitani, niin ei kyllä ole ollut.. 
Ehkä jossain teini-vaiheessa yhdeksi haaveeksi nousi jonkinlainen tanssijan-ura tai meikkaaja-maskeeraaja tai sisustus-suunnittelija ja ne ovat kyllä olleet taustalla tähänkin asti. Tosin olen kaiken tuollaisen 'taiteellisen'ammattihaaveen suuntauttanut harrastuksiin ja omaehtoisiin sellaisiin, en osaa systemaattisesti mitään harrastaa. Ne vain kuuluu tavalla taikka toisella arkeeni.
Sama toki pätee työelämään. Ei minulla sinälllään ole koskaan ollut tiukkaa päämäärää eikä ole edelleenkään.
Vaikka 'johtotähtenä' on tuo jonkilainen ihmisten tukeminen tietyissä elämän tilanteissaan.
Esmes juuri koulutus onkin tapahtunut suurimmalta osin elämänkoulun kautta. Koskaan en olisi missään koulussa voinut oppia myötätuntoa, armollisuutta, vastuuta yms... ne on tulleet oman elämän kautta ja ne kehittyvät läpi elämän. Toivottavasti.

Ja tosiaan viime viikolla kun olin työhaastattelussa, ensimmäisen kerran siellä ei haluttu nähdä todistuksia ja cv:tä, vaan sanottiin, että he hakevat ihmistä ja persoonaa tähän työhön, joka siihen sopii, koulutus tulee sitten perässä. Minusta todella virkistävää... tässä suorittamisen ja todistuksien yhteiskunnassa.

[jasmi]

haaveammattini oli ompelija pienenä, mutta olen lähihoitaja. ompelen paljon, olen tehnyt itse kotiini verhot, pöytäliinat ja tyynyliinat ja tutuille teen yleensä lahjaksi jotain ammatiksi en haluaisi sitä enään mutta näin omaks iloksi se on kivaa 
Olen myös halunnut olla kampaaja mutta se oli sellainen tähdenlento!

[nikki]

lentoemäntä tai linja-auton rahastaja,
ilmiselvä  -desc. -akseli kun nyt jälkeenpäin aattelee,
en tiedä mistä maalaistyttö keksi haaveilla lentämisestä,
ehkä naapurinmies yllytti lennättämällä pienkoneella tuttujen maisemien yllä minua ja tytärtään,
rahastaja taasen oli siinä keltaisenoranssissa postiautossa,jolla mentiin kansakouluun,mies,
heitteli niputetut lehdet ovensuusta keltaisiin postilaatikoihin,
oppikouluun mennessä linja-auto vaihtui toiseen ja siinä oli milloin minkäkinläisiä tätejä kysymässä lippua,
että liikkeelle on tehnyt mieli,maailmalle,
ammatissani saan kyllä "lentää kuin emäntä" ja työ on muutenkin
yhtä lähtemistä sinänsä,
en nyt muista mikä se oli kartalla kun kertoi että valitsee usein saman ammatin kuin vanhempansa,mikä minullakin osittain toteutui,
oisko 2 huoneen kalut

[Jasca]

Lapsena halusin vaikka mitä ammatteja, mutta opettaja oli ainoa kestosuosikki. Lopulta kävin koulutkin, mutta jokin outo ilmiö estää minua toimimasta opettajan työssä. Siispä sain toivomani koulutuksen, mutta ammattikorkeakouluun en opeksi mene. Liekö sitä kuuluisaa karmaa vai universumin ohjausta, mutta olkoon sitten näin. Toisaalta hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Ei siis ole syytä valittaa, vaikka lapsuuden unelma ei toteutunutkaan. Näin on hyvä.   

[enska]

Ensimmäinen toiveammatti oli tulla papiksi aikana jolloin Suomessa ei varmaan edes tunnettu käsitettä naispappi..Piirtelin kuvia kirkonmäestä ja ihmisistä matkalla messuun..Taka-ajatuksenani oli, että saisin haudattua lemmikkini siunattuun maahan..

Tämä ura-toive siis joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla..Samaa virkaa tarjottiin työkkärissä silloin, kun 1. kertaa kävin ammatinvalintapsykologilla..Hah, kirkosta eronnut sanonko mikä..

Toinen ammattihaaveeni oli tulla erakoksi 
Ajattelin että asuisin jossain korpimetsässä koirani kanssa ja söisin pelkkää ruisleivän kuorta. Ehkä minulla olisi silloin ollut joku peltokin viljeltävänä ynnä mylly..
Niin ja nyt asun Suomen neljänneksi suurimmassa kaupungissa, joten eipä tullut sitten erakkoakaan..

[sangviinikko]

Hammaslääkärin ammatista haaveilin lapsena.
Opetuksen puolelle meni.
Tyttäreni tokaisi tuossa eräänä iltana että hänestäpä tulee PRINSESSAMÄKIHYPPÄÄJÄ!

[Risama]

Mun haaveammatit oli lapsena mm. vaatemyyjä, sairaanhoitaja sekä iskelmälaulaja, ja autonkuljettaja.


Lähihoitajana olen työskennellyt sekä kouluttautunut auto-ja kuljetusalalle.Laulamista olen harrastanut kuorossa ja aikuisiällä vain omaksi iloksi ja muiden kauhuksi 

Mutta, mitään noista haaveammateistani en tee nykyisessä ammatissani.  :

[Viitasammakko]

Pienenä haaveilin eläinlääkärin työstä - niin kuin varmaan monet muutkin tytöt. Mutta jostain kumman syystä en hirveästi miettinyt, mitä tulisin tekemään isona. Yläasteella ja lukiossa en miettinyt asiaa enää ollenkaan, pikemminkin minua ahdisti työnteko ja jonkin ihme ammatin miettiminen. Ahdistaa vieläkin! Myöhemmin sitten jätin yliopiston kun viurahdin taidejuttuihin, mutta mihinkään alan kouluun en ole päässyt, ja olenkin sitten vain tehnyt hanttihommia tai ollut työttömänä ja harrastellut. Työntekoa haittaavat myös ikuiset mielenterveysongelmat. Kunpa ammattiasiaa ei olisi ikinä keksittykään! Tämmöinen hörhöoleskelija olen minä...