seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Kaikki tänne just nyt heti!!!  Eli kärsivällisyyden valitsin. Sitä olisi hyvä olla lisää... 

[Elämänilo]

  

Piti oikein pysähtyä miettimään.   

  Kyllä se nykyisin on toi stressin sietokyvyn kehittäminen - yksi asia kerrallaan niin hyvin menee   
 
Itsekurin kohdalla olisi opittava sanomaan useammin EI.   


 

Elämänilo

 

[/color]

[taiska]

No itsekuria tietenkin  .Kadehdin ihmisiä jotka pystyvät aina pysymään päätöksissään..... minulle se ei ole helppoa 

[Sowelu]

Äkkipikaisuus..
Punainen raivo nousee sekunnin sadasosassa..
Ylipäätään olis hyvä jos oppisin vähän hillitsemään
mielialojani. Onneksi nauran kuitenkin yhtä herkästi kuin itken
tai raivoan. On vaan läheisille välillä aika rankkaa...ja itelle myös.
No, onhan sitä onneksi jo vähän rauhoittunut, kun ei enää
kuitenkaan mikään teini-ikäinen ole, vaikkei aina ehkä uskoiskaan.

[CorvusLeonis]

Enemmän kuin tietyn ominaisuuden kehittämistä olisi mukava yhdistää hillitön huumorintajuni osaksi muuten synkähköä ja kurinalaista ulkokuortani ilman että vaikutelma on tyystin koominen. :

[Loveangel]

Tunteiden ilmaisu kyllä rippuu ihan ihmisistä joista pidän kyllä fyysisesti mutta henkisesti se on parempi ilmaista
tunteitaan toiselle.

[Asterix]

No ei stna, kun voi valita vain yhden vaihtoehdon!
Minulla on niin paljon kehitettäviä puolia, että ei ne kuule yhdellä vaihtoehdolla ole korjattu.

Kärsivällisyys/äkkipikaisuus, miten tuo nyt pitää tulkita, että kehittääkö kärsivällisyyttä vai sitä äkkipikaisuutta, kun haluaisi olla kärsivällisempi?

No sitten asioista vähemmän stressaaminen, itsekuria ja keskittymiskykyä haluaisin nostaa.

Empaattisuutta haluaisin laskea, koska  ja  :na
elän välillä vähän liiankin kanssa niin, että tulee annettua se viimeinen takki päältään toisen hyväksi
ja sitten siinä kärsitään itse.

Valehtelemaan haluiasin oppia paremmin
-vähintään ainakin muistamaan ne paremmin, että tarinasta voi pitää kiinni jatkossakin.
Menee kai tuon keskittymiskyvyn puolelle?

Pikkutarkkuutta haluaisin nostaa, enkä laskea. Olen suurpiirteinen,
mutta tulisiko sitten vain enemmän stressin aihetta? 
Mutta tuokin tukisi mielestäni sitä hyvää valehtelutaitoa.

Luottamus taitanee olla ihan kohdillaan minulla. En luota kehenkään
-tippaakaan.

Anteeksi antaminen, hmmm.. olisiko parempi muistin menetys noissa kohdin parempi..? :

[rovatar]

No ei stna, kun voi valita vain yhden vaihtoehdon!
Minulla on niin paljon kehitettäviä puolia, että ei ne kuule yhdellä vaihtoehdolla ole korjattu.


Valehtelemaan haluiasin oppia paremmin
-vähintään ainakin muistamaan ne paremmin, että tarinasta voi pitää kiinni jatkossakin.
Menee kai tuon keskittymiskyvyn puolelle?

  Päivän parhaat naurut!
Ja samat sanat! Kehitettävää minussa on niin paljon, ettei elinikäni taida riittää täydellisyyden saavuttamiseksi! :

[T-H]

Äkkipikaisuutta. Räjähtävyyteni on välillä ihan dynamiitin tasoa

[Corvus Leonis]

Luullakseni menee tuon itsetunnon kehittämisen piikkiin. Sain kasvatuksen kovassa kurissa ja aina piti todistella loputtomiin haukkuville vanhemmille, eipä siinä silti auttanut vaikka miten hyviä todistuksia olisi kotiin kiikuttanut jne. No, saavat syyttää vain itseään että olen läheisempi tätien ja kummien kanssa.

[Esmiralda]

Voi että elämä yrittää opettaa minulle tuota 'kärsivällisyyttä'!   ÄÄh!

[Tiigris]

Rohkeus. 

[Corvus Leonis]

Nopeutta, voimaa ja tarkkuutta.

[Esmiralda]

Kärsivällisyyttä ja rauhoittumista ja kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä!!!

[Asterix]

No huh, on täältäkin taas viestiä lähtenyt.

Mitähän vikaa kahdessa viestissäni oli,
jossa toisessa kommentoin, että kärsimättömät ihmiset ovat oikeastaan
aika suloisia -yleensä tosin vasta jälkikäteen,
ja itselleni heitettyyn kysymykseen, että mitä puolta haluaisin
itsessäni kehittää, niin että valehtelutaitoani,
-tai ainakin oppia muistamaan ne paremmin.

Olisko nyt moden liipaisinsormi pikkyyysen herkkä?

Esmiralda, olen miettinyt, että mihin sitä kärsivällisyyttä
oikeastaan tarvitsee ja mitä varten loppujen lopuksi,
niin kuin in the end of the day? :