seuraava »

[Pikkusisko]

Sellaista mietin, että miksi usein tuntee rakkaussuhteissa antavansa enemmän kuin saa. Että minä todellakin sydämeni pohjasta annan todella paljon toiselle huomiota, erilaisin tavoin. Teen ja tunnen. Sitten jossain vaiheessa alkaa hiipiä epätasapaino. Yritän vetäytyä, antaa toiselle tilaa toivoen että hän lähestyisi hieman intensiivisemmin... niin ei.

Kyse ei ole siitä, etteikö toinen välittäisi. Ei. Ne suhteet olen jo oppinut.

Mutta voisko se olla nousu rapua? Vai kuu vaakaa? Aina kohtaan saman "ongelman" suomalaisten miesten kanssa (latinojen kanssa toisinpäin...  ).

Nuorempana kilahdin aina tässä vaiheessa ja tulkitsin kaiken peliksi. Nyt tiedän että se ei ole sitä. Kyse on tilasta ja siitä että kiinnostun itsenäisistä ja menevistä miehistä.

Mutta jotain muutakin siinä on. Ystävien kanssa minä olen juurikin päinvastainen, olen kovin erakko ja viihdyn itsekseni. Mutta rakkaus ... vaikeampi juttu kun tunteet on mukana! 

[*Alkmene*]

 
Minulla on ennenmminkin aina ollut tunne, että saan enemmän kuin annan. 
Johtunee osaksi siitä, että teen vain jotain toiselle kun tunnen, että että se todella lähtee sydämestä asti ja silloin saankin jo siinä samalla itsekin. Ja toisaalta en tee koskaan mitään siksi, että toivon saavani sille vastinetta jossain muodossa. Kolmanneksi koen, että antaminen ja saaminen ei ole yksi yhteen päittäin touhua eikä jaoteltavissa ulkoisin arvoin 'hyvään ja pahaan'. 

[Pikkusisko]

kun minullakin lähtee se kaikki sydämestä, mutta mietin että tukahdutanko sillä sitten sen toisen... en odota mitään mutta havahdun jossain vaiheessa.

[*Alkmene*]

Itse olen joskus miettinyt, että ainakin henk koht saatan ihmissuhteessa kohdistaa aivan liikaa yhteen henkilöön sitä sydämenipaloa ja se saattaa jotakuta vaikka ahdistaakin, en tiedä...
Nyt kuitenkin olen tullut tulokseen, että yritän etsiä asioita elämääni laajemmin, ja jakaa tätä 'antamisen iloani' eri osa-alueille,(itseä kiinnostava työ ehkä ja harrastukset, muut ystävät yms) niin en ainakaan ole niin 'päälle käyvä' 
Uskoisin, että jos on kapea alainen tuo alue, johon kohdistaa tuota 'antamistaan/saamistaan' voi tulla olo, ettei se ole tasapainossa, jos taas tällä kohteella on laajempialainen tämä mihin jakaa elämänsä intohimoaan... 

[Irish]

Tämä on nyt niin ajankohtainen aihe, että en tiedä pystynkö ajattelemaan tätä puolueettomasti ja selkeästi..

Kaikki se usko ja luottamus mitä panostin yhteen ihmiseen kuittautui sillä, että hän sanoi että 'kaikki on ihan sama'..

Juuri sellainen olo että kaikkeni annoin ja mitä minä sain.. 
Se siitä, aika monimutkainen juttu..

Mutta Yulunga, tiedän hyvin tunteen ja myötäsympatisoin. 

[Ebenia]

Minulla on todella usein ihan sama tilanne. Koen usein suhteissa antavani niihin kaikkeni (oli kyse sitten kaverisuhteesta tai rakkaussuhteesta), niin aina se mitä annan, ei todellakaan tule "annetuksi takaisin".  :-\Olen miettinyt tätä lähiaikoina paljon. Pitäisikö minun sitten vain antaa vähemmän, jotta olisimme enemmän "tasapainossa", vai mitä pitäisi tehdä. Toisaalta, olen sellainen että annan kaikkeni ja olen täysillä ja koko sydämestäni jossain jutussa mukana, niin sitten todella olen. Miten sitä nyt voi sitten ruveta hillitsemäänkään. 

[christa88]

hyvä pointti Mirjam! miehet ahdistuu jos on liian päällekäyvä. minulla on sama juttu, mutta pitäisi kai vain yrittää sillai että kun löytää uuden miehen niin alusta asti yrittää saada elämäänsä muitakin asioita....en oo ihan varma jos ymmärsin tuon jutun oikein. mutta tiedän hyvin tuon pettymyksen kun on antanut kaikkensa ja yrittänyt mutta ei saa yhtä paljon takaisin... I feel for you  

[*Alkmene*]

Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin, niin tosiaan olen ennemminkin kokenut saavani aina enemmän kuin annan ja jopa siitä syyllisyyttäkin joskus tuntenut.  Joten taidan olla sitä ihmistyyppiä, joita ehkä jotkut teistä ovat kohdanneet... 
Toisaalta, olen myös sellainen, että jos johonkin suuntaudun, suuntaudun niin täysillä ja sydänpalolla, että olen kokenut, että toiset ahdistuu siitä ja siksi olen alkanut miettiä, että vaikka en todellakaan tule luopumaan tuosta ominaisuudestani tai siis ainakaan himmaamaan sitä toisen ahdistumisen takia ('menen täysillä kun menen') Niin voisinhan opetella jakamaan sitä jotenkin laajemmin ja etsimään enemmän asioita samanaikaisesti, joihin voin kohdistaa tuota 'intohimoista' tunteella ja sydämellä syventymistäni...tai voisin pysähtyä ja miettiä, onko minulla jo jotain sellaista, mutta en ole ottanut sitä vastaan tai huomioinut....

 

[Pikkusisko]

jos taas tällä kohteella on laajempialainen tämä mihin jakaa elämänsä intohimoaan... 

no voi vitsi. niihän se onkin.  Mutta mikäs sitten kun vaan itse on jotenkin sulkeutuneessa tilassa, ollut jo muutaman vuoden...  pitää kait vaan odottaa että asiat muuttuvat. Vai pitäiskö jotenkin avautua elämälle enemmän...! uuh. 

[^^Queen Nefertiti^^]

En ole minäkään sen parempaa kuullut kuin että miehet ahdistuu jos niille antaa liian paljon rakkautta. Se on ollut nousuvaa´alle käsittämätön opetus jota vieläkin koetan käsittää. Mutta ilmeisesti on mennyt perille kun en anna mitään heille. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Ihminen kai haluaa saada rakkautta / rakkauden osoituksia, ei  sitä ole mikään ehtymätön antamisen lähde ennen kuin valaistuu.

Mutta on sanottava että eka mieheni oli antelias rakkaudessa minuun, joukkari ja toka oli nousuvaakana antelias, kauris vaan ei ollut. Eli joukkari  antoi yhtä paljon, skorppari-nousuvaaka ehkä jopa enemmän kuin minä, ja kauris vähemmän. Pitäiskö laskea että keskiarvona ollaan tasoissa heh? 

No jaa.

Onneksi ei ole vanhempieni kaltainen suhde tai elämä, anyway.

Muuten mihin meni AthaMaarit jonka mielestä joka suhteesta vapautuminen on vain hyvä juttu ja kohti vapautumista? Siinä mieleessä tilanteeni on erinomainen ja pitää vain kauan ja naisellisesti vastustella kun seuraava tulee, no siinäpä saa metsästää..  jos on liian menevä ja itsenäinen, niin siihenhän se peli sitten lopulta loppuu.

[selkälokki]

Annan aina sydämestä, siksi en kaipaa vastalahjaa, jos antaa vastavuoroisuuden takia sitoo toiseen antamaan sinulle jotain, sitten suututtaa, jos ei se annakaan, sitä mitä on kuvitellut sen antavan.
Ei se ole vilpitöntä, ei toiset ole meidän orjia.

 

Joo, naulankantaan. Itsekin olen oppinut tuon läksyn kantapään kautta.
Kun ei odota vastinetta, vaan elää avoimesti tässä hetkessä, antaen sen, mitä itsestä aidosti on tulossa, voi myös aidosti nauttia siitä, mitä toinen sydämestään antaa.

[Ebenia]

Annan aina sydämestä, siksi en kaipaa vastalahjaa, jos antaa vastavuoroisuuden takia sitoo toiseen antamaan sinulle jotain, sitten suututtaa, jos ei se annakaan, sitä mitä on kuvitellut sen antavan.
Ei se ole vilpitöntä, ei toiset ole meidän orjia.

 

Joo, naulankantaan. Itsekin olen oppinut tuon läksyn kantapään kautta.
Kun ei odota vastinetta, vaan elää avoimesti tässä hetkessä, antaen sen, mitä itsestä aidosti on tulossa, voi myös aidosti nauttia siitä, mitä toinen sydämestään antaa.

Totta, mutta ehkä te ette ole sitten kokeneet tällaista todellista antaa kaiken - ei anna mitään/todella vähän kokemuksia? Minulla tällaisia kokemuksia ovat mm. alkoholisti-äiti-suhteeni, kaikki parisuhteeni ovat olleet myös tällaisia. Miten sitä elää monta vuotta jossain parisuhteessa, jos itse antaa siihen kaikkensa, mutta ei saa mitään kunnioitusta, arvostusta tai mitään, mikä vastaisi jotenkin sitä omaa antautumusta? Voin kertoa, että sitä ei kukaan tervejärkinen ja -itsetuntoinen ihminen kauhean kauaa jaksa katsella. Siinä yksinkertaisesti palaa loppuun. Ei siinä auta hokea, että "ei saa odottaa vastinetta", jos itse antaa kaikkensa ja saa vain pskaa niskaan.

[metsätonttu]

Samoja ongelmia olen minäkin joskus kokenut.

Sitten olen huomannut, että ihminenhän on aina onnellisimmillaan voidessaan antaa. Siihen liittyy myös jotain sitä mahtipontista, mitä mies esim. haluaa olla.

Siksi se vastaanottamisen taito olisi enemmän kohdallaan useimmiten.
Kiitollisuus ja onnellisuus saamisesta. Se tekee toisenkin onnelliseksi.

Jos aina vaan antaa ja antaa, tuntee toinen itsensä vähemmäksi. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Voi olla että joku osuus miehistä haluaa antaa, mutta viime vuosina ei ole näihin kovasti tullut törmättyä, tai ne haluaa antaa seksiä, ei muuta. Että saisivat seksiä. Kyllä minä huomasin hyväksikäytön maun ajoissa ja aloin vähitellen ajaa alas antamisia..