seuraava »

[metsätonttu]

Kun tuolla kaivataan lahjaideoita, ja hyllytetään jo pukkiakin, niin...

kaikilla on varmaan jotain muistoja joululahjasta, joka sävähdytti ja jäi mieleen.

Minulla jäi lapsesta mieleen, kun muovi tuli markkinoille ja sain pienen keskisormen kokoisen muovitermospullon. Ihmeellistä ainetta ja ne pastellivärit ihmetytti.

Toinen koko sydämeeni jäänyt lahja oli omenakuvioinen verhokangas, jonka sain äidiltä jouluna, jolloin olin niin köyhä, että oli paperilakanat ikkunassa verhoina. Olin vasta kävellyt äidin kanssa katsomassa näyteikkunoita ja pysähtynyt ihastuksissani juuri kyseisen verhokankaan eteen.

Se oli niin rakas kangas, että pidin sitä kunnes haalistui ja kauhtui. Vieläkin on yhdessä paikassa siitä palanen ja osasta olen tehnyt sellaisen kalenteripussiston. 

[Elämänilo]

Kun tuolla kaivataan lahjaideoita, ja hyllytetään jo pukkiakin, niin...
kaikilla on varmaan jotain muistoja joululahjasta, joka sävähdytti ja jäi mieleen.

Hei "metsätonttu"

Mitään erityistä lahjamuistoa
lapsuuden ajaltani ei ole

(http://chezdophy.com/Emoticon_Gifs_Smileys/Smileys/133smd.gif)

Aikuisajalta on muisto siitä,
kun exäni jätti minut ilman joululahjaa


    Elämänilo   

[nikki]

minä taasen muistan (ehkä valokuvan ansiosta) kummiltani saamani
aidon metalliset pienet kattilat kansineen,
3 kpl ja paistinpannu,sellaset kämmenen kokoset,
ne kannet ja kattilan korvat oli niin aidon oloset,
nyt minulla on oikea samantapainen ja muistelen tuota kuvaa kun hämmentelen tuvan penkillä sörsseleitäni noissa ensimmäisissäni...

[maarita]

Muistan aina yhden joululahjan, jonka sain kun olin ehkä rippikouluikäinen.

Olin toivonut itselleni aamutakkia.
Osasin kyllä ommella, kangas vain puuttui.
Voi mikä ihanuus ainoasta joulupaketistani löytyi:
satiinipintainen, mustapohjainen, kauniin ruusukuvioinen aamutakkikangas.
Minulla taisi ihan itku tulla. Ei siihen aikaan sellaisia monella ollut, ainakaan maalla.

Niinpä ompelin siitä aamutakin, joka palveli minua monia vuosia.
Se oli niin rakas vaate, että jopa paikkasin sitä kun se alkoi kulua kauluksista ja hihansuista. Kun kangas oli kirjava, eihän siinä korjauksetkaan näkyneet.

Taisin minäkin tehdä siitä vielä jotakin tarpeellista, kulumattomista kohdista.

     maarita         

[metsätonttu]

Hei "metsätonttu"[/b]

Mitään erityistä lahjamuistoa
lapsuuden ajaltani ei ole

Aikuisajalta on muisto siitä,
kun exäni jätti minut ilman joululahjaa[/color][/size]

    Elämänilo   [/center]

Olipa 'lahja'! Voi hyvä Elämänilo! Siitä taisi mies eksäksi jäädäkin, vai? 

[Elämänilo]

Olipa 'lahja'! Voi hyvä Elämänilo! Siitä taisi mies eksäksi jäädäkin, vai? 

Hei "metsätonttu"

Eihän toki
- elämä jatkui ennallaan

Tuohan oli vielä pientä
- hän unohti kertoa,
kun lähti työmatkoille tmv.,
siinä sitten lasten kanssa ihmeteltiin,
kun iskä pakkasi matkalaukkuaan,
että mihinkäs sitä ollaan menossa


    Elämänilo   

[taiska]

Olin 6-vuotias ja olin kovasti toivonut oikeaa nukkea (olimme iso perhe ja köyhiä ja isällä tahtoi ne rahat mennä kurkusta alas ).No kun joulupukki tuli minulle oli 1 paketti ja muistan vieläkin sen tunteen kun avasin paketin ja sieltä löytyi valkeatukkainen ihana nukke.Se on tänä päivänäkin minulla kirjahyllyssä ja teen sille ajoittain uudet vaatteet  .Lapsenlapset ovat saaneet katsoa sitä, mutta leikkeihin en sitä anna.Se on ollut ystäväni aina ja sen kanssa on harjoiteltu meikkaukset ja kaikki  .Myöhemmin sain tietää, että saan kiittää nukesta vanhinta veljeäni.Hän meni nuorena (16 v) rahastajaksi töihin ja käytti osan palkastaan siihen, että muu perhe sai ikimuistoisen joulun.     

[metsätonttu]

No, oli kyllä ihana velipoika, Taiska!

Olethan tämän saman kertonut hänelle. 

[Jinx]

Ei tullut mieleen joululahjaa, mutta miulla on nalle jonka sain 4 vuotiaana. Mummo ja pappa oli veljeni kanssa ostoksilla vähän kauempana kaupungissa ja sieltä toivat siten ruskean nallen jolla oli kirjava mekko. Nallen nimi on Emma ja se on edelleenkin tallella ja hyvässä kunnossa... Ehkä pikkasen päässy nuhjaantumaan.
Mummoni muistaa sen nallen edelleen nimineen ja kaikkineen. Veljeni oli kuulemma hyvin katkera. Tästä tyttö nallesta oli tehty myös poika puolinen mutta sitä ei ollut silloin myynnissä.

Emmasta tuli miulle niin rakas että se piti olla aina joka paikassa mukana. Jopa rippikoulussa se oli mukana ja ensimmaisellä ulkomaanmatkalla (eli Emma on nähnyt jopa Kreikan).

 

[Oikku67]

Sain 4-vuotiaana joululahjaksi ukkini tekemän nukkekodin.
Se oli ISO, paksusta pahvista rakennettu, puusta oli ukki nikkaroinut huonekalut.
Ei ollut valoja, ei muita hienouksia,mutta minusta se oli maailman ihanin nukketalo.
Siellä mahtui barbinikin seisomaan kunnolla ja kerroksia oli kaksi..

[Keiju71]

Asuttiin äitin ja isonveljen kanssa Porvoossa, olin juuri 7 täyttänyt ja joulu tulossa. Minut jätettiin kahvilaan limpparin ja viinerin kanssa, koska äiti ja veikka menivät joulupukin asioille niin pieneen liikkeeseen, että minä olisin väkisin kuullut, mitä siellä touhutaan. Oli vähän orpo olo olla ihan yksin, mutta toisaalta tuntui isolta tytöltä.
Jouluaattona avasin paketin, jossa oli oikein ihana, veikan valitsema, nalle rusetti kaulassa. Sen nimeksi tuli Tipsu ja nukuin sen kanssa vielä 13 vuotiaana ja monet kyynelet se on saanut imeä. Tuollahan se on telkkarin vieressä, kaiuttimen päällä katselemassa nykyistä elämän menoa. Vieläkin joskus kun on oikein paha olo, niin pitää ottaa Tipsu ja halia sitä, kovasti ei uskalla, koska onhan se jo vanhus 
Sama veikka toi siskon tytöllekin nallen, tällä kertaa ihan Lontoosta asti. Kukka-nalle on kyllä neidolle se kaikkein rakkain ja tärkein kapistus, jonka kanssa nukutaan joka yö.

[Riitta]

En tieda miksi muistan oman haarukan, veitsen ja lusikan, jossa oli keltaiset varret, minusta ne oli aivan ihanat-sellaiset pienet ja sirot.
Ja samana jouluna olin kateellinen siskolleni joka sai puiset nukenrattaat.

[taiska]

No, oli kyllä ihana velipoika, Taiska!

Olethan tämän saman kertonut hänelle. 

Ilman muuta ja monet kerrat 

[selkälokki]

Lapsuuden Joulumuistoja ei minulla ole, koska synnyinkodissani  ei vietetty Joulua missään muodossa. Se oli ihan periaate Isällä ja Äidillä.
Ehkä se Joulu ei senkään vuoksi nykyisin ahdista ja olen nyt omassa elämässäni löytänyt siitä ihanan tunnelman, sen rauhan ihan itse ja omakohtaisesti, koska ei ole mitään muistoa Joulupukista tms. Isä ja äiti opettivat jo pienestä pitäen, ettei Pukkia ole olemassa.
En kärsinyt siitä mitenkään lapsena kuitenkaan, sain lahjoja silloin tällöin muina aikoina. En tosin sellaista määrää kerralla kuin muut, mutta hyvin vanhempani kuitenkin selittivät kantansa, koska en ollut katkera tai kateellinen naapureiden tenaville.

Mutta paras Joululahjani, ehkä sellainen lämpöisin muisto tulee siitä, kun aloin seurustella Kultani kanssa, niin ensimmäisenä Jouluna sain häneltä aivan ihanan suloiset punaiset lapaset ja rakkauslaulu CD:n. Ne lapaset olivat niin ihanat, että pidin niistä peukalot puhki.
 

[pirpaliina]

Minä sain pienenä tyttönä punaiset nuken vaunut.
Lahja on jäänyt ikuisesti mieleen, ehkäpä sen takia että veljeni
täräytti niistä ison kiven murikan läpi.