seuraava »

[Lari]

Mielestäni se on niin ettemme päämme sisällä pysty hyväksymään että tässä on jo kaikki. Vasta sen jälkeen on hyväksyttävissä että enkeleitä ei ole, kun on jotain suurempaa ja parempaa kuin enkelit. Sinä itse olet luoja.

Meidän on vaikea ymmärtää mikä on hyvää energian muutosta ja mikä turhaa mielen häiriötä. Jotenkin mielemme vain haluaa herätellä että on jotain muuta mitä emme  vielä näe. Katsokaamme mihin matkamme vie.

Reikihoito, kanavointi, energiapallot, (monsterit,viha,) rakkaus, enkelit, ilmeisesti myös solu muutkoset ja Yksi Luoja. Valitse Yksi

He puhuttelevat myös minua toisella nimellä,kuin tämän elämäni nimi on?

Tuollaisesta asiasta en osaa muuta kuin arvailla. Se voi olla pääsi kommervenkkejä tai entisessä elämässä käytetty nimi. Sillä minä en osaa tuoda menneitä elämiä kokemuksineen itseeni, vaikka siihenkin chakratietouden mukaan olisi mahdollista.

Oma mielipide paras eiks jee, kunnes ulkoa tai sisältä tulee jotain uutta parempaa 

[Chandra]

Vielä kysyisin,,,

Jos ei olisi muita kuin me itse,siis apureita,oppaita,suojelijoita,räyhähenkiä,niin miten selittyvät hahmot valokuvissa.En tarkoita noita valoista muodostuvia esim.enkelihahmoja,vaan aivan selkeitä ihmishahmoja.

Minulla on kuva,jossa istun meditoimassa erään hyvin vanhan raunioituneen rakennuksen kivellä.
Itse en heti sitä huomannut,mutta vanhin tyttäreni näki heti.Pieni poika,ehkä n.7-8v,seisoi minusta n.5-6:n metrin päässä ja katsoi suoraan minuun.Kuva on otettu tavallisella kameralla ja oli värikuva.
Poika kuvassa on mustavalkoinen.Hänellä on valkoinen kauluspaita ja tumma juhlapuku päällä.
Olen näyttänyt kuvaa monille valotyöntekijöille ja jokainen on hänet siinä nähnyt.Kaikki pitäneet ilmiötä mielenkiintoisena,mutta ei ole oikein selitystä siihen.

Samassa paikassa saa paljon kuvia epäselvemmistä hahmoista.
Ne ovat ikään kuin ektoplasmasta syntyneitä.

Olen käynyt siellä usein valokuvaamassa,mutta toki näitä ilmiöitä tulee vähän joka paikassa.Tuo poika vaan on erityisesti mielessä.

[Chandra]

Kiitos Lari vastauksesta!

Niin,voihan se olla pääni kommervenkkejakin,mutta luulin alkuun,että ne viestit oli osoitettu jolle kulle muulle,jolla tämä nimi.
Nimi on todellakin vanha ja löytyy jo raamatun ajoilta.

Sitten pikkuhiljaa tuli tämä sinä******,josta tajusin että haa,minulla on tällainen nimi.
En niitä ole antanut kenellekään luettavaksi,puhunut kyllä ja kysellyt neuvoa näiltä julkisesti kanavoivilta ihmisiltä.

Lähes samoin kokemuksin ovat kuulemma aloittaneet,eli heitäkin on harjoitettu ja teksti ollut ensin oudon symboolista.
Kehoittivat siirtämään kirjoituksen puheeksi ja puhumaan itsekseen vaikka nauhuriin.

Ei se minulta onnistuisi.Olisi jo liian tehty tilanne,enkä uskoisi omasta äänestäni tulevaa höpötystä.
On näissä välillä mietittävää,kun pää on niin piskuinen.

[Lari]

Vielä kysyisin,,,

Samassa paikassa saa paljon kuvia epäselvemmistä hahmoista.
Ne ovat ikään kuin ektoplasmasta syntyneitä.

Tietäisikö joku muu, sillä minä en tiedä.

Minä en tiedä voinko näkyä toisaalla, jos vaikka tahtoisin olla nyt isäni haudalla. Samoin jos tahtoisin olla luonasi nyt, näkisitkö sinä minut jos olisit tarkkana. En ole kokeillut ja saanut vahvistusta tästä. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ja missä he liikkuvat ennen uudelleen tuloa maahan. Aika odottaa ja aika kokeilla.

Solumuutos, puhdistava energia on ainakin sellainen, että en tuntenut ketään muuta hoitajaa kuin minä itse.

[tuulispää]

Minä olen Larin näkemysten kannalla aivan samaa mieltä.
Silti,vaikka kaikki on itsestä,enkelit omia energialuomuksia, samoin kuin tarra-henget, niin kuitenkin olemme niin moniulotteisia,että paljon on vielä sitä tiedostamatontakin.

Nuo hahmot mielestäni ihan hyvin ovat niitä jotka eivät ole "menneet" Valoonsa, eivät jostakin syystä kuoleman jälkeen ole ymmärtäneet kuolleensa,ja ovat täällä edelleen harhailemassa.
Eihän se mielestäni poissulje sitä,että näitä "henkiä" täällä harhailisi, jos uskoo omien enkeleiden olevan Korkeinta Itseään.
Mutta en usko näiden harhailevien henkien meihin "kiinnittyvän", he vain harhailevat aikansa,kunnes löytävät oman Valonsa, Oman moniulotteisuutensa, sillä sekin on eräs kokemus ehkä,jonka sielu haluaa kokea.

[Lari]

Minä en tiedä voinko näkyä toisaalla, jos vaikka tahtoisin olla...

Moving Your Visual Body/Astral Body
(http://home.xtra.co.nz/hosts/Wingmakers/Bi-location.jpg)
Telekinesis of the astral body / visual body is a form of bi-location and is the ability of moving the astral body by will or thought. Above is an image of astral bi-location caught on flim and was one of the first telekinetic abilities I learned as a young child.

Onx tällattinen totta 

[Chandra]

Niin,en sitä pikkupoikaa enkelinä pitänytkään,vaan hämmästelin sitä (samoin muut kuvan nähneet),miten selkeästi se näkyi kuvassa.
Ilmeisesti siihen paikkaan sidottu.

On totta ja harjoittelemalla kuka tahansa voi tuon tehdä.Voi tehdä ja kokea paljon muutakin,kun jokin/joku katsoo sen aiheelliseksi tuoda näkyviin.

Mutta en taida sen enempää enää,,
Monet ajattelevat sen kuitenkin niin,että haluaa tuoda itseään enemmän esiin.

[Chandra]

Tuosta kuvasta voin sanoa sinulle Lari,että jos on halua,sitä voi harjoitella.
Omista kokemuksistani kerroin Joannette Crowleylle yksityisessä White Eagle kanavoinnissa.Kysyin mitä minulle siinä tapahtuu ja hän kehoitti neuvomaan sitä eteenpäin.
No,tässä ensi kertaa kerron miten olen tuon kokenut.Se nimittäin on kuulemma aivan harjoiteltavissa oleva juttu.

Tämäkin alkoi vahingossa.Ensin näin  vain vilauksia peilissä.En ollut aivan varma käänsinkö vain päätäni nopeasti ja siitä seurasi ikään kuin vieraita kasvoja.
Unohdin asian muutamaksi kk:ksi,kunnes sama tapahtui ja nyt kesti kauemmin.
  Miksi minun kasvoni näyttävät tuolta?Kamalat!Niitä alkoi vilistä aina kun keskityin ja minulle selitettiin,että näin kasvoja entisistä elämistä.
Vähitellen muuttuivat tämän päivän kasvoiksi ja ovat usein lasten tai nuorten.Tunnen samalla virtauksen,Ikään kuin joku tulisi vierelle.

Tämä liittyy tuohon astraalikehon näkymiseen ja siirtymiseen siten,että aloin uteliaana silloin tällöin tutkimaan kasvoja ja sitten aloinkin huomaamaan,että pääni ylle muodostui ensin valokehä ja siitä seurasi kehon muotoisen hahmon siirtyminen viereen.En tiedä miksi näitä joskus tuli useampia,jopa eri kokoisia.

Sitten sattui kerran niin,että tulin saunasta,löylyhuoneesta ja istahdin pesuhuoneen puolelle.Suihkuverhon takana oli joku äkkinäinen kolahdus,joten käänsin pääni automaattisesti siihen suuntaan.Jäinkin tuijottamaan löylyhuoneen ovea,joka tummennettua lasia.
Tähän liittyy tietty hengitystekniikka,jota silloin jo osasin käyttää.Siispä vedin keuhkot täyteen ilmaa,pidättelin hetken (yleensä tuolloin nousee valo ja kasvot alkavat muuttua)ja tein hitaan uloshengityksen.
Yllättäen löylyhuoneeseen tulikin kirkkaus ja ihmettelin mitäs nyt tapahtuu?
Se häviää aina jonkin ajan kuluttua ja vaatii aluksi voimia.
Toistin jutun uudestaan ja,,,
Ei siinä tuolillani istunut kuin pelkkä KYLPYTAKKI!!!
Pelästyin ja lopetin sillä erää siihen.

Mutta nämä alkoivat tulla sitten useammin ja suuremmitta ponnisteluitta.Kun esim.istun valoisassa huoneessa ja katselen hämärässä tai pimeässä ikkunasta ulos,niin halutessani häviän.

Joannette selitti sen siten,että käväisemme toisessa ulottuvuudessa,jota emme tässä olomuodossa pysty näkemään.Noudamme tietoa,aivan kuin unessa.
Elikä nyt sen sitten olen kertonut.Jos pelottaa vähänkin,niin älkää vielä kokeilko.Minä odotan aina ensin valokehää,ennen en tee mitään.
Ja alussa ainakin tuo hengitys oli minulle tärkeä.Nyt se menee keskittymällä.

[tuulispää]

Chandra,minäkin olen nähnyt peiliin katsoessani eri kasvoja.
Samoin tässä eräänä iltana yritin nähdä hämärässä huoneessa kokovartalopeilin edessä auraa, niin kävi noin kuin kerroit.Pääni hävisi,samoin osa ylävartaloa. Laitoin väsymyksen ja silmien piikkiin.Osaan nimittäin "hävittää" tuijottamalla muutenkin esineitä.
Kun tarpeeksi pitkään tuijottaa, se häviää hetkeksi.
Mielenkiintoista,jos se onkin muuta kuin silmistä johtuvaa!

[Chandra]

Heips Tuulispää!

Näitkö ensi tuon valokehon siirtyvän itsestäsi,vai hävisitkö vain?
Minä tosin tarkistan sen valon aina ensin.Sekun on sellainen turva minulle.

TV ruudusta se onnistuu myös hyvin päiväsaikaan.Jotenkin tarvitsen siihen häviämiseen tumman pinnan.Tosin ne kuulemma alkavat näkyä,jos haluaa,missä vain.Kasvojen muuttuminen sujuu kyllä ihan valossakin.
Niihin tulee myös värejä ja joskus otsaan jotain merkkejä tai kirjaimia.Yleensä väri on tumma violetti ja kolmio on keltainen valo.
Osa meedioista on kertonut,että ovat kokeneet nuo kasvojen muuttumiset myös.Ja ovat saattaneet aluksi näyttää siltä,että korvat ja silmät ja suu,ovat missä sattuu.
Siitä pikkuhiljaa sitten selkeytyvät.

Mutta on myös ilmiö,jonka tarkoitusta mietin pitkään.Yhtenä aamuna,kun katsoin itselleni päivän kortit,katsahdin televisioruutuun.
Alkoi tuo muuntuminen siellä heti ja ihmetyksekseni näin ensin omat kasvoni,sitten isäni (henkimaailman puolella jo),poikani ja veljeni.

Tässä kohdin on sanottava,että minuun syviten vaikuttaneet läheiset.
Ja jotenkin minulle tuli olo,että jokin pieni osa minua on heissä.Tunsin,että voisin olla heistä kuka vain.Kenties olemme osasia samasta sielukokonaisuudesta?
En tiedä,vaikeita asioita yksin oivallettavaksi.Ja mitä useammalta kysyt,sen erilaisempia vastauksia saa.
Eli kannattaisiko kenties kuunnella sitä ensimmäista ajatusta,joka mieleen tulee?

[the_planet]

Pitänyt jo useasti kertoa, mutten ole muistanut. Tällä viikolla yhtenä iltana, kun olin menossa nukkumaan, mutten ollut vielä nukahtanut havahduin kun joku/jokin kosketti selkääni ikään kuin koputtaen. Ajattelin ensin, että se oli varmaan elohiiri tai joku vastaava nykäys, mutta kun se ei tykyttänyt sen enempää ja kohdistui vain sormenkokoiselle alueelle. Käännyin katsomaan, mutta ei siellä ketään ollut.

Myös työpaikalla olen ihmetellyt, että joskus on todella voimakkaasti sellainen olo, että joku on takanani. Monesti olen kääntynyt katsomaan uudelleen ja uudelleen, mutta ei siellä ikinä ketään ole ollut. Se olo on todella voimakas, joskus taas ei tule mitään sellaisia viboja.

Ainahan tällaisille kokemuksille yritän löytää järkiperäisen selityksen, sillä en tiedä olenko vielä valmis kohtaamaan henkimaailmaa ns. päiväsaikaan. Reagoin näihin asioihin niin vahvasti, että välillä voisin kuvailla tunnetta jopa eräänlaiseksi peloksi. Siksipä esimerkiksi isäni viestittelee usein unien kautta, jolloin koen asiat paljon rennommin 

[Satu]

Tuntuu kuin lähelläni liikkuisi niin pieniä(lapsi)henkiä kuin aikuisiakin.

Näen vilauksia,aistin läsnäoloa,ja toisinaan tunnen hipaisuja iholla.

Ihan arkisten hetkien lomassa.

Esim.kun perheeni kanssa syöimme,tunsin pienen kosketuksen selässäni vanhvasti,samoin tunsin läsnäoloa.

Voiko kyseessä olla lapsihenget,ne joiden estin (abortilla)syntymästä luokseni??

Lohduttavaa jos näin on.

No mulla on noita tuntemuksia ollut enimmäkseen kuolleiden ihmisten kanssa. Ihan tuorein esimerkki on muutaman viikon takaa, kun olin saanut juuri tiedon kummisetäni menehtymisestä. Menin illalla hautausmaalle sytyttämään kynttilää ja mulle tuli yht' äkkiä tunne ja tavallaan näky, että hän seisoi (tai leijui) siinä mun vieressä. Hän näytti ja kuulosti ihan samalta kuin terveenä ja hän oli jotenkin "aurinkoinen". "Kuulin" ihan selvästi hänen sanovan: "Elä, hyvä tyttö, itke! Miun asiathan on nyt hyvin, ei koskekaan ennee mihinkään..." Sitten kosketus olkapäälleni ja hän oli poissa, kenties hän lähti lohduttamaan muita...

Toinen samankaltainen ilmestyminen tapahtui vähän sen jälkeen, kun serkkuni ex-vaimo oli menehtynyt vain 36-vuotiaana. Näin hänestä "rintakuvan" ja hänen ilmeensä oli totinen, sellainen mikä hänellä aina silloin oli, kun hän tahtoi, että häntä totellaan. Silloin hänen viestinsä oli lyhyt ja ytimekäs: "Piä huolta miun rakkaista!" Eikä ollut epäilystäkään, että hän tarkoitti ex-miestään ja tytärtään. Mitäpä tuollaiseen viestiin voit vastata? Ei ainakaan ole tullut mieleen tehdä mitenkään toisin... Sitä tosin ihmettelin, että miksi hän tuli nimenomaan mun luokseni, mutta ehkäpä hän jo eläessään sitten näki, että minä voisin olla se, joka katsoo hänen rakkaimpiensa perään... Nyt syksyllä hänen lähtönsä 2-vuotispäivän aikoihin mulla oli hyvin voimakas tunne, että hänellä on mulle asiaa. Kävin useampanakin päivänä hautausmaalla hänta "moikkaamassa", sinne oli vaan PAKKO mennä. Mulle tuli siellä hyvin seesteinen olo, sellainen tunne, että nyt hänen asiansa ovat hyvin, hän ei ole huolissaan mistään eikä mua itteänikään uhkaa mikään. Pikemminkin hänen viestinsä oli se, että mun urakkani on vielä ihan kesken, "sulla ei ole tänne vielä mikään kiire"...

Tavallaan on tosi huikeaa, kun tällaisia hetkiä joskus tulee, mutta toisaalta hyvin pelottavaakin... Toisaalta ei tällaselle oudolle linnulle mitenkään merkillistä...

[tuulispää]

Näitkö ensi tuon valokehon siirtyvän itsestäsi,vai hävisitkö vain?
Minä tosin tarkistan sen valon aina ensin.Sekun on sellainen turva minulle.

Kyllä,tuo valo tulee ensin, ja sitten ikäänkuin pääni yläpuolelle muodostuu valokolmio, jota sitten jäin tarkkailemaan.Tuo kolmio muuttui pääni (n.20-30cm ) yläpuolelle olevaksi valo"kuplaksi",ja samalla yläruumis hävisi.Se kesti vain silmänräpäyksen ajan,mutta saan sen toistumaan helposti. (minulle muodostuu siis ensin tuo kolmio,siinä häilyy väreinä kultavioletti).

Kokeilin muuten äsken päivänvalossa, niin tuo kolmio muodostuu samoilla väreillä,ja kupla syntyy,mutta ei kadonnut pää,hih

Niin joo,kun tuossa aamulla meditoin, (meditoin usein silmät auki),niin koko alaruumiini hävisi,ensin oli valo,sitten kädet jotka olivat sylissäni (ja jalat risti-istunnassa kun meditoin)hävisi hetkeksi.Jotenkin vain luulen sen johtuvan silmistä?(Ns. sokea piste)

[Lari]

Kun esim.istun valoisassa huoneessa ja katselen hämärässä tai pimeässä ikkunasta ulos,niin halutessani häviän.

Onko tilanne kuitenkin niin että häviät vain omissa silmissäsi. Jos joku toinen henkilö olisi selkäsi takana, niin hän näkisi sinut kokoajan.

Omissa silmissäni pystyn hävittämään vaikka käden kun makaan sängyssä unta odotellen, tai kasvattamaan yhen sormen lisää.

Sitten lusikantaivuttamisesta ajatuksella, sillä se silmissä taipuu, mutta kun katsahtaa muualla ja takaisin lusikkaa on se ihan normaalina hyppysissä.

Onko kokemuksienne mukaan mitään todellista hyötyä itsensä siirtämisestä vai onko se vain mystistä kivaa, oman silmän silmälumetta. Tietenkin jos voi siirtyä toiseen ihmiseen, tunnustellen että millainen fiilis ja onko jokin paikka kipeä  voi saada jotain todellista hyvää järkevää tietoa. Lisäksi matkailu, jos se tapahtuisi todellisessa maailmassa pääsi sisällä, voisi se ollakkin kokemuksena mielenkiintoinen.

Siellä samaisessa linkissä oli kyllä sellaistakin että voisi ajatuksella laittaa vaikka valot päälle huoneeseen, mutta katsotaan eka, näkyykö leka 

[Chandra]

Kyllä on nähnyt.Ja kasvojen muutokset myös.Toinen oli ystävä ja toinen Reiki-Masterini.
Tilassa ei voi olla kovin kauaa.Nykyisin helpompaa,kun ei tarvitse enää tuon hengityksen kanssa asiaa luoda,eikä se enää tunnu rasittavalta.

Oletko nähnyt ns.opetusunia?Sillä lailla,että heräät siihen ja tiedät ettei uni ollut tavallinen,muttet muista sitä.Ikään kuin se pyyhittäisiin heti pois?Kait siinä on samasta ilmiöstä kyse.samoin keinoin keräät tietoa.

Sitten on tietysti se,että joku näkee sinun käyvän luonaan.Ehkä tilanteessa,jossa olet auttanut/autat jotakuta.

Se tieto on usein kätketty muististamme,tai se missä käymme pikemminkin.Mutta huomaatkin valvetilassa,että sinä vain tiedät asioita,jotka saattavat vaikka liittyä ihmisiin jotenkin.
Hyvin voimakas intuitiivinen tieto.
Olen muutamaan otteeseen testannut sitä.Kysynyt ihmisiltä onko näin tapahtunut?Ja kyllä on.

Mutta tähän liittyy jo niin paljon muutakin.

Tuulispää!Minulla tulee ensin se valo pään ympärille,sitten siitä nousee okään kuin valopää.
Ja sen jälkeen siirtyy minusta kauemmas jonkinlaisen kehon muodossa

Kehon kanssa voi sitten taas matkailla irtaantumalla siitä makuulla.
  Niin,ehkä kysymyksessä onkin sama ilmiö,mutta lienee hankalampi toteuttaa seisaaltaan?
Heräsin juuri ja olen vielä vähän uninen,joten pitää kelata vähän.
Kahville ja tupskulle!

Ai niin,mutta kun näen ne selkeästi myös muissa ihmisissä,valokehot siis.Enkä tosiaankaan kehtaa sillai jäädä tuijottelemaan.