seuraava »

[pirpaliina]

Mulla on vesimies elämän kumppanina ja itsehän olen leijona.
Välillä kyllä tuntuu, ettei mikään asia mene kohdalleen.
Kiistaa on melkeimpä asiasta kuin asiasta.
Molemmat ovat tosi itsepäisiä.
Tällä vesimiehellä on jouskari nousuna ja mulla oinas.
Mahtaakohan tässä käydä niin että ärsytämme toisemme niin ettei yhteiselosta tule mitään?
Onko kokemuksia ? Vinkkejä ??
 

[*Alkmene*]

Kokemuksia on 
Olen itse    ja 4-vuotta kestäneen parisuhteen toinen osapuoli oli/on    . Tosin olemme edelleen hyviä ystäviä ja miltei päivittäin yhteyksissä...

Minusta on kyllä tuntunut, että oma pillossa itseltäni ollut itsepäisyys on noussut esiin ihan uudella tavalla tämän suhteen aikana. 
Ja minusta se on ihan hyvä asia. Itseasiassa koen, että  auttaa minua kasvattamaan tervettä itsepäisyyttä, vaikkakin olemme välillä nahikoineet niin paljon, että otsasuonet pullistuu  :lla ja  ihmettelee miten joku on niin paukapää, ettei tajua tällaisia asioita. 

Kyllä 'varmasti' on suhteellanne mahdollisuuksia. Auttaa paljon, jos ymmärrätte, että kinat ja ärsytykset ei kerro suhteestanne, vaan molemmille itsestänne jotain.. Ja ne voi ottaa myös hiukan huumorillakin välillä. Kun kuitenkin me ainakin koimme, että meillä on  ollut todella hauskaa näinä vuosina ja kasvattavaakin... ja varmasti meistä tulee ikuiset ystävät. Tietyllä (ärsyttävällä  ) tavalla täydennämme toinen toistamme.

[cancer]

Mun vanhemmat ovat  ja  . Ei toivoakaan yhteisymmärryksestä ja erosivatkin sitten 19 vuoden taistelun jälkeen. Toinen jalat maassa ja pää avaruudellisia asioita täynnä, toinen hällä väliä kunhan ulospäin näyttää komealta -tyyppi. Ongelmakohdat noin pelkistetysti.
Mutta tietenkin siinä vaikuttivat muutkin osat kuin pelkät  merkit.
Jokainen ihminen on "tapaus" erikseen, eikä tästä voi mitään kait päätellä.

[Minerwa]

Vastamerkithän täydentävät loppujen lopuksi tosiaan (hyvässä ja pahassa)... Mä olen samaa mieltä Mirjamin kanssa, että teillä on takuulla paljon annettavaa ja opittavaa toisiltanne, kunhan suurimmat erimielisyydet saadaan selvitettyä. Sitä paitsi - eivätkös ne ole monesti niitä meidän omia kätkettyjä ominaisuuksiamme, jotka toisessa eniten ärsyttävät (??).

Veskari ja jellona ovat kyllä kieltämättä monessa asiassa täydelliset vastakohdat - omaakin kokemusta on, joskaan ei parisuhteesta. Mutta, mutta... erilaisuushan on rikkaus (sanotaan), kunhan sitä jotenkin oppisi ymmärtämään  ... Kannustavana esimerkkinä ystäväpariskunta  + , joilla yhteistä taivalta takana yli 10 vuotta 

[selkälokki]

miten käytännössä selittäisitte veskarin ja leijonan erot ja mahdolliset ristiriidat?

Miulla on kaverina muutama leijona  ja tulen kyllä toimeen...Itseasiassa koulussa kaverina on erä leijona ja on mukava ja ainakin heti alusta asti on synkannut hyvin yhteen...

[pirpaliina]

että otsasuonet pullistuu  :lla ja  ihmettelee miten joku on niin paukapää, ettei tajua tällaisia asioita. 

Ihan tuo vaikuttaa meidän touhulta. Ei toi kamu aina ymmärrä mun pillastumista, enkä minä sitä ihmettelyä.

miten käytännössä selittäisitte veskarin ja leijonan erot ja mahdolliset ristiriidat?

Leijona tekee miettimättä heti idean saatuaan ja veskari varmaankin punnitsee tarkoin seuraavan siirron. Itse olen sellainen hetkessä eläjä.Toinen sitte suunnittelee ja jahkailee.

Kärsivällisyys ei ole ainakaan minun veskarini parhaita puolia, hihat voi palaa nopeastikin.

Jaa..aa vastasinkohan ollenkaan edes sinnepäinkään.

[*Alkmene*]

Leijona tekee miettimättä heti idean saatuaan ja veskari varmaankin punnitsee tarkoin seuraavan siirron. Itse olen sellainen hetkessä eläjä.Toinen sitte suunnittelee ja jahkailee.

No meillä oli taasen toisinpäin.... minä olin/olen se spontaani; nyt tehdään ja toimitaan! Ja leijona se joka miettii... tai ainakin varmistaa, että kaikki näyttää arvokkaalle..  tai siinä on jotain järkevää tai tuottavaa.. Minä veskarina mielumminkin katselen ja pohdin maailman syntyjä syviä ja ihmisiä, mutta toimin muuten hyvin spontaansti.
Mutta tosiaan muukin vaikuttaa kuin synymäkarttamme tai edes vain sen  merkki. 

[Ajatus]

miten käytännössä selittäisitte veskarin ja leijonan erot ja mahdolliset ristiriidat?

Ekana tuli mieleen, että Leijona on egoisti ja Veskari humanisti - niin hyvässä kuin pahassa. Leijona merkkinä edustaa minän luovaa loistoa, Vesimies taas ryhmävoimaa. Edellinen todennäköisesti suosii enemmän hierarkiaa ja jälkimmäinen tasa-arvoista systeemiä. Leijona suojelee "omiaan", Veskarin perheeseen/ystäviin kuuluu koko maailma. Molempia yhdistää usein tiedon jakaminen tai opettaminen, missä Leijona perinteisesti opettaa minänsä kautta ja Veskari jakaa tietoa anonyymmmin.

Tietysti jälleen kerran henkilöissä pitää ottaa huomioon koko kartta. Mutta tässä minusta joitain eroja noin merkkisymboliikan tasolla. Itsellänikin on muuten hyvä naispuolinen Leijona-ystävä. Oinas-nousuisena hän toimii nykyisin esimiestehtävissä, millaisiin itse Vesimies-kuuna tuskin koskaan osaisin ryhtyä.

[selkälokki]

jep, aika hyvin noista vastauksistanne kyllä tunnistaa jellonan ja veskarin..Ja ajatus varsinkin, ehkä taas ymmärrän jotain itseni ja kavereitteni suhteesta. Olenkin miettinyt, että mikä oppiläksy vois leijonalla olla mulle, mutta ehkä se vois olla tuokin, että enemmän niitä omiaan ottaa huomioon, eikä aina höyrötä jonkun isomman porukan asioiden puolesta...

[Minerwa]

Mä ihailen leijonien tapaa heittäytyä koko sydämellään mukaan johonkin juttuun. Itse monesti raapaisee pintaa vähän sieltä sun täältä sitä mukaan, mikä milloinkin kiinnostaa, muttei sitoudu mihinkään kovin tunteella (lähimmät ihmissuhteet tietenkin erikseen!!). Tuosta "heittäytymisestä" voisin ainakin veskarina oppia...
Samoin tosiaan tuo leijonien kyky puolustaa itseään ja omiaan. Sellainen positiivinen itsekkyys olisi tosi hyvä juttu - mutta jotenkin sitä ei osaa pystyttää oman tonttinsa rajoja. Toisaalta arvostaa yksityisyyttä ja pitää etäisyyttä, toisaalta taas päästää toiset kävelemään vaikka ylitseen, eikä malta sanoa "ei".

Leijonissa ärsyttää ulkokuoren kiillotus ja ylitsepursuava tyytyväisyys niistä hyvistä asioista, mitä itsellä on. Toisaalta... joskus voisi kyllä olla varsin piristävää tarkastella omaa elämäänsä sellaisten häikäisevän positiivisten lasien läpi 

Lopuksi vielä: me veskarithan emme välttämättä ole niitä kaikkein helpoimpia ihmisiä, mutta omalla omituisella tavallamme kuitenkin aika valloittavia, vai mitä...? 

[selkälokki]

Lopuksi vielä: me veskarithan emme välttämättä ole niitä kaikkein helpoimpia ihmisiä, mutta omalla omituisella tavallamme kuitenkin aika valloittavia, vai mitä...? 

 
Jep, valloittavia, kyllä, tottakai! 

ps. myönnän, etten ole kaikkein helpoin, jääräpää aina ajoittain...