seuraava »

[-manna-]

En nyt juuri muista nimeä, mutta erään kuuluisammankin meedion mukaan (hän oli auki lapsuudessaan -ja tähän saakka) Hän joutui arestiin kun mokomia höpötti. Hän kertoi asiat ennelta ja sai siitä hyvästä aina rangaistuksen. Onneksi lapsena hänellä oli henki tai enkeli (kenties, en tiedä) mutta joku, eikä hän pelännyt kärsiessään näitä rangaistuksiaan. Mutta ei se VARMASTIKKAAN voi olla helppoa!

[Esmiralda]

Nuo teidän jutut auttavat minua ymmärtämään jotenkin sitä mitä muistan lapsuudestani.

Oli aika jolloin etsin metsästä jotakin keijua aivan vauhkona. Minulla oli ihan kauhea hätä, kun en enää nähnyt tai tavannut sitä. Muistan sen ahdistuksen ja kummallisen ikävän. Puhuin siitä varmaan jotakin äidilleni, kun hän lohdutti ja sanoi, että ei sellaisia ole oikeasti olemassa, että ne ovat vain mielikuvituksen tuotetta. Sekin herätti minussa syvää surua.

Sitten oli vain uskottava, että niitä ei ole. 

[Rakkauden enkeli]

Pakko heittää väliin... mitäs jos jollakulla lapsella on vanhemmat, jotka em. tyrmäävät nämä kokemukset ja jopa kieltävät hulluilemasta (toisin sanoen pelkäävät itse). Mitä tämä tekee lapselle?

Ihan uteliasuuttani kyselen, koska sivusta olen katsellut yhden perheen lapsia ja aikuisia... 

Minulla oli/on sellaiset vanhemmat jotka tyrmäsivät tuonkaltaisia kokemuksia, asioita. Varsinkin isäni... Minuun se vaikutti siten, että vaikenin ja lopulta itsekin jätin ja unohdin suurimman osan. Ns. "suljin hanat", kunnes ne murrosikäisenä taas "avasin".  Täytyy kuitenkin näin jälkeenpäin sanoa, että silti jossain sisimmässä se kyky/yhteys on säilynyt aina.  En vain enää tuonut sitä julki...  :

[Esmiralda]

Mutta jospa nyt olisi aika vähän laajemmalle ymmärrykselle.

Minullekin tätini sanoi aikoinaan, että on olemassa paljon ihmeellisiä asioita, joita ei voi ymmärtää, ne vain ovat, mutta niistä ei pidä puhua, muuten leimautuu hulluksi.

En ole sulkenut omien lapsieni suita. Kun toinen kertoi, kuinka puut puhuivat hänelle, olin siinä mukana. Ja kun toinen tuli kertomaan, että kellui oman kehonsa yläpuolella, selitin, että sellaista sattuu joskus, mutta ei kannata olla huolissaan. Sanoin, että kuitenkin on parasta olla hakeutumatta tahdonvoimalla siihen tilaan, odottaisi että ymmärtää enemmän asioista ja on vahvempi. Sitten ei ole sellaista tapahtunutkaan. Hän on oppinut ymmärtämään, että näitä asioita ei pidä miettiä liian paljon, on otettava arkipäivästä kiinni.

Pääasia, ettei tyrmää eikä naura lapsen jutuille.

[-manna-]

Pääasia, ettei tyrmää eikä naura lapsen jutuille.

Niinpä!

[astraali]

Minäkin olen pienenä jutellut äidilleni ja isälleni, etteivät he ole minun oikeita vanhempia. Minun isälläni on kuulema musta parta... (Tässä elämässä isälläni ei ole partaa lainkaan)
Muistan hämärästi tuo hetken, kun puhuin sitä äidilleni. Minusta oli ihan okei, että nyt minulla oli eri vanhemmat mutta "oikeita" ne eivät kuitenkaan olleet. Olo oli hetken kuin adoptoidulla.

[Hiisitär]

Käsittääkseni ensimmäisen kerran ihan kunnolla kanavat menevät tukkoon murrosiässä, joka on ensimmäisiä elämän suurimpia kasvukohtia (itselläni kävi juuri näin).

Minullakin oli paljon mielikuvitusystäviä pienenä. Muistan ainakin kolme muurahaista, niitten nimiä en tosin enää saa mieleeni. Muuten olen aina elänyt paljon mielikuvitusmaailmassa omine mietteineni ja leikkinyt yksikseni. Harrastan moista edelleen paljon, visualisointi on yksi luomisen ehto

Lapsen mielikuvitusystävistä voi tulla myös ihan oikeita henkiolentoja henkimaailman puolelle, sillä jos keskittää ajatuksensa tarpeeksi johonkin, se alkaa elää. Minulle on sanottu, että esimerkiksi Tolkienin Keski-Maa on olemassa, koska niin monet ihmiset rakastavat tuota maailmaa ja ajattelevat sitä ja sen hahmoja. Olen itsekin tavannut joitain henkilöitä, jotka tässä maailmassa ovat fiktiivisiä, mutta joista on monien fanien ja heidän lämpimien ajatustensa myötä tullut eläviä olentoja toiselle tasolla ^____^

[Esmiralda]

Keskimaasta:

Tuolla pellon pientareella kasvoi puron varrella sellainen ikivanha pahkainen paksurunkoinen koivu, jonka oksille (syliin) kaikki kylän lapset kokoontuivat. Minun lapseni nimittivät häntä vanhaksi entiksi. Tietyssä vaiheessa he halivat enttiä enemmän kuin minua, siis tunsin suorastaan mustasukkaisuutta tuota äitipuuta kohtaan.