Käsittääkseni ensimmäisen kerran ihan kunnolla kanavat menevät tukkoon murrosiässä, joka on ensimmäisiä elämän suurimpia kasvukohtia (itselläni kävi juuri näin).
Minullakin oli paljon mielikuvitusystäviä pienenä. Muistan ainakin kolme muurahaista, niitten nimiä en tosin enää saa mieleeni.
Muuten olen aina elänyt paljon mielikuvitusmaailmassa omine mietteineni ja leikkinyt yksikseni. Harrastan moista edelleen paljon, visualisointi on yksi luomisen ehto
Lapsen mielikuvitusystävistä voi tulla myös ihan oikeita henkiolentoja henkimaailman puolelle, sillä jos keskittää ajatuksensa tarpeeksi johonkin, se alkaa elää. Minulle on sanottu, että esimerkiksi Tolkienin Keski-Maa on olemassa, koska niin monet ihmiset rakastavat tuota maailmaa ja ajattelevat sitä ja sen hahmoja. Olen itsekin tavannut joitain henkilöitä, jotka tässä maailmassa ovat fiktiivisiä, mutta joista on monien fanien ja heidän lämpimien ajatustensa myötä tullut eläviä olentoja toiselle tasolla ^____^