seuraava »

[Elia_]

Hei
Olen vuosia nähnyt vahvoja intuitiivisiä mielikuvia, joita välillä tulee pitkäkin pätkö. En aina saa niitä tulkituksi ja nyt tämä eilen ylös kirjoittamani hämää minua aika pahasti. Pyytäisin siis tulkinta-apua - varsinkin kun elämässäni on meossa tärkeä murrosvaihe.
Eli:

Ebenpuun oksta kirtyvät kerälle. Kasvot ovat tuulta. Linnut lentävät pois.
En tiedä, haluan tietää. Juuri nyt - en huomaenna. Myönsin itselleni sydämmeni syvimman toiveen. Nyt kaipaan.
Vene. Se kuljettaa meitä. Siinä on viisi. Lipuen yön läpi, tähtien vierellä.
Saukkojen pesässä syntyy poikasia. Olen yksin.
Aurinko, kuu ja tähdet. Tuleeko valo enää ikinä?
Pelko. Pimeys. Kylmyys.
Lämpöä ei ole.
Kuka voisi kohtalon leikata. Takoa ja taivuttaa.
Valhalla. Aasat. Sif ja Thor. Freya.
Muisto ja toivo, algiz, anzus. Minä.
Valtaistunsali.
Entä jos meillä on jotain tehtävänä, jotain suurta. Jos kierrämme tätä samaa kunnes saamme sen tehtyä. Kestänkö yhtäkään elämää tätä tuskaa.
Ensin oli aavistus. Tunnistus. Hän hiipi elämääni tietämättä. Auringon alta. Hänessä on hän ja se, mitä hän on nyt. Toisen tunnistin ja toiseen rakastuin. Nyt olen sidottu tässäkin elämässä.
Paju, sarni, marjakuusi ja pihlaja.
Pihlajan oksat muodostavat kodin.
Torni ja rakastavaiset.
Kuu, tähti ja ylipapitar.
Vaunut ja maailmankaukkeus.
Matka, jolla ei ole päätä.
Häntä.
Torvi, maailma ja elämä.
Me
* * *

[hopeatähti]

Hei Elia_ 

Olipa koskettava ja runollinen sielun matkatarina 

Itse en tulkitse tarotkortteja mutta symboliikka joka esintyy kirjoituksessasi on aika mittava ja laaja. 

Muutama ajatus:

Itse sain sellaisen tunnelman, että kuljin sinun sielunmatkaasi, alkupisteestä ja kohti todellisen itsensä löytämistä eri vihkimyksien/oppien/elämien kautta.

Lopullinen etsintä ja kaipuu, sielunkumppanin löytyminen, kohti karman kierron loppumista=
(ei päätä, ei häntää vaan täydellinen ympyrä) ja matka jatkuu kotiin, alkulähteeseen.

Mikäli sinulla on tarotkorttikirjaa, kannattaa sieltä katsoa nuo tulkinnat.
(vaunut, rakastavaiset, torni, tähdet jne)

Melkein oli kaikki "suurten salaisuuksien kortit" tuossa kirjoituksessasi.

Vaikka matka olisi kuinka tumma, jatkamme aina eteenpäin, päivän jälkeen tulee aina yö ja taivaalla tuikkii aina tähdet.

Se mitä etsit löytyy, elämäntehtäväsi aukeaa, oppien kautta kohti laajempaa kasvua, sielunkumppanin etsiminen ja löytyminen = ME.

Valoa tiellesi 

[Elia_]

Kiitoksia.

Tavallaan itsekin huomaan, että siihen on kirjoitettu osa minun matkastani täällä. Lähinnä mietin miksi juuri tämä tulee nyt esille.
Oma veikkaukseni voisi olla juuri sen sielunkumppanin löytymisen myöntäminen Ja siitä seurannut kipu, Sille ei ole vielä aika.

Ja toinen on pelko, ettemme vieläkään saa tehtyä sitä mitä varten me ollaan sidottu soisiimme. Hyvin vahvana intuition on, etä kohtaamme noin tuhannen vuoden välein saadaksemme jotain tehdyksi. Tähän on kuitenkin matkaa. Toinen puoli ihmisitä on ihan rikki ja toinen ei luota itseensä.

En kuitenkaan saa täysin itseeni sitä, mitä olen tällä halunnut sanoa. Ja se on hiukan häiritsevää. Syynä voi ola myös se, että täsää on luontoa ja eläimiä vähemmän kuin yleensä, mikä sotkee minua.

JA olet hyvin oiekeassa eteenpäin jatkamisessa. Tavalla tai toisella 

[hopeatähti]

Luottamus itseesi ja elämään, jostain vanhasta on tuo sinun pelkosi herännyt, että et
pääse/osaa/kerkeä täyttämään tehtävääsi.
Olet ilmeisesti kokenut "epäonnistumisia" aiemmin ja se hätä on vielä läsnä.

Sielunkumppanisi tulee esille kun se aika on kypsä teille molemmille, tiedän miltä tuo ikävä tuntuu ja se on syvällä, sen kanssa on vain osattava elää 

Kun olette kasvaneet molemmat sen minkä on hyväksi teidän tietoiselle kohtaamiselle, tapaatte kyllä, joko sielullisesti tunnistat hänen energiat tai fyysisesti.

Yleensä se onkin niin, että sielunkumppanimme ei ole jokaisessa (aika harvassa) inkarnaatiossa läsnä fyysisesti vaikkakin sielulliset siteet ei koskaan katkea.

Olen myöskin ymmärtänyt sen, että koko sielunperheemme jäsenet harvakseen inkarnoituu samoihin aikoihin ja esim samaan maahan, jos ei ole erityinen tehtävä suoritettavana.
(yhdistää energioita)

Kaikki kirkastuu 

[Elia_]

Niin olen minäkin ymmärtänyt. Minulla on muistoja useista, joissa vain muutama hassu, jos kukaan on ollut mukana. Nyt vain lahes kaikki tuntuvat olevan läsnä. Samoin tuntuu tapahtuneen ennenkin - ja samasta syystä.

Ja se on syvällä se ikävä. Varsinkin kun asia on juuri niin lähellä, että välillä tuntee pieniä väläyksiä. Tämän ihmisen läsnäollessa hohdan - kirjaimellisesti - valoa. Ja sen kanssa eletään yleensä hyvin, mutta joskus kun ei ymmärrä itseään tulee kaikki suurena palana.

Ja kaiki toivottavasti selviytyy. Alkaa olla kiire tämän ns. tehtävän kanssa. Ainakin siltä tuntuu. Mutta eihän sitä tiedä, mitä nurkan takana on.