Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Joka menneitä muistelee...  (Luettu 8191 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Alzbeta
Vieras
« : 20.11.2005 18:42:06 »

Hei, en tiedä oikein mihin kategoriaan tämä kysymys menisi, mutta laitoin sen nyt tänne.

Eli siis, olin aika normaali iloinen, reipas ja positiivinen jousimieslapsonen ja nuori. Kuitenkin keväällä 1999 jotain tapahtui ja syksy 1999 oli elämäni tähän asti kauhein. En ole ikinä ollut niin lähellä epätoivoista tekoa kuin silloin. Ihan niinkuin jokin olisi silloin niksahtanut (päässäni?) ja yritän vieläkin miettiä ihmeissäni, että mitä silloin oikein tapahtui. Se vaikuttaa vieläkin elämääni.

Osaisitteko te siis auttaa, katsoa tuon syksyn 1999 transiitti tilannettani ja mitä siellä näkyisi mistä voisi johtua, että vieläkin muistan sen syksyn painajaisena. Josta heräsin lopulta 2000 talvella, mutta jota en silti koskaan ole pystynyt unohtamaan.

Kiitos jos joku pystyisi auttamaan!  smitten

Edit: jos jonkun kiinnostus vielä heräsi niin saa kyllä tiedot yv.
« Viimeksi muokattu: 25.03.2006 21:01:10 kirjoittanut Alzbeta » tallennettu
May
Supermoderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 1469



Profiili WWW
« Vastaus #1 : 21.11.2005 13:27:56 »

Alzbeta, jo pikaisellakin vilkaisulla huomaa, että Plutohan on tuolloin kulkenut työn ja terveyden huoneeksi sanotussa 6. huoneessa. Keväällä 1999, jolloin sanoit jotain kauheaa tapahtuneen, Pluto on tehnyt yhtymää 6. huoneen Merkurius-Venukseen ja edelleen väljästi jo ohittamaansa Aurinkoon ja Uranukseen. Transiitti on kestänyt suunnilleen vuoden vaihteeseen asti. Myös Kheiron on tehnyt syksyn 1999 aikana yhtymää Auringolle, tr. Uranus on ollut MC:llä neliössä Kheironiin ja Noususolmu IC:llä. Eli kyllähän draaman ainekset on näkyneet ihan selvästi kartallasi. En ihmettele, jos olet esim. sairastunut vakavasti - äkkiä ajatellen esim. paniikkihäiriö tai muut hermostolliset oireet ja/tai masennus tulee mieleen Pluton yhtymästä Merkuriukselle. Myös lapsiin liittyvät asiat ovat voineet olla tapetilla samoin kuin työolosuhteissa/opiskelussa tapahtuneet äkilliset muutokset ovat todennäköisesti kuuluneet tuon ajan teemoihin... Asioissa tapahtunut muutos on ollut hyvin karmallinen johdattaen sinua kiinnittämään tällöin enemmän huomiota kodin asioihin (Noususolmu IC:llä) tai yksinkertaisesti viettämään enemmän aikaa kotona - omasta halustasi tai jonkin asian pakottamana.  Jotakin tuollaista tuli mieleen, mutta oikeaa tapahtumaa on tietysti vaikeaa alkaa arvailemaan.
Astrologisesti kartallasi on kuitenkin ollut erittäin rankka ja kasvattava ajanjakso, jollaista ei ihan samanlaisena ehdi tapahtua kartallasi kuin kerran elämässä.

Onneksi et Alzbeta sortunut epätoivoiseen tekoon vaan jaksoit pinnistellä!  smitten
« Viimeksi muokattu: 21.11.2005 13:32:26 kirjoittanut May » tallennettu

Alzbeta
Vieras
« Vastaus #2 : 21.11.2005 17:30:46 »

Kiitos May  Smiley Olisi todella ollut ihme, jos sen ajan tapahtumat eivät mitenkään olisi kartallakin näkyneet. Nyt kun mainitsit karman niin siltä se todella tuntuikin. Erittäin kohtalokasta aikaa oli, etten sanoisi.

Johtunee sitten varmaan tuosta Plutosta, mutta tosiaan mitään kauheaa ei varsinaisesti tapahtunut. Olin niin sanottu normaali lukiolainen, jolla oli ystäviä, koulu meni hyvin ja kotona normaali perhe-elämä iloineen ja suruineen. Tosin vietin suurinpiirtein kaikki viikonloput ystäväni luona kun vanhempien kanssa ei oikeen juttu luistanut...

Kaikki tapahtui pääni sisällä. Se Merkurius Pluto varmaankin...
Olin tosiaan koko kevään aika alakuloinen, syksyn niin hermot kireällä aivan koko ajan ja toisaalta masentunut, ahdistunut. Syömishäiriö ja paniikkihäiriö nostivat itseään esille ja olo oli todella sekava. Olen kirjallisuudesta löytänyt sanan Hermokuume ja en tiedä mitä se on, mutta kuvaa juuri tuota aikaa niin loistavasti. Vaikka muut huomasivat vain sen kuinka vihainen ja ärtynyt olin niin tosiassa olin ihan rikki ja halusin vain lohdutusta.
Ironisinta on, että luin psykologiaa tuohon aikaan. Varmasti alitajuisesti yritin etsiä vastauksia, kuitenkaan en osannut yhdistää itseeni, että olin todella masentunut ja ahdistunut ja itsetuhoinen, vaikka noihin aiheisiin liittyvää kirjallisuutta juuri luin paljon. Äitini ei ollut kiinnostunut mitä luin ( useimmiten itsemurhia käsitteleviä kirjoja, joista kaverini kyllä huomauttelivat että onpas hilpeää... ) mutta pelästyi pahan päiväisesti kun näki minut piirtelemässä mustia enkeleitä. Olen erittäin onnellinen, jos ainakaan astrologisesti nuo samat kuviot eivät enää tämän elämän aikana sellaisinaan toistu.

Ei ole elämä ollut ruusuilla tanssia tuonkaan jälkeen. Silti yhtään en ole katunut, että tässä olen edelleen.

 smitten
tallennettu
valonkantaja
Vieras
« Vastaus #3 : 26.11.2005 12:19:40 »

Itselläni oli joskus yläasteen lopulla-lukion alussa kausi, josta en muista muuta kuin itsetuhoiset ajatukset. Ikäänkuin olisin elänyt jossakin harsossa, kietoutunut johonkin seittiin, josta en jaksanyt yrittää päästä irti. Polttelin pilveä ja lintsasin koulusta niin paljon kuin pystyin. Menin usein metsään lempipaikkaani useiksi tunneiksi yksin istuskelemaan ja maalailemaan. Tunsin olevani ulkopuolella koko maailmasta ja se oli todella pelottavaa. Luin paljon itämaista filosofiaa, enkelikirjoja ja astrologiaa. Hukuin siihen "henkisyyteen", en uskonut saavani enää mitään tästä fyysisestä maailmasta. En tiedä mikä minut lopulta sai maan tasalle, varmaankin tämä nykyinen poikaystäväni. Minulla on tallella noilta ajoilta runoja, piirustuksia ja maalauksia, ja aina kun näen ne sydämeni alkaa pamppailemaan ja tunnen jälleen sen oudon tuskan mikä minulla silloin oli. Siihen tuskaan ei ollut mitään erityisempää syytä, ehkä olin jonkin verran yksinäinen mutta itse minä vetäydyin syrjään sillä en ollut kiinnostunut samoista asioista kuin muut ikäiseni. Ehkä en uskoisi näihin asioihin joihin nyt uskon, ellen olisi kokenut tuota masennusta.
tallennettu
Athene
Astro-nauttija
****
Viestejä: 938



Profiili
« Vastaus #4 : 29.11.2005 17:46:54 »

Mitenkähän nuo sanomanne asiat tuntuvat tutuilta?! Shocked
tallennettu

Aurinko vesimies
nousu/kuu kaksonen
Alzbeta
Vieras
« Vastaus #5 : 04.12.2005 16:03:26 »

Voi kun liikuttavia viestejä teillä, ja niin tutun kuuloista että en voisi paremmin itse kuvata omalta kohdaltani vuosituhannen vaihteen tunnelmia.

Itselläni oli tr. Pluto yhtymä Aurinko tarkka 25.11.1996 kun täytin 14. Omalta kohdaltani siis muutoksen tuulet alkoivat jo hitaasti mutta varmasti puhaltaa.
Varmasti lopullinen niitti tuli 1998 keväällä kun progressiivinen Kuu siirtyi Skorpioniin. Siitä ei ollut enää paluuta entiseen. Kuten teillä, itsellänikin on erittäin ristiriitainen suhtautuminen tuohon aikaan juuri sen takia, että vaikka olin en oma itseni, koko ajan ahdistunut ja vihainen ja tuskainen niin kuitenkin mietin tosiaan olisinko ikinä tutustunut kirjallisuuteen, kirjoittamiseen, taiteisiin ylipäätään, psykologiaan niin syvällisellä ja läpitunkevalla mielenkiinnolla ja innostuksella, jos tuota aikaa ei olisi ollut. Näistä asioista kun olen edelleen yhtä kiinnostunut ja innostunut.

Tänä viikonloppuna on tapahtunut kummallisia asioita. Huokailin, että pitää tehdä joulusiivo. Nyt olenkin heittänyt vihdoin ja viimein menemään vanhat kirjoitukseni, joista tulee vain huono olo kun niitä lukee. Sellaista itsevihaa ja ahdistusta on karmeaa lukea! Olen todellakin saanut tarpeekseni vanhasta tuskastani ja itseinhostani. RIITTÄÄ JO!
Nyt tyhjeni kirjahyllyn kaappi, ja päätin, että ensi keväänä tyhjenee vaatekaappi. Vanhoista mustista lumpuista, jotka ovat juuri noista ajoista asti lojuneet kaapin nurkassa ja olen jopa välillä käyttänyt niitä nykyäänkin kun on vaan niin vaikea päästää irti...  Mutta NYT TOSIAAN RIITTÄÄ!

Kirjallisuudesta ja taiteista voi tykätä, vaikka ei olisikaan koko ajan mustissa kulkeva kärsivä mukataiteilija. Ne tekstit, jotka silloin kirjoitin eivät ole mitään kaunokirjallisuutta, vaikka niin pienessä mielessäni toivoin. Ne ovat aivan karmeaa luettavaa enkä enää ikinä halua nähdä niitä enkä kestänyt tietoisuutta, että ne ovat edes kaapissani.

Olisiko tämä tr. Pluto neliö Kuu nyt tekemässäkin sen, että olen todella kurkkuani myöten täynnä vanhaa tuskaani ja se levätköön nyt rauhassa ja katson mitä muuta elämällä on tarjota.
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: