Kiitos May
Olisi todella ollut ihme, jos sen ajan tapahtumat eivät mitenkään olisi kartallakin näkyneet. Nyt kun mainitsit karman niin siltä se todella tuntuikin. Erittäin kohtalokasta aikaa oli, etten sanoisi.
Johtunee sitten varmaan tuosta Plutosta, mutta tosiaan mitään kauheaa ei varsinaisesti tapahtunut. Olin niin sanottu normaali lukiolainen, jolla oli ystäviä, koulu meni hyvin ja kotona normaali perhe-elämä iloineen ja suruineen. Tosin vietin suurinpiirtein kaikki viikonloput ystäväni luona kun vanhempien kanssa ei oikeen juttu luistanut...
Kaikki tapahtui pääni sisällä. Se Merkurius Pluto varmaankin...
Olin tosiaan koko kevään aika alakuloinen, syksyn niin hermot kireällä aivan koko ajan ja toisaalta masentunut, ahdistunut. Syömishäiriö ja paniikkihäiriö nostivat itseään esille ja olo oli todella sekava. Olen kirjallisuudesta löytänyt sanan Hermokuume ja en tiedä mitä se on, mutta kuvaa juuri tuota aikaa niin loistavasti. Vaikka muut huomasivat vain sen kuinka vihainen ja ärtynyt olin niin tosiassa olin ihan rikki ja halusin vain lohdutusta.
Ironisinta on, että luin psykologiaa tuohon aikaan. Varmasti alitajuisesti yritin etsiä vastauksia, kuitenkaan en osannut yhdistää itseeni, että olin todella masentunut ja ahdistunut ja itsetuhoinen, vaikka noihin aiheisiin liittyvää kirjallisuutta juuri luin paljon. Äitini ei ollut kiinnostunut mitä luin ( useimmiten itsemurhia käsitteleviä kirjoja, joista kaverini kyllä huomauttelivat että onpas hilpeää... ) mutta pelästyi pahan päiväisesti kun näki minut piirtelemässä mustia enkeleitä. Olen erittäin onnellinen, jos ainakaan astrologisesti nuo samat kuviot eivät enää tämän elämän aikana sellaisinaan toistu.
Ei ole elämä ollut ruusuilla tanssia tuonkaan jälkeen. Silti yhtään en ole katunut, että tässä olen edelleen.